Grenada

Maantiede

Grenada on saarivaltio Karibian itäosassa Pienten-Antillien saariketjun eteläpäässä, sata kuusikymmentä kilometriä pohjoiseen Trinidad ja Tobagosta, ja Venezuelasta. Grenadan nimisaari on kolmekymmentä kilometriä pitkä ja kaksikymmentä kilometriä leveä. Sen pohjoispuolella on kaksi pientä saarta, Petite Martinique ja Carriacou.

Pääkaupunki Saint George´s on Grenadan saaren lounaisrannikolla. Kolmasosa grenadalaisista asuu pääkaupungissa. Ranskalaiset rakensivat Saint George´sin vuonna 1650. Kaupungin suojaisat lahdet ovat hyviä satamia. Mereen työntyy nyt pitkä suora risteilyalusten laituri. Grenada elää matkailusta.

Grenadan ilmasto on lämmin ja kostea. Sadekausi alkaa kesäkuussa ja jatkuu vuoden loppuun. Marraskuu on sateisin kuukausi. Grenadan ohi ja yli liikkuu myrskyjä. Vuonna 2024 pyörremyrsky Beryl katkaisi veden ja sähkönjakelun. Myrsky aiheutti neljänsadan miljoonan euron vahingot.

Grenadan saaren keskellä kohoaa vihreitä vuoria. Rinteiden ja laaksojen metsissä kasvaa sadepuita, tohtorinpuita, tiikkiä ja mahonkia. Korkein huippu Saint Catherine (840 m) on saaren pohjoisosassa. Rannikoilla on niemiä, kukkuloita, ja palmujen ja matalan metsän reunustamia hienoja hiekkarantoja.

Carriacoun liepeillä on riuttoja. Korallien keskellä ui enkelikaloja, papukaijakaloja, rauskuja ja perhokaloja. Grenadan saaren Molineren lahden pohjalla on vedenalainen veistospuisto. Sen on luonut kuvanveistäjä Jason deCaires Taylor. Veistospuistossa kansanjoukko odottaa, sohvasankari istuu, kirjeenvaihtaja kirjoittaa, puistotäti juo olutta, ja pyöräilijäkin polkee veden alla. Korallit kasvavat vähitellen patsaiden päälle. Kuvahakuvihje: Grenada underwater art.

Historia

Grenadalla on luultavasti elänyt ihmisiä jo kolme tuhatta vuotta sitten. Etelä-Amerikasta Venezuelan alueelta Antillien saarille on tullut tainoja ja karibeja. Kristoffer Kolumbus purjehti Grenadan läheltä vuonna 1498. 1600-luvun alussa brittiläiset kauppiaat yrittivät asettua saarelle. He luopuivat siirtokunnan perustamisesta karibien vastarinnan vuoksi. 1600-luvun puolivälistä alkaen Grenada oli Ranskan hallussa yli sata vuotta. Sen jälkeen saarista tuli brittiläinen siirtomaa. Grenadalla kasvatettiin sokeriruokoa. Viljelyksille tuotiin Afrikasta orjia.

Vuonna 1785 Grenadalla asui kaksikymmentä tuhatta afrikkalaista orjaa ja tuhat eurooppalaista siirtolaista. Alkuperäisväestöä ei enää ollut. 1810-luvulla Grenadalla oli yli sata tuhatta afrikkalaista orjaa. 1840-luvulla Grenadalle istutettiin muskottipuita. Muskottipähkinöistä tuli tärkeä vientituote. Grenadaa kutsutaan maustesaareksi. Muskottipähkinöiden lisäksi saarilla kasvatetaan maustepippuria, mausteneilikkaa ja kanelia.

Grenada itsenäistyi vuonna 1974, mutta jäi brittiläisen kansainyhteisön jäseneksi. Grenadan talous horjui. Maassa oli syviä poliittisia ristiriitoja. Vuonna 1979 vasemmistolainen liitto kaappasi vallan. Pääministeriksi nimitettiin Maurice Bishop. Bishopilla oli läheiset suhteet Kuubaan. Hänen hallintonsa aikana Grenadasta tuli yksipuoluemaa. Vuonna 1983 hallituksen sisäiset riidat johtivat uuteen kaappaukseen. Bishop ammuttiin. Yhdysvallat lähetti Grenadaan sotilaita. Merijalkaväki kukisti kaappaajien hallituksen neljässä päivässä.

Vuonna 1984 Grenadassa järjestettiin monipuoluevaalit. Sen jälkeen valta on siirtynyt rauhanomaisesti vapailla vaaleilla puolueelta toiselle. 1980-luvulla Grenada oli banaanien viejä. Myöhemmin banaanintuotanto väheni, koska saarten viljelijät eivät kyenneet kilpailemaan Etelä- ja Keski-Amerikan isojen tuottajamaiden kanssa. Matkailusta tuli Grenadan pääelinkeino. 2000-luvun alussa, ja viimeksi vuonna 2024, pyörremyrskyt ovat aiheuttaneet saarilla suuria tuhoja.

Yhteiskunta ja politiikka

Grenadan muodollinen valtionpäämies on Ison-Britannian kuningas. Varsinaista valtaa käyttää pääministerin johtama hallitus. Vuonna 2022 Grenadan pääministeriksi nimitettiin Dickon Mitchell. Hän on keskustavasemmistolaisen Demokraattisen kongressipuolueen johtaja. Mitchell otti hoitaakseen myös valtionvarainministerin tehtävät. Mitchell kannattaa Grenadan julistamista tasavallaksi.

Grenadalla on kaksikamarinen parlamentti. Ylähuoneessa, senaatissa, on kolmetoista senaattoria. Senaattorit nimittää kuvernööri. Kuvernööri on saarilla kuninkaan edustajana. Senaattoreista kymmenen nimitetään pääministerin suosituksesta ja kolme opposition johtajan ehdotuksen mukaan. Parlamentin alahuoneessa, edustajainhuoneessa, on viisitoista kansanedustajaa. Kansanedustajat valitaan yleisillä vaaleilla viiden vuoden välein.

Vuonna 2022 parlamenttivaaleihin osallistui viisi puoluetta. Voittajaksi noussut Demokraattinen kongressipuolue sai yhdeksän kansanedustajaa. Entinen hallituspuolue, vanhoillinen Kansallispuolue, sai kuusi kansanedustajaa. Edellisellä parlamenttikaudella Kansallispuolueella oli edustajainhuoneen kaikki kansanedustajanpaikat. Vuoden 2022 vaaleissa seitsemänkymmentä prosenttia äänioikeutetuista kävi äänestämässä. Valituista kansanedustajista viisi on naisia.

Lähes kolmasosa Grenadan naisista on kärsinyt lähisuhdeväkivallasta. Neljäsosa naisista on joutunut ulkopuolisten ahdistelun tai väkivallan kohteiksi. Vuonna 2025 pääministeri Dickon Mitchell myönsi, että myrskytuhojen jälkeisissä asuntorakennusohjelmissa on ollut taloudellisia väärinkäytöksiä. Grenada myy kansalaisuutta ulkomaalaisille. Passikauppa tuottaa seitsemänkymmentä miljoonaa euroa vuodessa. Passien ostajien enemmistö on ollut venäläisiä.

Vuonna 2024 Carriacoun saaren edustalle avattiin Grenadan toinen vedenalainen veistosnäyttely. Carriacoun veistoskokoelmassa on kolmekymmentä venettä melojineen. Merenpohjan totiset melojat näyttävät koululaisilta. Veistosnäyttely varoittaa ilmastonmuutoksen seurauksista. Valtamerten pienet saaret jäävät veden alle, kun meren pinta kohoaa.

Talous ja kaupankäynti

Grenada on ylemmän keskitulotason maa. Vuonna 2020 koronalama supisti Grenadan taloutta neljätoista prosenttia. Sen jälkeen talous elpyi ripeästi. Parin viime vuoden aikana Grenadan talous on kasvanut noin neljä prosenttia vuodessa. Kasvu jatkui tätä vauhtia myös vuonna 2025. Grenadassa käy vuosittain puoli miljoonaa ulkomaalaista turistia. Yli puolet tulijoista on risteilylaivojen matkustajia. Matkailupalvelut työllistävät lähes kolmasosan Grenadan työvoimasta.

Matkailijat ihailevat Grenadan kauniita rantoja. Matkanjärjestäjät kehuvat värikkäitä karnevaaleja, muskotin tuoksua ja hedelmiä. Ruokaturistit syövät maukkaita kalaruokia ja väittelevät mausteista. Sukeltajat pulikoivat koralliriutoilla. Risteilylaivat tuovat paljon turisteja, mutta laivamatkailijat viipyvät Grenadassa vain muutamia tunteja.

Kolmetoista prosenttia Grenadan työvoimasta saa toimeentulon maataloudesta tai kalastuksesta, seitsemän prosenttia toimii teollisuuden tehtävissä ja kahdeksankymmentä prosenttia työskentelee julkishallinnossa ja palvelualoilla. Yksitoista prosenttia työvoimasta on työttömänä. Maailmanpankki arvioi, että melkein viidesosa saarelaisista elää köyhyydessä. Ulkomailla asuvat grenadalaiset lähettävät kotisaarille yhteensä yli kuusikymmentä miljoonaa euroa vuodessa.

Grenadan viljelijät kasvattavat muskottia, kanelia, mausteneilikoita, banaaneja, kaakaota, pippureita, sokeriruokoa, bataattia, vihanneksia ja hedelmiä. Tuotantoeläimiä ovat lehmät, lampaat, siat ja kanat. Carriacoun saarella kasvatetaan vuohia. Kalastajat pyytävät tonnikaloja, miekka- ja purjekaloja, dolfiineja, makrilleja ja meriahvenia.

Vuonna 2023 Grenadan tavaraviennin kokonaisarvo oli 38 miljoonaa euroa. Tuonnin arvo oli 350 miljoonaa euroa. Viidesosa vientituloista saatiin kalasta. Muita vientituotteita olivat muskotti, hedelmät, vehnäjauho, rapsi, rommi, kaakao ja kupariromu. Suurimmat vientimaat olivat Yhdysvallat, Antigua ja Barbuda, Saint Vincent ja Grenadiinit, Dominica, sekä Trinidad ja Tobago. Tärkeimpiä tuontimaita olivat Yhdysvallat, Trinidad ja Tobago, Caymansaaret, Kiina ja Iso-Britannia.