Guyana

Maantiede

Guyana sijaitsee Etelä-Amerikan pohjoisosassa Atlantin valtameren rannalla, Venezuelan ja Surinamen välissä. Yli 90% Guyanan väestöstä asuu Atlantin rannikolla. Rantakaistalla on lahdelmia, soita ja suistoja, joiden ympärillä on hedelmällisiä lietemaita. Rannikolle on rakennettu suojavalleja ja kanavia. Guyanan tärkeimmät viljelymaat ovat rannikon liepeillä. Rannan edustalla on hiekkasärkkiä. Venezuelan rajan tuntumassa on tulvatasanko, jonka rannalla on mangrovemetsiä. Rannikkovyöhykkeen eteläpuolella on loivien matalien kukkuloiden alue, jonka hiekkaisella maalla kasvaa tiheää monilajista lehtimetsää. Guyanan länsimutkaan työntyy Pakaraiman vuoristo. Sen korkein huippu on Roraima (2762 m). Pakaraiman vuoret ovat pääosin suoraseinäisiä ja tasalakisia, niitä kutsutaan pöytävuoriksi. Etelämpänä on kivinen ylätasanko ja Rupununin ruohosavanni.

Guyanaa halkovat useat joet, jotka virtaavat pohjoiseen ja laskevat mereen. Pääkaupunki Georgetown sijaitsee rannikolla suurimman joen, Essequibon, suiston vierellä. Ilmasto on lämmin ja kostea. Rannikon luoteisosassa on Shell Beachin luonnonsuojelualue. Siellä on hiekkarantaa, mangrovea ja tulvaniittyjä. Rannalle munii neljä lajia merikilpikonnia. Kilpikonnien lisäksi siellä on manaatteja, flamingoja ja iibiksiä. Lähimerellä ui delfiinejä. Keski-Guyanan Kaieteurin kansallispuiston nähtävyys on 200 metriä korkea vesiputous. Puistossa on jaguaareja ja jättiläissaukkoja, kiiltävän sinijalkaisia hämähäkkejä ja harvinaisia lintuja: säihkyviä oranssinvärisiä harjakotingoja. Siellä elää myös Etelä-Amerikan suurin perhonen, pitkäsiipinen yöllä lentävä koinsukuinen valkoinen noita.

Historia

Guyanan rannikolta on löydetty yli 10 000 vuotta vanhoja raakkutunkioita, kiviteriä ja saaliseläinten jäänteitä. Keski-Guyanassa sijaitsevasta Iwokraman metsästä, Berbicejoen varrelta ja Rupununin savannialueelta on kaivettu yli 5000 vuoden ikäisiä saviesineitä ja työkaluja. Guyanan alueella on elänyt arawak- ja karibikansoihin kuuluvia väestöryhmiä. Guyanassa on nykyisin yhdeksän eri alkuperäisväestön ryhmää. Kristoffer Kolumbus purjehti Guyanan editse vuonna 1498, mutta vasta 1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alussa hollantilaiset perustivat alueelle ensimmäiset eurooppalaiset siirtokunnat. Englanti ja Ranskakin kilpailivat rannikon hallinnasta, ja 1800-luvun alussa Englanti otti Guyanan haltuunsa. Vuonna 1831 Guyanasta tuli virallisesti brittiläinen siirtomaa. Guyana itsenäistyi vuonna 1966.

Hollannin hallinnon aikana Guyanaan raivattiin sokeriruokoviljelmiä. Sokeritilojen työvoimaksi tuotiin afrikkalaisia orjia. Kun orjuus poistettiin, palkkatyöväkeä haettiin Intiasta. 1700-luvun alusta alkaen sokeriruoko oli Guyanan maatalouden keskeinen tuote. 1740-luvulla hollantilainen hallinto aloitti myös riisin viljelyn. Rannikolle rakennettiin patoja ja valleja, jotta merivesi ei tulvisi viljelymaille. 1800-luvun lopussa riisiä alettiin viedä ulkomaille. Vuonna 1990 Guyanan päätuotteet olivat bauksiitti, sokeri ja riisi. Bauksiitin eli alumiinimalmin louhiminen aloitettiin 1910-luvulla. Alumiinikaivokset kuuluivat pohjoisamerikkalaisille yhtiöille.

2000-luvulla kullan kaivamisesta tuli tärkeä elinkeino. Valtaosa kullan kaivamisesta ja huuhtomisesta tapahtuu pienillä valtauksilla. Laitonta kullankaivuuta esiintyy paljon. 2010-luvun puolivälissä suuret kaivosyhtiöt avasivat kaksi isoa kultakaivosta. Vuonna 2015 kullan myynti tuotti lähes puolet Guyanan viennin arvosta. Samana vuonna Guyanan merialueelta löydettiin öljyä. Öljyn pumppaus aloitettiin vuonna 2019. Sen jälkeen on löydetty uusia suuria öljyesiintymiä. Vuonna 2020 Guyanan talous kasvoi öljynviennin ansiosta yli 40%. Se oli nopein kasvuvauhti maailmassa. Vuonna 2022 Guyanan talous kasvoi yli 60%.

Yhteiskunta ja politiikka

Guyanan presidentti valitaan parlamenttivaalien yhteydessä viiden vuoden välein. Parlamenttivaalien voittajapuolueen presidenttiehdokas nimitetään presidentiksi. Presidentti johtaa hallitusta. Vuonna 2020 vasemmistolainen edistyspuolue PPP voitti vaalit ja puolueen ehdokas Mohamed Irfaan Ali nimitettiin presidentiksi. Guyanan parlamentissa on 65 kansanedustajaa. Vuoden 2020 vaaleissa edistyspuolue sai 33 paikkaa. Yhtenäisyyspuolueen vaaliliitto APNU, edellinen hallituspuolue, sai 31 kansanedustajaa menettäen enemmistönsä. Vaaleihin osallistui yhdeksän puoluetta, joista kolme sai edustajia parlamenttiin. Valituista kansanedustajista 28 on naisia. Yhtenäisyyspuoluetta syytettiin vaalipetoksen yrityksestä ääntenlaskennan aikana.

Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House -järjestön mukaan Guyana on vapaa maa. Guyanan politiikkaan ovat itsenäistymisestä asti vaikuttaneet intialaisperäisen ja afrikkalaistaustaisen väestön väliset ennakkoluulot ja jännitteet. Intialaisperäiseen väestöön kuuluu 40% guyanalaisista. Afrikkalaistaustaisia on 30%. 1960-luvulla väestöryhmien välinen kauna puhkesi väkivaltaisiksi yhteenotoiksi. Intialaisperäinen väestö on kannattanut edistyspuoluetta. Afrikkalaistaustaisten liike on ollut kansallinen kongressipuolue, joka nykyisin on vaikutusvaltaisin yhtenäisyyspuolueen vaaliliittoon kuuluvista ryhmistä.

1970-luvun alussa hallitus julisti Guyanan sosialistiseksi. Valtio hallitsi elinkeinoelämää. Seuraavien vuosikymmenien aikana talouskasvu oli vähäistä. Vielä 1990-luvun lopulla yli kolmasosa Guyanan asukkaista eli köyhyydessä. Huumekauppa ja laiton kullankaivuu ruokkivat väkivaltarikollisuutta. 2020-luvulla öljynvienti on muuttanut Guyanan talouden. Venezuela vaatii itselleen suurta osaa Guyanan alueesta. Suuren naapurimaan vaikea poliittinen ja taloudellinen tilanne on uhka Guyanan turvallisuudelle. Venezuelalaiset aseryhmät ovat mukana Guyanan huume- ja kultakaupassa ja muussakin rikollisuudessa. Venezuelan laivaston sota-alukset ovat häirinneet Guyanan öljynporauksia niillä merialueilla, joista Venezuela on esittänyt vaatimuksia. Venezuela on myös siirtänyt armeijansa joukkoja Guyanan rajalle. Rajakiistat ovat kansainvälisen tuomioistuimen käsiteltävinä.

Talous ja kaupankäynti

Maailmanpankki luokittelee Guyanan ylemmän keskitulotason maaksi. Öljytulot ovat vauhdittaneet talouskasvua. Guyanan kansantalouden koko on viisinkertaistunut viidessä vuodessa. Nykyisin vain 12% työvoimasta saa toimeentulon maataloudesta, neljäsosa toimii teollisuuden tehtävissä ja 63% työskentelee hallinto- ja palvelualoilla. Vuonna 2023 kaksitoista prosenttia työvoimasta oli työttömänä. Vuonna 2024 Guyanassa kävi 350 000 ulkomaalaista turistia. Matkailijoita kiinnostaa upea sademetsä. Kaieteurin kansallispuistossa Potarojoen varrella on mahtava vesiputous. Se on neljä kertaa Niagaraa korkeampi. Georgetownissa turisteille suositellaan intialaisperäisiä ruokia ja Guyanan hedelmäviinejä.

Vuonna 2022 Guyanan tavaraviennin kokonaisarvo oli 16 miljardia euroa. Se oli yli neljä kertaa enemmän kuin vain kolme vuotta aikaisemmin. Tuonnin arvo oli kolme miljardia euroa. Raakaöljyn myynti tuotti 86% kaikista vientituloista. Muita vientituotteita olivat kulta, riisi, alumiinimalmi, kala ja ravut, timantit, rommi ja sokeri. Kolmasosa viennistä suuntautui Panamaan. Muita tärkeitä vientimaita olivat Alankomaat, Yhdysvallat, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Italia, Saksa, Kiina ja Iso-Britannia. Suurimmat tuontimaat olivat Yhdysvallat, Kiina, Brasilia, Trinidad ja Tobago, sekä Suriname.