Kypros

Maantiede

Kyproksen saari sijaitsee Välimeren itäosassa lähellä Turkin ja Syyrian rannikkoja. Kyproksen eteläosa, yli puolet koko saaresta, on kreikkalaisväestön asuttama ja kuuluu nykyiseen Kyproksen tasavaltaan. Saaren pohjoista osaa miehittää Turkin armeija. Kyproksen etelärannikolla on kaksi Ison-Britannian sotilastukikohtaa, Akrotiri ja Dekeleija.

Kyproksen keskellä kohoaa Troodos-vuoristo. Korkein huippu on Olympos (1951 m). Saaren pohjoisrannikolla on hieman matalampi Kyrenianvuorten jono. Siitä koilliseen tököttää Karpasian niemi pitkänä kapeana piikkinä. Kahden vuoriston välissä on hedelmällinen Mesaorian tasanko. Pääkaupunki Nikosia on keskellä tasankoa. Kyproksella on lämmin Välimeren ilmasto. Kesät ovat vähäsateisia. Talvet ovat hiukan viileämpiä ja sateita on enemmän. Kyproksella ei ole ympäri vuoden virtaavia jokia. Kuivat joenuomat täyttyvät tilapäisesti talven sateista.

Kyproksen vuorten rinteillä kasvaa turkinmäntyä, tammia, välimerensypressiä ja kyproksensetriä. Karuilla mailla on monilajista pensaikkoa. Suurin osa saaren metsistä on hakattu ja eläimistökin on köyhtynyt. Kyproksella elää villilampaita, korvasiilejä ja kameleontteja. Linnusto on runsas. Saaren kautta muuttaa paljon pohjoiseurooppalaisia lintulajeja. Larnakan suolajärvellä on flamingoja, kurkia, pitkäjalkoja ja haikaroita. Meressä ui kilpikonnia, rauskuja, raitasaha-ahvenia ja huulikaloja. Hienot hiekkarannat ja meri houkuttelevat Kyprokselle rantalomalaisia ja sukeltajia.

Kyproksen ympäristön- ja luonnonsuojelu on jäänyt heikoksi. Saari on altis ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Kesäisin Kyproksella on entistä kovempia helteitä, jolloin päivälämpötilat kohoavat yli neljäänkymmeneen asteeseen. Ilmaston lämpeneminen vähentää sateita ja horjuttaa maatalouden, ihmisyhdyskuntien ja luonnon vesitaloutta. Kuivina aikoina Kyproksella riehuu isoja maasto- ja metsäpaloja. Laajamittaisen matkailun jätekuormituksen aiheuttamia ongelmia ei ole täysin ratkaistu. Luonnonsuojelualueiden valvonta on puutteellista. Kyproksella olisi mahdollisuuksia käyttää enemmän hyväksi aurinko- ja tuulivoimaa uusiutumattomien polttoaineiden sijasta.

Historia

Kyproksella on ollut asutusta yli kymmenen tuhatta vuotta. Kalliosuojasta Limassolin läheltä on löydetty lähes 12 000 vuoden ikäisiä kiviteriä ja -kaapimia. Luolassa on myös kääpiövirtahepojen, lintujen ja peurojen luita, kalanjäänteitä ja nuotiojälkiä. Etelärannikon Khirokitiassa on hyvin säilyneitä näytteitä kivikauden asutuksesta. Pyöreäpohjaisia taloja on ennallistettu nähtäviksi ja paikasta tuli YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön UNESCO:n maailmanperintökohde vuonna 1998. Khirokitian varhaisasukkaat tulivat Kyprokselle yli 8000 vuotta sitten. He viljelivät maata, kasvattivat karjaa ja metsästivät.

5000 vuotta sitten kyproslaiset osasivat sulattaa kuparia. Saarelaisilla oli kauppayhteyksiä Egyptiin ja Lähi-Itään. 3000 vuotta sitten kreikkalaiset perustivat siirtokuntia Kyprokselle. Myös foinikialaisia asettui saarelle. 2000 vuotta sitten Kypros oli osa Rooman valtakuntaa. Ristiretkeläiset valtasivat saaren 1100-luvulla. 1400-luvun lopulla Kyprosta hallitsivat venetsialaiset. Vuodesta 1570 alkaen saari oli kolmensadan vuoden ajan osa turkkilaista Osmanien/Ottomaanien valtakuntaa. Kyprokselle tuli Turkista tuhansia siirtolaisia. Vuonna 1878 Kypros siirtyi Ison-Britannian hallintaan. Saari oli Isolle-Britannialle tärkeä Välimeren laivaston tukikohta sopivan lähellä Suezin kanavan suuta.

Kypros itsenäistyi vuonna 1960. Vuonna 1963 puhkesi lyhyt sisällissota kreikkalaisen ja turkkilaisen väestön välillä. Kyproksen asukkaista 77% oli kreikkalaisia ja 18% oli turkkilaisia. Sodassa kuoli lähes 200 kyproksenkreikkalaista ja yli 300 kyproksenturkkilaista. YK lähetti rauhanturvaajia valvomaan aselepoa. Kyproksen rauhanturvajoukkoihin osallistui myös suomalainen YK-pataljoona. Vuonna 1974 Turkki miehitti saaren pohjoisosan. Turkin miehittämät alueet julistivat itsenäistyvänsä. Vuonna 1983 perustettiin Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta. Vain Turkki on tunnustanut sen itsenäiseksi valtioksi. Saaren eteläisen osan kreikkalaisenemmistöinen Kyproksen tasavalta sen sijaan on kansainvälisesti tunnustettu. Vuonna 2004 Kyproksen tasavallasta tuli Euroopan unionin jäsen. YK:n rauhanturvaajat valvovat edelleen aselepolinjaa, joka jakaa saaren kahtia Kyproksen tasavallan ja Turkin miehittämän pohjoisen osan välillä.

Yhteiskunta ja politiikka

Kyproksen tasavallan presidentti johtaa hallitusta. Hän kokoaa hallituksen ja nimittää sen jäsenet. Presidentinvaalit järjestetään joka viides vuosi. Vuonna 2023 Kyproksen presidentiksi valittiin puolueisiin sitoutumaton Nikos Christodoulidis. Hän on aikaisemmin ollut Kyproksen ulkoministeri. Kyproksen parlamentissa on vaalilain mukaan 80 kansanedustajaa, joista 56 valitaan kreikkalaisenemmistöisellä alueella ja 24 paikkaa on varattu turkkilaisvähemmistölle. Kyproksen pohjoisosan turkkilaisväestö ei ole osallistunut vaaleihin vuoden 1964 jälkeen. Kreikkalaisenemmistöisellä Kyproksen tasavallan alueella parlamenttivaalit järjestetään viiden vuoden välein.

Vuonna 2021 Kyproksen tasavallan kansanedustajien vaaleihin osallistui viisitoista puoluetta. Näistä seitsemän sai edustajiaan parlamenttiin. Valituista 56 kansanedustajasta vain kahdeksan on naisia. Parlamentin puheenjohtajaksi valittiin Annita Demetriou. Hän on ensimmäinen nainen tässä tehtävässä. Demetrioun johtama kristillisdemokraattinen puolue, Demokraattinen liike, säilytti asemansa suurimpana puolueena. Sillä on kuitenkin parlamentissa vain 17 kansanedustajaa. Kypros on vilkas kansainvälinen rahapalvelukeskus. Se on palvellut erityisesti venäläisiä rahansijoittajia. Kyproksen pankkilaitoksen sisällä on käynnistetty tutkimuksia rahanpesusta. Vuonna 2024 Kyproksen poliisipäällikkö ja poliisilaitoksen apulaisjohtaja erotettiin. Heitä syytettiin siitä, että poliisi ei ole onnistunut hillitsemään rikollisuutta.

Kyproksen jako ja Turkin miehitys saaren pohjoisosissa ovat kauan olleet isoja ja vaikeita kipukohtia maan politiikassa. YK:n mukaan koko saari kuuluu Kyproksen tasavallalle. Yksikään maa Turkkia lukuun ottamatta ei ole tunnustanut Pohjois-Kyproksen turkkilaista valtiota. 2000-luvun alkuvuosina YK yritti toimia välittäjänä Kyproksen yhdistämisessä. YK:n suunnitelma vietiin kansanäänestykseen vuonna 2004. Turkkilaisväestön alueella enemmistö äänestäjistä oli suunnitelman kannalla, mutta kreikkalaisväestön alueella kolme neljäsosaa äänestäjistä vastusti sitä. Näin ollen suunnitelmaa ei hyväksytty. Arvostelijoiden mielestä suunnitelma antoi Turkille liikaa valtaa puuttua Kyproksen asioihin. Suunnitelma olisi sallinut Turkin joukkojen läsnäolon saaren pohjoisosissa yhdistymisen jälkeenkin. Presidentti Christodoulidis toivoo, että neuvottelut Kyproksen tasavallan ja Pohjois-Kyproksen yhdistämisestä voitaisiin aloittaa uudelleen.

Niukat vesivarat ovat haaste Kyproksen kestävälle kehitykselle. Pohjaveden varannot eivät tarjoa riittävästi vettä saaren asukkaille, maataloudelle ja turismille. Kyprokselle on rakennettu yli sata patoallasta varastoimaan sadevettä. Vuosittaiset sademäärät ovat kuitenkin ailahtelevia. Kuivina vuosina patoaltaisiin kertyy liian vähän vettä. Yli puolet Kyproksen juomavedestä saadaan nykyisin suolanpoistolaitoksista, missä merivedestä erotetaan makeaa vettä. Turkki on rakentanut merenalaisen vesiputken Anamurista Turkin eteläiseltä rannikolta Kyproksen pohjoisrannikolle turvaamaan miehittämänsä alueen juoma- ja kasteluveden saantia.

Talous ja kaupankäynti

Kypros on korkean tulotason maa. Viimeisten kymmenen vuoden aikana Kyproksen talous on kasvanut nopeasti. Poikkeus oli vuosi 2020, jolloin koronalama supisti taloutta. Sen jälkeen talous on elpynyt ripeästi. Kaksi prosenttia Kyproksen työvoimasta saa toimeentulon maataloudesta, 17% toimii teollisuuden tehtävissä ja yli neljä viidesosaa työskentelee palvelualoilla. Pankki- ja rahapalvelut sekä matkailu ovat Kyproksen tärkeimpiä elinkeinoaloja. Kyproksella toimii myös kymmeniä meriliikenneyhtiöitä, jotka tarjoavat erilaisia laivoihin ja merikuljetuksiin liittyviä palveluita. Limassol on yksi Välimeren vilkkaimmista satamista. Kyproksen omassa laivarekisterissä on lähes kaksi tuhatta alusta. Kyproksen merialueilta on löydetty kaasuesiintymiä. Niiden hyödyntämistä ei ole vielä aloitettu.

Kyproksen matkailu on toipunut koronalamasta. Saarella käy vuosittain noin neljä miljoonaa turistia. Turismi tuottaa Kyprokselle yli kolme miljardia euroa vuodessa. Matkailupalvelut työllistävät yli 50 000 kyproslaista. Kyproksen upeat Välimeren rannat ja aurinko kutsuvat lomailijoita. Saarella on myös vanhojen kreikkalaisten kaupunkien raunioita, kauniita kirkkoja ja ristiretkeläisten linnoja. Khirokitiassa on viisi tuhatta vuotta vanha kylä, missä voi katsella ennallistettuja kivikauden asumuksia.

Vuonna 2022 Kyproksen tavaraviennin kokonaisarvo oli noin neljä miljardia euroa. Tuonnin arvo oli 12 miljardia euroa. Laivojen ja alusten vienti kattoi lähes 30% koko viennin arvosta. Muita vientituotteita olivat öljy, lääkkeet, juusto, sähkölaitteet, hajusteet, romurauta, hedelmät ja perunat. Suurimpia vientimaita olivat Kiina, Kreikka, Libanon, Iso-Britannia ja Liberia. Tärkeimmät tuontimaat olivat Kreikka, Turkki, Italia, Kiina ja Israel.