Kongon tasavalta

Maantiede

Kongon tasavalta on Keski-Afrikan länsirannikolla, päiväntasaajalla, Atlantin valtameren rannassa. Naapureina ovat lännessä Gabon, pohjoisessa Kamerun ja Keski-Afrikan tasavalta, idässä ja etelässä Kongon demokraattinen tasavalta. Rannikolla eteläisenä rajanaapurina on myös Angolalle kuuluva Cabindan kaistale. Kongon tasavallalla on 170 kilometriä Atlantin rannikkoa. Pääkaupunki Brazzaville on Kongojoen rannalla, Kongojen välisellä rajalla. Joen toisella puolella on Kongon demokraattisen tasavallan pääkaupunki Kinshasa.

Kongon tasavallan Atlantin rannikolla on 60 kilometriä leveä alankovyö. Sisämaahan mentäessä maa kohoaa Mayomben kukkuloiksi, joita jokilaaksot halkovat. Kukkuloiden korkein huippu on Berongou (903 m). Mayomben itäpuolella on kahdensadan kilometrin levyinen Niarin laakso. Siellä on laidunmaita, kosteikkoja ja turvesoita. Kongon tasavallassa on lämmin ja kostea ilmasto. Etelässä viileä Benguelan merivirta alentaa lämpötiloja.

Conkouatin ja Doulin luonnonpuisto sijaitsee Atlantin rannikolla. Noumbijoki virtaa puiston läpi. Jokivarressa on tiheä lehtimetsä. Rannan tuntumassa kasvaa mangrovea. Siellä on tulvatasankoa, lahdelmia ja kaislikkoja. Metsässä elää simpansseja, gorilloja, norsuja, puhveleita, leopardeja ja paviaaneja. Meressä ui kyttyrädelfiinejä ja isoja kilpikonnia. Odzalan ja Kokouan suojelualueella maan pohjoisosassa on sademetsää ja savannia. Siellä elää tasankogorilloja, useita lajeja marakatteja, ja muita apinoita. Laiton metsästys verottaa suojelualueiden eläinkantoja. Jalopuiden ja polttopuun hakkuut, kaivostoiminta sekä maanviljelyn ja karjatalouden leviäminen ovat hävittäneet puustoa ja kaventaneet elonkirjoa. Jokivarsien kullanhuuhtojat käyttävät elohopeaa, joka myrkyttää veden. Liikakalastus uhkaa rannikkovesien kalakantoja. Hait ovat jo selvästi vähentyneet ja muussakin kalastossa näkyy hupenemisen merkkejä. Mangrovemetsiä hakataan kalansavustamojen polttoaineeksi.

Historia

Bambuti- ja bayakakansoihin kuuluneet kalastajat, metsästäjät ja keräilijät ovat eläneet Kongojoen ja sivujokien varsilla sekä Niarin laaksossa tuhansien vuosien ajan. Bantukansat saapuivat alueelle kaksi tuhatta vuotta sitten. Atlantin rannikolla Kouiloujoen suulla on ollut asutusta jo 100-luvulla. 1600-luvulta 1880-luvulle rannikolla oli Loangon valtio. Loango myi kuparia ja kankaita eurooppalaisille ostajille. Sisämaassa Kongojoen pohjoispuolella oli Anzikun paikallisvaltio, jonka alueella oli kuparikaivoksia. Kaupan myötä maniokki ja maissi tulivat uusiksi viljelykasveiksi Kongon alueelle. 1300-luvun lopulla Kongojoen suulle muodostui Kongon kuningaskunta, joka oli itsenäinen valtio 1850-luvulle asti.

Portugalin laivat saapuivat Kongon rannikolle 1480-luvulla. Portugalilaiset kävivät kauppaa Kongon kuningaskunnan ja sisämaan bantuvaltioiden kanssa. Orjakauppa oli yksi rannikon tärkeimmistä elinkeinoista. 1800-luvulla eurooppalaiset alkoivat asettua Kongojoen varrelle. Nykyisestä Kongon tasavallasta tuli Ranskan siirtomaa vuonna 1880. Ranska rakensi rautatien Pointe-Noiren satamasta Brazzavilleen. Viidensadan kilometrin pituinen rata valmistui vuonna 1934. Onnettomuudet ja taudit surmasivat 17 000 rakentajaa. Ranskalaiset yhtiöt hankkivat Kongosta norsunluuta, jalopuuta ja kumia. Kongon tasavalta itsenäistyi Ranskasta vuonna 1960.

Siirtomaavallan aika syvensi väestöryhmien välisiä kaunoja. Kongon tasavallan pohjoisosan ja eteläosan välillä vallitsi syvä kuilu. 1960-luvulla maassa oli vasemmistolainen hallitus, joka haki tukea Neuvostoliitosta ja Kiinasta. Kongon tasavalta oli yksipuoluevaltio. Maata johtivat sotilaat. 1980-luvulla talous romahti. Neuvostoliiton hajoaminen lopetti sieltä saadun talousavun vuonna 1991. Vuonna 1992 Kongon tasavallassa järjestettiin ensimmäiset monipuoluevaalit. Puolueiden johtajien tueksi muodostui aseellisia ryhmiä. 1990-luvun lopulla puhkesi sisällissota. Vuonna 2003 solmittiin rauha, mutta kaikki aseryhmät eivät hajaantuneet. Väkivalta on jatkunut ajoittain. Vuonna 2012 kolmesataa ihmistä sai surmansa ammusvaraston räjähdyksessä. Vuonna 2016 Brazzavillen lähellä puhkesi armeijan ja aseryhmien välisiä taisteluja. Niissä kuoli tuhansia ihmisiä ja 140 000 ihmistä pakeni kotiseudultaan sodan tieltä. Viimeisin rauha solmittiin vuonna 2018.

Yhteiskunta ja politiikka

Denis Sassou-Nguesso oli ensimmäisen kerran Kongon tasavallan presidenttinä vuodesta 1979 vuoteen 1992. Viisi vuotta myöhemmin hänet valittiin uudelleen presidentiksi. Sassou-Nguesso on sen jälkeen johtanut Kongon tasavaltaa yhtäjaksoisesti lähes kolme vuosikymmentä. Hän on entinen kenraali ja hän on toiminut valtion tiedustelupalvelun johtajana. Vuoden 2021 presidentinvaaleissa Sassou-Nguesso sai 88% äänistä. Presidentti valitaan viiden vuoden kaudelle. Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House-järjestön mukaan Kongon tasavalta ei ole vapaa maa. Turvallisuusjoukot painostavat hallituksen vastustajia ja häiritsevät näiden vaalityötä. Puolueiden johtajia on vangittu. Ihmisoikeusjärjestöjen työntekijöitä ja toimittajia on pidätetty, pahoinpidelty ja kidutettu.

Valtionhallinnossa on ollut vakavia väärinkäytöksiä. Presidentin perhe ja lähiavustajat hallitsevat valtion öljy-yhtiötä. Kansainvälisiä riskiarvioita laativan Bertelsmann-säätiön selvitysten mukaan presidentin poika ja tytär ovat saaneet itselleen kymmeniä miljoonia euroja valtion rahoja peiteyhtiöiden kautta. Yhdysvaltojen syyttäjäviranomaiset arvelevat, että presidentin poika Denis Christel Sassou-Nguesso on ostanut itselleen asunnon Miamista valtion öljy-yhtiön varoilla. Presidentti Sassou Nguesso kuuluu Kongon tasavallan pohjoisosan mbochiväestöön. Mbochit ovat määräävässä asemassa valtionhallinnossa. Armeijan ja poliisin johtohenkilöistä suuri osa on kotoisin Sassou Nguesson kotiseudulta Cuvettesta.

Kongon tasavallassa on kaksikamarinen parlamentti. Ylähuoneessa, senaatissa, on 72 senaattoria, jotka valitaan maakuntaneuvostoissa. Alahuoneessa, kansalliskokouksessa, on 151 suorilla vaaleilla valittavaa kansanedustajaa. Kansanedustajien kausi on viisivuotinen. Vuoden 2022 vaaleissa presidentti Sassou-Nguesson Työväenpuolue sai 112 kansanedustajaa. Kansalliskokoukseen valittiin viidentoista puolueen edustajia. Käytännössä Kongon tasavalta on yksipuoluejärjestelmä, jossa valta on Sassou-Nguesson johtamalla Työväenpuolueella. Presidentti Sassou-Nguesso on jo täyttänyt 80 vuotta. Keskustelua mahdollisista seuraajista ei käydä julkisesti.

Kongon tasavallan naisten asema on heikko. Naisia syrjitään työelämässä sekä omaisuus- ja perintöasioissa. Leskeksi jäävä nainen saattaa menettää koko omaisuutensa. Naisten pahoinpitelyt ja raiskaukset ovat yleisiä. Vuonna 2022 valituista kansanedustajista 22 on naisia. Kongon tasavallan aikuisista naisista 75% osaa lukea ja kirjoittaa. Miehistä 86% on luku- ja kirjoitustaitoisia. Yli puolet kongolaisista on alle 20-vuotiaita. Neljäsosa 5-14-vuotiaista tekee työtä.

Brazzavillelainen kuvataiteilija Gastineau Massamba tallentaa omat sotakokemuksensa: uhkaavat raskasjalkaiset sotilaat, pääkallot, yön pimeät kauhut. Kun värit eivät riitä, hän viiltää ja polttaa kuvia kankaalle. Kukitettu okapi katselee maailmaa ällistyneenä. Kongolainen kirjallisuus käsittelee sekin vihavuosien aiheita. Alain Mabanckoun kipeän kirpeä veijaritarina Pikku Pippuri on julkaistu suomeksi.

Talous ja kaupankäynti

Maailmanpankki luokittelee Kongon tasavallan alemman keskitulotason maaksi. Talouskasvu on ollut hidasta ja useina vuosina talous on supistunut eikä kasvanut. Vuonna 2025 Kongon tasavallan kansantalous oli samankokoinen kuin viisitoista vuotta sitten. Maailmanpankki arvelee, että Kongon tasavallan talouskasvu kiihtyy lähivuosien aikana, jos öljyn hinta kohoaa. Öljyn vienti on vuosien ajan kannattanut Kongon tasavallan taloutta. Kongon alueella on myös kaasuesiintymiä. Maailmanpankki uskoo, että maakaasun hyödyntäminen voi pian vaurastuttaa maata.

Lähes puolet kongolaisista elää köyhyydessä. Viidesosa lapsista on aliravittuja. Yli puolet Kongon tasavallan asukkaista elää kahdessa kaupungissa: Brazzavillessa ja Pointe-Noiressa. Kaksi kolmasosaa kaupunkilaisista on sähköverkon piirissä. Maaseudun asukkaista vain 12 prosentilla on sähköt. Kongon tasavallan työvoimasta kolmasosa saa toimeentulon maataloudesta, viidesosa toimii teollisuuden tehtävissä ja 47% työskentelee palvelualoilla. Kansainvälinen työjärjestö arvioi, että viidesosa työvoimasta oli työttömänä vuonna 2023. Heikko koulutus haittaa nyt eniten kongolaisten pyrkimyksiä parantaa olojaan.

Kongon viljelijät kasvattavat maniokkia, maapähkinöitä ja banaania. Viljelyalat ovat yleensä pieniä ja tuottavuus on heikko. Suurilla maatiloilla viljellään sokeriruokoa, tupakkaa, riisiä ja puuvillaa. Niarin laaksossa on karjatiloja. Kansainvälinen maatalousrahasto arvioi, että viisitoista prosenttia kongolaisista saa toimeentulon kalastuksesta. Valtaosa saaliista myydään lähimarkkinoille. Rannikkovesien kalasto on ollut runsas, mutta liian tiivis pyynti on huventanut sitä. Saaliit ovat vähentyneet. Erityisesti haikanta on kärsinyt liiasta kalastuksesta.

Vuonna 2023 Kongon tasavallan tavaraviennin kokonaisarvo oli 10 miljardia euroa. Tuonnin arvo oli viisi miljardia euroa. Lähes 60% vientituloista saatiin öljystä. Kuparin vienti tuotti 31% vientituloista. Muita vientituotteita olivat kulta, puutavara, tinamalmi, sinkki, timantit ja kaakao. Melkein puolet viennistä suuntautui Kiinaan. Muita vientimaita olivat Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Intia, Saudi-Arabia, Yhdysvallat, Portugali ja Kreikka. Tärkeimmät tuontimaat olivat Kiina, Angola, Gabon, Ranska ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat. Vuonna 2023 ulkomailla asuvat kongolaiset lähettivät Kongon tasavaltaan 37 miljoonaa euroa.

Parhaimpina matkailuvuosina Kongon tasavallassa on käynyt 350 000 ulkomaalaista turistia. Turismin tulot ovat olleet muutamia kymmeniä miljoonia euroja vuodessa. Maan pohjoisosissa on upeita sademetsiä, jotka voisivat houkutella luontomatkailijoita. Yli 60% Kongon tasavallan pinta-alasta on metsiä. Luontokohteisiin pääseminen on kuitenkin vaikeaa, koska sisämaahan ei ole kulkuyhteyksiä.

Maailmanpankin asiantuntijat ovat suositelleet luontomatkailun kehittämistä mahdollisena kasvualana. Laadukkaiden ympäristölle ystävällisten majoituspalveluiden ja tieverkoston rakentaminen on kuitenkin kallis sijoitus, joka vaatii huolellista suunnittelua. Luontomatkailu voi edistää alkuperäisen luonnonympäristön ja eläimistön suojelua. Huonosti järjestetty turismi saattaisi sen sijaan aiheuttaa vahinkoa Kongon ainutlaatuisille metsille.