Kiribati

Maantiede

Kiribati on Tyynen meren saarivaltio. Se sijaitsee Naurusta itään, Havaijilta kolme tuhatta kilometriä lounaaseen. Kiribatiin kuuluu kolmekymmentä kolme saarta. Niistä kaksikymmentä yksi on asuttuja. Saaret ovat pieninä ryhminä Intian kokoisella merialueella. Kiribatin talousalueessa on yli kolme miljoonaa neliökilometriä merta.

Läntisin saari Banaba on kohonnut korallisaari. Saari on kasvanut, kun vedenalaisen vuoren päälle on kertynyt korallia. Banaballa on Kiribatin korkein kukkula. Se kohoaa kahdeksankymmentä metriä merenpinnan yläpuolelle. Muut saaret ovat matalia atolleja tai hiekkaisia koralliluotoja, joiden korkeus on vain pari metriä merenpinnasta. Atollit kiertyvät meressä pitkinä kapeina nauhoina. Niiden kaarien sisäpuolella on laguuneja.

Yli puolet kiribatilaisista elää Tarawan atollilla. Siellä asuu seitsemänkymmentä tuhatta ihmistä. Pääkaupunki Etelä-Tarawa on pienten lähekkäisten atollisaarten ketju. Saaria yhdistää pengertie. Väestön runsaus pienellä alueella aiheuttaa jätepulmia. Saarilla on niukasti vettä. Makean veden lähteet ovat supistuneet ja likaantuneet. Sadevettä keräämällä ei enää saada tarpeeksi juoma- ja käyttövettä. Tarawalle on rakennettu suolanpoistolaitos, joka erottelee merivedestä juomavettä.

Kiribatilla on lämmin ilmasto. Pohjoisimmilla saarilla sataa runsaasti. Etelässä ilmasto on kuivempi. Saarilla ja atolleilla kasvaa kookospalmuja ja kairapalmuja, viuhkakukkia, hedelmänoneja ja monia muita lehtipuulajeja. Rantavesissä on mangrovepuita. Saarilla pesii albatrosseja, suulia, fregattilintuja, haikaroita ja kahlaajia.

Kiribatin Phoenixin saaristossa on saaria ja riuttoja, merenalaisia vuoria ja syvänteitä, jotka painuvat yli kuusi kilometriä merenpinnan alapuolelle. Koralliriutoilla on huulikaloja, papukaija- ja välskärikaloja, rauskuja, haita, kilpikonnia ja jättiläissimpukoita. Meressä ui delfiinejä, nokkavalaita ja kaskelotteja. Viisitoista vuotta sitten Kiribati perusti lähes puolen miljoonan neliökilometrin kokoisen meriluonnon suojelualueen. Viisi vuotta sitten hallitus päätti sallia tonnikalan pyynnin luonnonsuojelualueella. Pyyntikiintiöiden myynti on valtion suurin tulonlähde.

Kiribatin matalat saaret jäävät veden alle, kun merenpinta kohoaa ilmastonmuutoksen vuoksi. Saaret saattavat kadota neljässäkymmenessä vuodessa. Kiribati etsii keinoja pitää saaret pinnalla. Joitakin saaria voidaan ehkä korottaa täyteaineksella. Asuinalueita varten voidaan suunnitella uusia rakenteita, kelluvia tai muuten keinotekoisia. Myrskyt ja nousuvesitulvat ovat kuluttaneet atollien rantoja. Rantahiekkaa ja korallia on kaivettu rakennustarvikkeiksi.

Historia

Kiribatin varhaisasukkaat saapuivat saarille viisi tuhatta vuotta sitten. Joillakin saarilla veden niukkuus on estänyt pitkäaikaisen asutuksen. Muuttajat ovat tulleet useina aaltoina pitkän ajan kuluessa. Kiribatille on tullut väkeä Salomoninsaarilta, Vanuatulta, Samoalta, Tongalta ja Fidziltä. Kansaan ja kulttuuriin on näin sekoittunut mikronesialaisia, polynesialaisia ja melanesialaisia piirteitä.

1600-luvun alussa Espanjan laivat purjehtivat Kiribatin saarten ohi. 1700-luvulla alueelle tuli myös brittiläisiä aluksia, mutta purjehtijat eivät rantautuneet. 1800-luvulla Kiribatin saarilla kävi eurooppalaisia, pohjoisamerikkalaisia ja australialaisia valaanpyytäjiä, kauppiaita ja pakkotyövoiman värvääjiä. Tulijat toivat tauteja, jotka tappoivat saarelaisia. Saarelaisten ja laivamiehistöjen välillä oli kahakoita. 1800-luvun lopulla Iso-Britannia otti Kiribatin alusmaakseen. Vuonna 1916 saaret liitettiin virallisesti Ison-Britannian siirtomaihin.

1900-luvun alussa Banaban saarelta löydettiin rikas fosfaattikiven esiintymä. Banaban fosfaatti oli siirtomaavallan aikana Kiribatin tärkein tulonlähde. Toisen maailmansodan aikana Japani valtasi osan Kiribatin saarista. Vuonna 1943 Tarawalla ja Butaritarin saarella käytiin kovia taisteluja japanilaisten ja maihin nousseiden Yhdysvaltojen merijalkaväen joukkojen välillä. Japanin tappion jälkeen Kiribati palasi brittiläisen siirtomaahallinnon alaiseksi. Kiribati itsenäistyi vuonna 1979.

Fosfaatin louhinta kulutti suurimman osan Banaban saaren pintakerroksesta. Saaresta tuli käytännössä lähes elinkelvoton. Siirtomaahallinto siirsi valtaosan banabalaisista Fidzille. 1970-luvulla Banaballa oli vielä kaksi tuhatta asukasta. Fosfaatti ehtyi ja sen louhinta lopetettiin vuonna 1979. 2000-luvulla Banaballa on asunut vain parisataa ihmistä. Kuusi tuhatta banabalaista asuu yhä Fidzillä.

Yhteiskunta ja politiikka

Kiribatin presidentti valitaan yleisillä vaaleilla neljän vuoden virkakaudelle. Presidentti johtaa hallitusta. Istuva presidentti voidaan valita uudelleen kaksi kertaa, toiselle ja kolmannelle kaudelle. Vuonna 2024 presidentti Taneti Maamau valittiin kolmannelle kaudelle. Hän on ollut Kiribatin presidentti vuodesta 2016 lähtien.

Kiribatin parlamentissa on 45 kansanedustajaa. Kansanedustajat valitaan neljän vuoden välein. Oikeuskansleri toimii viran puolesta parlamentin jäsenenä. Fidzillä asuvat banabalaiset valitsevat yhden kansanedustajista. Vuonna 2024 presidentti Maamaun hallituspuolue Tobwaan Kiribati sai 33 kansanedustajaa. Suurin oppositioryhmä Kiribati Moa sai kahdeksan kansanedustajaa. Vuoden 2024 vaaleissa parlamenttiin valittiin viisi naista.

Saarivaltiossa kiistellään ulkopolitiikan suunnasta. Presidentti Maamau on pyrkinyt yhteistyöhön Kiinan kanssa. Hänen ensimmäisellä presidenttikaudellaan Kiribati luopui Taiwanin tunnustamisesta ja solmi diplomaattisuhteet Kiinaan. Maamau toivoo, että Kiina auttaisi Kiribatia rakentamaan tulvaesteitä ja penkereitä, ja ehkä keinotekoisia saarekkeita asutusten pohjaksi, jotta Kiribati ei merenpinnan kohotessa jäisi veden alle. Kiina on lähettänyt saarille poliiseja ja Kiinan laivaliikenne alueella on lisääntynyt. Kiribati neuvottelee kiinalaisten kaivosyhtiöiden kanssa merenpohjan malmiesiintymien hyödyntämisestä.

Presidentti Maamauta on syytetty itsevaltaisuudesta. Vuonna 2024 hallituspuolue ei sallinut muiden puolueiden edustajien asettua presidenttiehdokkaiksi. Presidentinvaaleissa kilpaili neljä Tobwaan Kiribati -puolueen jäsentä, joista yksi erosi puolueesta vaalikampanjan aikana. Presidenttiä arvostelleita toimittajia ja kiribatilaisessa oikeusistuimessa työskennellyt australialainen tuomari on karkotettu maasta. Kiribati on viivyttänyt ja rajoittanut diplomaattiviisumien myöntämistä yhdysvaltalaisille ja australialaisille. Yhdysvallat haluaa rakentaa suurlähetystön Kiribatille.

Muutama vuosi sitten kaksi kolmasosaa kyselyyn osallistuneista Kiribatin naisista kertoi joutuneensa lähisuhdeväkivallan kohteiksi. Seitsemänkymmentä prosenttia haastatelluista sanoi, että miehellä on hyvä syy lyödä naista, jos nainen poistuu kotoa kertomatta siitä miehelle, tai vaikkapa polttaa ruoan pohjaan valmistaessaan miehelle ateriaa. Vastaukset kuvaavat luutuneita valta- ja rooliasetelmia, jotka haittaavat Kiribatin naisten hyvinvointia ja estävät kehitystä.

Talous ja kaupankäynti

Kiribati on alemman keskitulotason maa. Saarivaltion valtava merialue on maailman suurin tonnikala-apaja. Kiribati myy tonnikalojen pyyntioikeuksia ulkomaisille kalastusyhtiöille. Kaksi kolmasosaa valtion tuloista saadaan pyyntioikeuksien myynnistä. Kiribatin vesillä saalistaa kiinalaisia, eteläkorealaisia, japanilaisia ja pohjoisamerikkalaisia kalastusaluksia.

Neljän viime vuoden aikana Kiribatin talous on kasvanut keskimäärin viisi prosenttia vuodessa. Vuonna 2025 talous kasvaa noin neljä prosenttia. Viisi vuotta sitten viidesosa saarelaisista eli köyhyydessä. Maailmanpankki arvioi, että vuonna 2024 köyhien osuus oli 5,5 prosenttia väestöstä. Viime vuosina Kiribati on saanut ulkomaista kehitystukea yli viisikymmentä miljoonaa euroa vuodessa.

Vuonna 2023 Kiribatin tavaraviennin kokonaisarvo oli 80 miljoonaa euroa. Tuonnin arvo oli 145 miljoonaa euroa. Kalanmyynti tuotti 95 prosenttia kaikista vientituloista. Muita vientituotteita olivat romurauta, kookosöljy ja kopra. Kopra on kookospähkinöiden kuivattua siemenvalkuaista. Siitä tehdään kookosöljyä. Thaimaa osti 85 prosenttia Kiribatin viennistä. Muita vientimaita olivat Japani, Filippiinit, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Fidzi. Tärkeimpiä tuontimaita olivat Kiina, Australia, Fidzi, Japani ja Uusi-Seelanti. Ulkomailla asuvat kiribatilaiset lähettävät kotisaarille yhteensä noin 15 miljoonaa euroa vuodessa.

Kiribatin saarilla käy vuosittain alle kaksikymmentä tuhatta ulkomaalaista turistia. Matkailunedistäjät yrittävät houkutella risteilyaluksia. Mainoksissa ylistetään upeita rantoja, kalastusmahdollisuuksia ja sukelluspaikkoja. Turistien määrää vähentää se, että Kiribati on kaukana kaikkialta. Saarivaltion matkailutoimiston mielestä Kiribati on ihannekohde niille, jotka kaipaavat paikkoja, missä moni muu ei ole vielä käynyt.