Kamerun

Maantiede

Kamerun on Afrikan keskiosassa Guineanlahden rannalla. Lännessä rajanaapurina on Nigeria, pohjoisessa on Tšad, idässä on Keski-Afrikan tasavalta ja etelässä ovat Kongon tasavalta, Gabon ja Päiväntasaajan Guinea. Kamerunin rannikolla on lämmin ja kostea ilmasto. Maan eteläosissa on vielä luonnontilaisia tiheitä metsiä. Keskiosissa on savanneja, joilla kasvaa kausivihantaa puustoa ja pensaita. Pohjoisessa alava viljelymaiden vyöhyke muuttuu kuivahkoksi pensassavanniksi lähestyttäessä pahoin kuivunutta Tsadjärveä. Järven ympäristössä on hiekkakielekkeiden kirjoma ruohoalanko, joka tulvii kausittain.

Lounais-Kamerunissa lähellä Guineanlahden rantaa sijaitseva Kamerunvuori (4040 m) on Keski-Afrikan korkein vuori. Kamerunvuori on toimiva tulivuori, se purkautui viimeksi kolmetoista vuotta sitten. Kamerunin sademetsissä on metsänorsuja, simpansseja, gorilloja, leopardeja, monia lajeja antilooppeja ja marakatteja. Maassa elää useita apinalajeja, jotka ovat häviämässä tai jo hävinneet muualta. Luonnontilaisilla savanneilla on leijonia, savanninorsuja, kirahveja, strutseja ja gepardeja. Lailliset ja laittomat hakkuut nakertavat sademetsiä. Salametsästys on jatkuva ongelma metsissä ja savanneilla. Noin 40% Kamerunin pinta-alasta on metsiä.

Maanviljelyn laajeneminen aiheuttaa paineita luonnonalueille. Kumin, palmuöljyn ja banaanien tuottajat raivaavat metsiä viljelyksiksi. Kamerunin hallitus on antanut kaivosyhtiöille tuotantolupia silloinkin, kun hyödynnettävät valtaukset sijoittuvat suojelualueille. Vuonna 2024 kymmenesosa Kamerunin maa-alasta ja merialueista oli luonnonsuojelualueita. Kuusikymmentä prosenttia kamerunilaisista asuu kaupungeissa. Suurin kaupunki on Douala. Se on satamakaupunki, talouden ja kaupan keskus, Wourijoen suulla Atlantin rannikolla. Doualassa asuu yli viisi miljoonaa ihmistä. Pääkaupungissa Yaoundessa on kolme miljoonaa asukasta. Pääkaupunki on sisämaassa kukkuloiden ympäröimällä ylängöllä.

Historia

Kamerunissa on ollut ihmisiä kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Länsi-Kamerunin Shum Lakan kalliosuojasta on löydetty 30 000 vuotta vanhoja ihmisten luita, kivityökaluja ja kymmenen tuhannen vuoden ikäisiä saviastioiden sirpaleita. Kamerunin varhaisia asukkaita ovat olleet baka-kansaan kuuluvat metsästäjät ja keräilijät, joita on kutsuttu pygmeiksi. Viisi tuhatta vuotta sitten Kamerunissa on jo elänyt bantukansoja.

Kolme tuhatta vuotta sitten Tsadjärven ja Sharijoen seudulle syntyi sao-kansan yhdyskuntia ja valtioita. 1400-luvulla Kotokon kuningaskunta ulottui Pohjois-Kamerunista Nigeriaan. 1700-luvulla Kameruniin tuli pohjoisesta islaminuskoisia fulaneja. 1800-luvulla islamin usko levisi laajalle alueelle Pohjois-Kamerunissa.

Portugalin laivat saapuivat Kamerunin rannikolle 1470-luvulla. Guineanlahden satamista Doualasta ja Bimbiasta tehtiin orjakaupan tukikohtia. Orjakauppa lopetettiin 1800-luvulla. Sen sijaan eurooppalaiset hankkivat Kamerunista kumia ja palmuöljyä. Saksa ja Iso-Britannia vahvistivat vaikutusvaltaansa Guineanlahden rannikolla. Vuonna 1884 Kamerunista tuli Saksan siirtomaa.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksan afrikkalaiset siirtomaat jaettiin Ison-Britannian ja Ranskan kesken. Ranska sai hallintaansa suurimman osan Kamerunista. Ison-Britannian haltuun jäi kaksi kapeaa kaistaletta Nigerian rajan pinnassa. Ranskan hallitsema osa Kamerunista itsenäistyi vuonna 1960. Vuotta myöhemmin brittiläisillä kaistaleilla järjestettiin YK:n valvoma kansanäänestys. Pohjoinen kaistale liittyi Nigeriaan ja eteläiset alueet Kameruniin.

Kamerunin ensimmäinen presidentti Ahmadou Ahidjo hallitsi maata itsenäistymisestä vuoteen 1982 asti. Kamerunissa oli yksipuoluejärjestelmä. Itsevaltaisessa hallinnossa ei piitattu ihmisoikeuksista. Vuonna 1982 Ahidjo erosi presidentin tehtävästä ja nimitti virkaan Paul Biyan, joka sitä ennen toimi pääministerinä. Biya on edelleen Kamerunin presidentti. Maassa on siis ollut vain kaksi presidenttiä 65-vuotisen itsenäisyyden aikana.

Yhteiskunta ja politiikka

Kamerunin presidentti valitaan yleisillä vaaleilla seitsemän vuoden virkakaudelle. Presidentti johtaa hallitusta. Paul Biya on ollut Kamerunin presidentti yli neljäkymmentä vuotta. Hän on 92-vuotias. Viimeksi Biya voitti presidentinvaalit vuonna 2018. Hän sai 70% äänistä. Vain hieman yli puolet äänioikeutetuista kävi äänestämässä. Toiseksi sijoittunut presidenttiehdokas Maurice Kamto pidätettiin vaalien jälkeen. Vuonna 2020 hallitus kielsi kaikki mielenosoitukset. Hallitusta vastustavia puolueita on julistettu laittomiksi ja niiden jäseniä on vangittu. Hallituspuolue valvoo tiukasti vaalihallintoa. Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House -järjestön mukaan Kamerun ei ole vapaa maa.

Kamerunissa on kaksikamarinen parlamentti. Ylähuoneessa, senaatissa, on sata senaattoria, joista 70 valitaan yleisillä vaaleilla ja 30 on presidentin nimittämiä. Alahuoneessa, kansalliskokouksessa, on 180 kansanedustajaa, jotka valitaan viiden vuoden välein. Vuonna 2020 kahdeksan puoluetta sai edustajiaan kansalliskokoukseen. Presidentti Biyan Kansandemokraattinen liike otti jälleen ylivoimaisen enemmistön 139 kansanedustajalla. Vain 44% äänioikeutetuista kävi äänestämässä. Vuonna 2020 valituista kansanedustajista 61 on naisia. Seuraavat presidentin- ja parlamenttivaalit järjestetään vuoden 2025 lopulla.

Nigerialainen ääri-islamistinen terroristijärjestö Boko Haram on tehnyt hyökkäyksiä ja pommi-iskuja Kameruniin jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Hyökkäyksissä on kuollut satoja ihmisiä. Boko Haramilla on noin tuhat aseistettua taistelijaa Kamerunin pohjoisosassa Tsadjärven lähialueilla. Terroristit vaativat lunnaita ja pakkoveroja viljelijöiltä, kauppiailta ja karjankasvattajilta. Tsadjärven liepeillä on myös jatkuvasti yhteenottoja paimentolaisten ja viljelijäyhteisöjen välillä. Tsadjärvi kuivuu. Laidunalueilta toisille liikkuvat karjankasvattajat ja maitaan puolustavat viljelijät kilpailevat ehtyvistä vesivaroista. Nigerialaiset karjankasvattajat ovat ajaneet laumojaan Kamerunin rajan yli. Karjavarkaudet ovat lisääntyneet.

Kamerunissa on kaksi lääniä, joiden asukkaiden enemmistö on englanninkielisiä. Molemmat alueet ovat Nigerian vastaisella rajalla. Niillä asuu yhteensä noin neljä miljoonaa ihmistä. Englanninkieliset asukkaat ovat vastustaneet ranskan kielen leviämistä. Ristiriidat Kamerunin hallituksen kanssa ovat synnyttäneet itsenäisyysliikkeen, jossa on mukana aseellisia ryhmiä. Itsenäisyysliikkeen johtajistoon kuuluva Lucas Ayaba Cho pidätettiin vuonna 2024 Norjassa syytettynä rikoksista ihmisyyttä vastaan. Itsenäisyysliikkeen aseryhmät ovat syyllistyneet kiristykseen ja murhiin. Kamerunin armeija on sekin käyttänyt raakaa väkivaltaa yrittäessään kukistaa kapinalliset.

Kamerunin valtionhallinnossa, oikeuslaitoksessa ja luonnonvarojen käytössä on esiintynyt paljon taloudellisia väärinkäytöksiä. Puolet kyselyissä haastatelluista kamerunilaisista sanoo antaneensa lahjuksia viimeksi kuluneen vuoden aikana. Ulkomaiset öljy-yhtiöt ovat maksaneet valtion virkailijoille miljoonien eurojen lahjuksia. Koronaepidemian lievittämiseen saatujen lahjoitusvarojen käytössä ja tarvikehankinnoissa on laajoja epäselvyyksiä. Ison satamayhtiön johtajaa on syytetty kavalluksista. Laittomat hakkuut hävittävät Kamerunin metsiä. Lainvastaisesti kaadettu puu viedään Kiinaan ja Vietnamiin Doualan ja Kribin satamien kautta. Vuoden aikana salakuljetetun puutavaran arvo saattaa olla yli sata miljoonaa euroa.

Talous ja kaupankäynti

Kamerun on alemman keskitulotason maa. Viimeisten kymmenen vuoden aikana Kamerunin talous on kasvanut yli 3% vuodessa. Ainoa poikkeus on vuosi 2020, jolloin koronalama pysäytti kasvun. Noin 43% Kamerunin työvoimasta saa toimeentulon maanviljelystä tai kalastuksesta, 15% toimii teollisuuden tehtävissä ja 42% työskentelee palvelualoilla. Maailmanpankki arvioi, että 40% kamerunilaisista elää köyhyydessä. Kamerun saa ulkomaista kehitystukea noin miljardi euroa vuodessa.

Kamerunin viljelijät kasvattavat maniokkia, durraa, maissia, taaroa, papuja, keittobanaaneja, kaakaota, kahvia, sokeriruokoa, maapähkinöitä, vihanneksia ja hedelmiä. Tuotantoeläimiä ovat lehmät, vuohet, lampaat, siat ja siipikarja. Kamerunissa on kuusi miljoonaa lehmää, viisi miljoonaa lammasta, yli kuusi miljoonaa vuohta ja kolme miljoonaa sikaa. Sianlihan, kanojen ja munien tuotanto on lisääntynyt viime vuosina.

Kalastus ja kalanjalostus työllistävät sata tuhatta kamerunilaista. Merikalastajat valittavat, että saaliit ovat pienentyneet. Ulkomaalaiset kalastuslaivastot saalistavat Kamerunin vesillä. Kalastajat sanovat, että viranomaiset ja armeija suojelevat kiinalaisia kalastusyhtiöitä, jotka vievät kalat ja ravut kamerunilaisilta kalastajilta. Suurin osa kamerunilaisten kuluttajien käyttöön päätyvästä kalasta tuodaan nykyisin ulkomailta.

Kamerunin rannikolla on öljy- ja kaasuesiintymiä. Maaperässä on rautaa, kultaa, alumiinimalmia ja nikkeliä. Vuonna 2023 Kamerunin tavaraviennin kokonaisarvo oli kuusi miljardia euroa. Tuonnin arvo oli seitsemän miljardia euroa. Puolet vientituloista saatiin öljystä ja kaasusta. Muita vientituotteita olivat kulta, kaakao, puutavara, viilu, banaanit, alumiini, kumi ja kahvi. Tärkeimmät vientimaat olivat Alankomaat, Ranska, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Intia, Kiina ja Saksa. Suurimpia tuontimaita olivat Kiina, Ranska, Intia, Belgia ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat.

Kamerunissa käy vuosittain yli miljoona ulkomaalaista matkailijaa. Turismi tuottaa puoli miljardia euroa vuodessa. Matkanjärjestäjät ylistävät luonnonpuistoja, sademetsiä, Nkongsamban putouksia, Mandaran karuja vuorimaisemia, Guineanlahden kauniita hiekkarantoja ja Doualan yöelämää. Richard Bona ja Manu Dibango ovat olleet Kamerunin musiikin lähettiläitä ulkomailla. Bamendan taidemaalari Angu Walters täyttää värikkäät kankaansa kasvoilla, jotka ovat joko ihmisiä tai naamioita. Vuonna 2023 ulkomailla asuvat kamerunilaiset lähettivät kotimaahan yhteensä noin 600 miljoonaa euroa.