Kap Verde

Maantiede

Kap Verde on länsiafrikkalainen saarivaltio Atlantin valtameressä 600 kilometrin päässä Senegalin rannikosta. Kap Verdeen kuuluu yhdeksän asuttua saarta ja yksi asumaton saari sekä muutamia pikkuluotoja. Puolet kapverdeläisistä asuu Santiagon saarella. Sen etelärannikolla on pääkaupunki Praia. Puoliympyrän muotoisen saariston pohjoisosassa Sao Vicenten saarella on Mindelon kaupunki. Se on ollut tärkeä satama. Nykyisin Mindelon syväsatamassa käy risteilyaluksia. Kap Verde elää matkailusta. Saarilla on hienoja hiekkarantoja ja lahdelmia.

Itäisimmät saaret ovat tuulen kuluttamia, matalia ja hiekkaisia. Mayolla ja Salilla on suola-altaita. Läntiset saaret ovat mäkisiä, kivisiä. Fogon saaren tulivuori Pico (2829 m) on Kap Verden korkein huippu. Santo Antaon saaren halki kulkee kukkulajono, jonka länsipäässä kohoaa Tope de Coroa (1979 m). Santiagon saaren keskellä on Pico de Antonia (1392 m). Saarten maat ovat karuja. Vesivarat ovat niukkoja. Ilmasto on kuiva ja lämmin. Korkeimmilla kukkuloilla ilma on kosteampi kuin alavilla rantamailla. Rinteillä kasvaa monilajisia metsiä. Eniten sateita esiintyy kukkuloiden ja vuorten koillisrinteillä.

Santiagon saaren pohjoisosassa Serra Malaguetan kukkuloilla kasvaa kirjotulikruunuja ja ikiviuhkoja. Alueella tavataan vihermarakatteja, Kap Verden kerttusia, haukkoja, ruskohaikaroita, ritariperhosia ja pääkallokiitäjiä. Meressä on koralleja, jotka houkuttelevat kalaparvia. Kap Verden vesillä ui valaita, delfiinejä, kilpikonnia, sitruunahaita, viiksihaita ja rauskuja. Merivirrat tuovat rannoille yhä enemmän jätettä: muovipulloja, -pusseja, -ämpäreitä ja kalaverkkoja. Asumattomalle Santa Luzian saarelle on ajelehtinut muovijätettä ainakin 25 maasta. Rannalle on välillä kertynyt niin paljon roskaa, että se on estänyt merikilpikonnia nousemasta munimaan hiekkapenkoille.

Historia

Kap Verden saarilla ei tiettävästi ole ollut asutusta ennen 1400-lukua. On mahdollista, että saarilla on käynyt merenkulkijoita tätä aikaisemmin. Portugalilaiset ja italialaiset purjehtijat tunsivat saariston sijainnin viimeistään 1400-luvun puolivälissä. Vuonna 1462 portugalilaiset siirtolaiset perustivat Cidade Velhan kaupungin Santiagon saarelle. Siirtolaiset kasvattivat sokeriruokoa, mutta saarten karu maa ei antanut hyvää satoa. Kap Verdestä tuli Afrikasta Amerikkaan suuntautuvan orjakaupan tärkeä tukikohta. Euroopasta tuoduilla kankailla, rommilla ja tuliaseilla hankittiin Afrikasta orjia, kultaa ja norsunluuta. Kap Verdellä orjat valmistivat puuvillavaatteita, joita myytiin Afrikan rannikolle. Orjakauppa päättyi 1870-luvulla. Meriliikenteessä höyrylaivat yleistyivät ja Kap Verdestä tuli välisatama, missä valtamerialukset kävivät hiilestämässä. Suezin kanavan rakentaminen kuitenkin muutti kansainvälisiä reittejä ja Kap Verden satamapalvelut jäivät vähälle kysynnälle. Kapverdeläisiä lähti saarilta töihin valaanpyyntilaivoille tai Sao Tomen ja Principen kaakao- ja banaaniviljelmille.

Ennen 1870-luvun loppua Kap Verde ja Guinea-Bissau kuuluivat samaan portugalilaiseen hallintoon. Vuonna 1879 alueet erotettiin toisistaan, vuonna 1951 niistä tuli Portugalin erillisiä osa-alueita, vasta vuonna 1961 kapverdeläiset saivat Portugalin kansalaisuuden. Kap Verdellä ja Guinea-Bissaussa oli kuitenkin syntynyt päättäväinen itsenäisyysliike. Guinea-Bissau itsenäistyi vuonna 1973, Kap Verde vuonna 1975. Kap Verden Itsenäisyyspuolue johti maata 1990-luvulle asti. Vuonna 1991 järjestettiin kaksipuoluevaalit, joissa voittajaksi selviytyi Demokraattinen puolue. Sen jälkeen hallitusvalta on vaihdellut näiden kahden puolueen välillä. Vuonna 2021 Demokraattinen puolue säilytti enemmistön parlamentissa. Vuoden lopulla järjestetyssä presidentinvaalissa Itsenäisyyspuolueen Jose Maria Neves sai jo ensimmäisellä vaalikierroksella yli puolet annetuista äänistä ja hänestä tuli presidentti. Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House-järjestön luokituksessa Kap Verde on vapaa maa.

Yhteiskunta ja politiikka

Vuonna 1990 Kap Verden kansantuotteen arvo oli 307 miljoonaa dollaria (USD). Vuonna 2019 kansantuote oli kasvanut lähes kahteen miljardiin dollariin. Maa on siis vaurastunut. Talouden suurin veturi on ollut matkailu. Turismin kasvu alkoi 1970-luvulla ja kiihtyi 2000-luvulla. Ensimmäisiä kohteita olivat Salin, Boa Vistan ja Maion valkeat hiekkarannat. Myöhemmin rantalomailun rinnalle on tullut luonto- ja kulttuurimatkailua. Cidade Velhan kaupunki on YK:n tiede- ja kulttuurijärjestön UNESCO:n maailmanperintökohde. Suurin osa Kap Verden turisteista on eurooppalaisia. Vuonna 2020 maan talous supistui 15% koronalaman vuoksi. Elpymisen vauhti riippuu nyt siitä, kuinka pian matkailu palaa ennen pandemiaa vallinneelle tasolle.

Kap Verden presidentti ja pääministeri ovat nyt eri puolueista. Maalla on kuitenkin vakaa demokratia, missä puoluepoliittiset kiistat eivät ole merkitsevästi horjuttaneet yhteiskunnallista ja taloudellista kehitystä. Kap Verde on velkaantunut. Hallitus ajaa valtion omistamien yritysten yksityistämistä ja haluaa leikata yritysverotusta. Suurena tavoitteena on tehdä Kap Verdestä alueellinen liikenteen ja palveluiden keskus. Suunnitelmien toteuttaminen hidastui pandemian vuoksi.

Vuonna 2011 hyväksyttiin laki naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisesta. Sukupuolten välinen tasa-arvo on tärkeällä sijalla Kap Verden yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa kehitysohjelmassa. Naiset ansaitsevat silti huonommin ja ovat useammin työttömiä kuin miehet. Naiset työskentelevät miehiä enemmän ns. harmaan talouden epävirallisissa pienyrityksissä. Naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa häirintää ja väkivaltaa esiintyy yhä, joskin Kap Verdessä tällaisten tapausten määrä on alhaisemmalla tasolla kuin alueen muissa maissa. Vuonna 2005 joka viides kapverdeläinen nainen oli kokenut häirintää tai väkivaltaa kyselyä edeltäneen 12 kuukauden aikana. Vuonna 2019 määrä oli laskenut 11 prosenttiin. Vuonna 2020 Kap Verden miesten jalkapallomaajoukkue, sinihait, osallistui näkyvästi naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen viestintään. Tavoitteena oli tehdä selväksi, että komentelu ja väkivalta eivät enää saa olla osa miehen roolia.

Talous ja kaupankäynti

Maailmanpankki luokittelee Kap Verden alemman keskitulotason maaksi. Saarivaltion tärkeimpiä elinkeinoja ovat matkailu ja kalastus. Koronapandemia vähensi Kap Verdelle suuntautuvaa turismia. Vuonna 2019 saarilla kävi 758 000 ulkomaista matkailijaa ja turismi tuotti kansantalouteen yli 560 miljoonaa dollaria. Matkailutulot olivat lähes kuusi kertaa suuremmat kuin tavaraviennin arvo. Vuonna 2020 Kap Verdellä kävi vain 180 000 turistia. Matkailutulot olivat 169 miljoonaa dollaria. Vuonna 2019 11% työvoimasta sai toimeentulonsa maataloudesta, 22% toimi teollisuuden tehtävissä ja 68% työskenteli palvelualoilla.

Vuonna 2020 Kap Verden viennin arvo oli 83 miljoonaa dollaria. Tuonnin arvo oli 1,1 miljardia dollaria. Vientituotteita olivat kala 68% (pakastekala, kalanjalosteet), vaatteet ja jalkineet 10%, mustekala ja hummerit 5%. Espanja osti yli 60% Kap Verden vientituotteista. Muita vientimaita olivat Portugali, Italia ja Yhdysvallat. Tärkeimpiä tuontimaita olivat Portugali, Alankomaat, Espanja, Kiina, Italia ja Etelä-Afrikka. Vuonna 2020 ulkomailla työskentelevät kapverdeläiset lähettivät kotimaahan 246 miljoonaa dollaria.