Itä-Timor

Maantiede

Timorin saari on Tyynellämerellä Malaijien saaristossa Australian ja Indonesian välissä. Itä-Timorin valtion muodostavat Timorin itäosa, siitä hieman lännempänä sijaitseva erillinen Oecussen kaistale sekä Atauron ja Jacon saaret. Timorin saaren länsipuoli kuuluu Indonesialle. Itä-Timorin rannikolla on riuttoja, pitkiä hiekkarantoja ja metsän peittämiä niemiä. Saaren keskiosassa on vuoria. Korkein huippu on Tatamailau (2963 m). Itä-Timorissa on yli sata jokea. Monet joenuomat ovat kuivia enimmän osan vuodesta. Sadekauden aikana joet täyttyvät ja tulvivat. Itä-Timorin joet ovat lyhyitä. Ne saavat alkunsa vuorten ja kukkuloiden rinteillä ja laskevat mereen. Ilmasto on lämmin. Vuorilla on viileämpää kuin alavalla rannikolla. Sadekausi ajoittuu joulukuusta huhtikuuhun. Alueella esiintyy kovia myrskyjä.

Nino Konis Santanan luonnonpuisto on Timorin saaren itäkärjessä. Siellä kasvaa veripihkapuita, tohtorinpuita, santelipuita, tiikkiä ja kovapuuna tunnettua rantamerbauta. Alueella elää pussikiipijöitä ja monta lepakkolajia. Linnustoon kuuluvat kukastajat ja paratiisipeipot. Rannikolla on kosteisiin oloihin sopeutuneita mangrovemetsiä, mutta sisämaan metsien on siedettävä kuivuutta. Atauron saari on Itä-Timorin pohjoisrannikon edustalla. Saaren ympärillä on koralliriuttoja. Riutoilla ruokailevat kyhmyhuulikalat, napostajat ja useat muut värikkäät kalalajit. Meressä ui delfiinejä, valaita, rauskuja, haita, helmiveneitä ja kilpikonnia. Riutat ovat hieno sukelluskohde. Itä-Timor haluaa edistää luontomatkailua.

Likainen vesi on yksi Itä-Timorin ympäristöpulmista. Jätevedet saastuttavat juomavesilähteitä. Maailmanpankki on auttanut parantamaan pääkaupungin Dilin vesihuoltoa. Rajumyrskyjen sateiden nostattamat tulvat ovat aiheuttaneet hävitystä Dilissä ja jokilaaksoissa. Viisi vuotta sitten neljä tuhatta perhettä menetti kotinsa tulvien takia. Sateet ja tulvat kuluttavat rinteiden ja laaksojen viljelymaita. Noin kuusikymmentä prosenttia Itä-Timorin maa-alasta on metsiä. Metsiä on raivattu maanviljelyn tieltä. Niistä on myös hakattu santelipuuta ja muita jalopuita. Luonnontilainen metsäala vähenee joka vuosi. Noin 16% Itä-Timorin maa-alasta on luonnonsuojelualueita. Itä-Timor tuottaa päivittäin seitsemänkymmentä tonnia muovijätettä. Kaksi kolmasosaa muoveista päätyy mereen. Itä-Timor pyrkii parantamaan muovien käsittelyä ja kierrätystä.

Historia

Timorin itäkärjessä on neljäkymmentä tuhatta vuotta vanhoja jäänteitä ihmisasutuksesta. Lene Haran luolassa on tuhansia vuosia sitten tehtyjä kaiverruksia ja maalauksia. Kaivertajat ovat taiteilleet kivikasvoja. Timorin asukkaat ovat tulleet saarelle Etelä-Aasian eri osista useissa vaiheissa pitkän ajan kuluessa. Varhaiset timorilaiset olivat kalastajia. Timorin itäosasta on löydetty kymmenen tuhatta vuotta sitten käytettyjä kalakoukkuja.

1000-luvulta lähtien Timorin saarelle purjehti kauppiaita Jaavalta ja Kiinasta. Kauppiaat toivat riisiä, kankaita ja metalliesineitä. He hankkivat saarelta hyväntuoksuista santelipuuta, mausteita, orjia ja mehiläisvahaa. Portugalilaiset saapuivat Timorille 1500-luvulla, ja 1600-luvulla Hollanti valtasi saaren länsiosan. 1800-luvun puolivälissä Hollanti ja Portugali jakoivat Timorin. Itä-Timor jäi Portugalin alaiseksi. Santelipuun vienti jatkui. Kahvinviljely aloitettiin. Kahvista tuli uusi vientituote.

Toisen maailmansodan aikana Japani valloitti Itä-Timorin. Saarella syntyi voimakas vastarintaliike. Miehittäjät tappoivat kymmeniä tuhansia timorilaisia. Maailmansodan päätyttyä Itä-Timor palasi Portugalin siirtomaahallinnon alaisuuteen. Vuonna 1974 vasemmistolainen sotilaiden liike kukisti Portugalin vanhoillisen diktatuurin ja siirtomaavalta purkautui. Itä-Timorin vapautusliike Fretilin julisti maansa itsenäiseksi. Indonesian joukot tunkeutuivat Itä-Timoriin. Indonesia miehitti maata vuoteen 1999 asti. Miehityksen aikana nälkään ja väkivaltaan kuoli yli sata tuhatta ihmistä. Vuonna 1999 Itä-Timorissa järjestettiin kansanäänestys YK:n valvonnassa. Neljä viidesosaa äänestäjistä kannatti Itä-Timorin itsenäisyyttä.

Indonesian hallintoa tukevat aseryhmät aloittivat kansanäänestyksen jälkeen väkivalta-aallon, jossa surmattiin yli tuhat ihmistä. Aseryhmät tuhosivat kouluja ja terveyskeskuksia. Useita kyliä ja osia Dilin kaupungista poltettiin. Indonesian armeija ja aseryhmät pakottivat kaksisataa tuhatta timorilaista siirtymään Itä-Timorista Indonesian hallitsemille alueille. YK lähetti Itä-Timoriin rauhanturvaajia. Vuonna 2001 YK järjesti maan ensimmäiset parlamenttivaalit. Vuotta myöhemmin Itä-Timor itsenäistyi. Itsenäisyyden alussa Itä-Timorissa oli väkivaltaisia levottomuuksia. Vuonna 2006 YK lähetti jälleen rauhanturvajoukkoja. Rauhanturvaajat olivat Itä-Timorilla kuusi vuotta.

Vuonna 2022 Itä-Timorin presidentiksi valittiin Jose Ramos-Horta. Hän oli yksi Fretilin-vapautusliikkeen perustajista. Vuonna 1996 Ramos-Horta sai yhdessä piispa Carlos Felipe Ximenes Belon kanssa Nobelin rauhanpalkinnon pitkäaikaisesta työstä pienen kansan riippumattomuuden hyväksi. Nobelin lautakunta toivoi palkinnon edistävän Itä-Timorin vaikean tilanteen rauhanomaista ratkaisua. Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House-järjestön mukaan Itä-Timor on vapaa maa.

Yhteiskunta ja politiikka

Itä-Timorin presidentti valitaan yleisillä vaaleilla viiden vuoden virkakaudelle. Presidentti voidaan valita uudelleen. Vuonna 2022 Itä-Timorin presidentiksi valittiin Jose Ramos-Horta. Hän oli edellisen kerran presidenttinä vuodesta 2007 vuoteen 2012. Itä-Timorin valtionpäämiehellä on poliittista vaikutusvaltaa, mutta varsinainen toimeenpanovalta on pääministerin johtamalla hallituksella.

Itä-Timorin parlamentissa on 65 kansanedustajaa. Kansanedustajat valitaan yleisillä vaaleilla viiden vuoden välein. Vuonna 2023 vaaleihin osallistui seitsemäntoista puoluetta, joista viisi sai edustajia parlamenttiin. Isoimmaksi ryhmäksi nousi hallituksen ulkopuolella ollut keskustavasemmistolainen Jälleenrakennuksen kansalliskongressi 31 kansanedustajalla. Pääministeriksi nimitettiin Xanana Gusmao. Hän oli itsenäisen Itä-Timorin ensimmäinen presidentti vuodesta 2002 vuoteen 2007. Vuonna 2023 valituista kansanedustajista 23 on naisia.

Vaalikampanjan aikana esiintyi välikohtauksia, missä häiritsijät pahoinpitelivät vaalitapahtumiin osallistuneita ihmisiä. Presidentti Ramos-Horta sanoi, että jotkut puolueet olivat hakeutuneet vaaralliseen yhteistyöhön kamppailulajien harrastajaryhmien kanssa. Vuoden 2023 lopulla hallitus kielsi kamppailulajiseurojen toiminnan kuuden kuukauden ajaksi. Taloudelliset väärinkäytökset ovat olleet yleisiä Itä-Timorin julkishallinnossa. Hallitusten korkeita virkailijoita on syytetty kavalluksista. Valtion hankintasopimuksiin on liittynyt lahjuksia ja sukulaisten suosimista. Itä-Timor tarvitsee hyvää hallintoa päästäkseen irti väestön elämää ahdistavasta köyhyydestä.

Itä-Timorin perustuslaissa vahvistetaan sukupuolten tasa-arvo. Naisten pahoinpitely ja sukupuolinen väkivalta ovat silti yleisiä. Yli puolet naisista on kärsinyt lähisuhdeväkivallasta. Miehillä on eniten valtaa päättää perheen rahan käytöstä. Poikia ja miehiä suositaan koulutuksessa ja työelämässä. Naisia syrjitään perintöjen jaossa. Naiset omistavat neljäkymmentä prosenttia Itä-Timorin pienyrityksistä. Naisilla on tärkeä osuus perhetilojen tuotannossa ja maataloustuotteiden myynnissä. Viidesosa tuotantomaasta on naisten omistuksessa. Kolme neljäsosaa aikuisista miehistä ja kaksi kolmasosaa naisista on luku- ja kirjoitustaitoisia.

Talous ja kaupankäynti

Itä-Timor on alemman keskitulotason maa. Itä-Timorin merialueilla on öljyä ja kaasua. Öljynvienti on kahdenkymmenen vuoden ajan ollut saarivaltion pääasiallinen tulonlähde. Eniten hyödynnetyt öljykentät ovat nyt ehtyneet. Löydettyjä isoja kaasukenttiä ei ole vielä saatu tuotantoon. Vuotuiset öljytulot ovat nyt alle kymmenesosa parhaiden vuosien tuotantotasosta. Itä-Timor on sijoittanut öljyrahoja valtion kehitysrahastoon. Tässä rahastossa on nykyisin noin kuusitoista miljardia euroa. Rahaston tuotoilla maksetaan valtion kuluja ja kehitetään uusia elinkeinoja. Kaasuesiintymien hyödyntäminen on tärkein hanke.

Itä-Timorin talouskehitys on ollut epätasaista. Kuusi vuotta sitten talous kasvoi nopeasti parin vuoden ajan. Sen jälkeen talous supistui neljässä vuodessa yli neljäkymmentä prosenttia. Aasian kehityspankki uskoo talouskasvun elpyvän lähiaikoina. Lähes puolet itätimorilaisista eli köyhyydessä vuonna 2025. Noin 37 prosenttia Itä-Timorin työvoimasta saa toimeentulon maataloudesta tai kalastuksesta, kaksitoista prosenttia toimii teollisuuden tehtävissä ja yli puolet työskentelee palvelualoilla. Viimeisten kymmenen vuoden aikana Itä-Timor on saanut ulkomaista kehitystukea noin 250 miljoonaa euroa vuodessa.

Itä-Timorin maanviljelijät kasvattavat maissia, riisiä, maniokkia, bataattia, papuja, vihanneksia ja hedelmiä. Vientiin tuotetaan kahvia, vaniljaa, kanelia, mausteneilikkaa ja muskottipähkinää. Tilojen koko on keskimäärin vain puolitoista hehtaaria. Viljelmät ja laitumet ovat rinteillä alttiina viljavan maan kulumiselle. Tuotantoeläimiä ovat lehmät, vesipuhvelit, vuohet, siat ja kanat. Eläintaudit ovat aiheuttaneet tuhoja sikaloissa ja kanaloissa.

Kalastus työllistää kaksikymmentä tuhatta itätimorilaista. Rannikkovesien saalis myydään yleensä lähimarkkinoille. Maatiloilla on pieniä kalankasvatusaltaita. Kiinan pyyntialukset ovat kalastaneet Itä-Timorin merialueella. Itä-Timor on ostamassa uusia kalastuslaivoja Kiinasta. Kiina on rakentanut Itä-Timorille sataman. Satama on Tibarinlahdella lähellä Diliä.

Itä-Timorissa käy vuosittain noin kahdeksankymmentä tuhatta ulkomaalaista matkailijaa. Turismin tulot ovat noin 70 miljoonaa euroa vuodessa. Eniten matkailijoita tulee Australiasta ja Indonesiasta. Itä-Timorin hallitus toivoo matkailusta uutta kasvuelinkeinoa. Matkaopas suosittelee Itä-Timorille lähteville seikkailumieltä. Jacon ja Atauron saarilla on upeita hiekkarantoja. Sukeltajat katselevat värikkäitä riuttakaloja, kilpikonnia ja haita. Dilin ja Atauron välisessä salmessa ihaillaan valaita. Kukkuloilla patikoivat näkevät kauniita maisemia ja kahvitiloja. Pääkaupungin Dilin yöelämää moititaan uneliaaksi.

Vuonna 2023 Itä-Timorin tavaraviennin kokonaisarvo oli 150 miljoonaa euroa. Tuonnin arvo oli 850 miljoonaa euroa. Öljynvienti tuotti seitsemänkymmentä prosenttia koko viennin arvosta. Muita vientituotteita olivat kahvi, kaasu, mausteneilikka ja puhelimet. Suurimmat vientimaat olivat Kiina, Singapore, Japani, Indonesia ja Yhdysvallat. Tärkeimpiä tuontimaita olivat Indonesia, Kiina, Singapore, Taiwan ja Intia. Ulkomailla työskentelevät itätimorilaiset lähettävät kotimaahan vuosittain yhteensä noin 220 miljoonaa euroa.