Kypros

Maantiede

Kyproksen saari sijaitsee Välimeren itäosassa lähellä Turkin ja Syyrian rannikkoja. Kyproksen eteläosa, yli puolet koko saaresta, on enimmäkseen kreikkalaisväestön asuttama ja kuuluu nykyiseen Kyproksen tasavaltaan. Saaren pohjoista osaa miehittää Turkin armeija. Kyproksen etelärannikolla on kaksi Ison-Britannian sotilastukikohtaa, Akrotiri ja Dekeleija.

Kyproksen keskellä kohoaa Troodos-vuoristo. Korkein huippu on Olympos (1951 m). Saaren pohjoisrannikolla on hieman matalampi Kyrenianvuorten jono. Siitä koilliseen tököttää Karpasian niemi pitkänä kapeana piikkinä. Kahden vuoriston välissä on hedelmällinen Mesaorian tasanko. Pääkaupunki Nikosia on keskellä tasankoa. Kyproksella on lämmin Välimeren ilmasto. Kesät ovat vähäsateisia. Talvet ovat hiukan viileämpiä ja sateita on enemmän. Kyproksella ei ole ympäri vuoden virtaavia jokia. Kuivat joenuomat täyttyvät tilapäisesti talven sateista.

Kyproksen vuorten rinteillä kasvaa turkinmäntyä, tammia, välimerensypressiä ja kyproksensetriä. Karuilla mailla on monilajista pensaikkoa. Suurin osa saaren metsistä on hakattu ja eläimistökin on köyhtynyt. Kyproksella elää villilampaita, korvasiilejä ja kameleontteja. Linnusto on runsas. Saaren kautta muuttaa paljon pohjoiseurooppalaisia lintulajeja. Larnakan suolajärvellä on flamingoja, kurkia, pitkäjalkoja ja haikaroita. Meressä ui kilpikonnia, rauskuja, raitasaha-ahvenia ja huulikaloja. Hienot hiekkarannat ja meri houkuttelevat Kyprokselle rantalomalaisia ja sukeltajia.

Kyproksen ympäristön- ja luonnonsuojelu on jäänyt heikoksi. Saari on altis ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Ilmaston lämpeneminen vähentää sateita ja horjuttaa maatalouden, ihmisyhdyskuntien ja luonnon vesitaloutta. Laajamittaisen matkailun jätekuormituksen aiheuttamia ongelmia ei ole täysin ratkaistu. Luonnonsuojelualueiden valvonta on puutteellista. Kyproksella olisi mahdollisuuksia käyttää enemmän hyväksi aurinko- ja tuulivoimaa uusiutumattomien polttoaineiden sijasta.

Historia

Kyproksella on ollut asutusta yli 10 000 vuotta. Kalliosuojasta Limassolin läheltä on löydetty lähes 12 000 vuoden ikäisiä kiviteriä ja -kaapimia. Luolassa on myös kääpiövirtahepojen, lintujen ja peurojen luita, kalanjäänteitä ja polttojälkiä. Etelärannikon Khirokitiassa on hyvin säilyneitä näytteitä kivikauden asutuksesta. Pyöreäpohjaisia taloja on ennallistettu nähtäviksi ja paikasta tuli YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön UNESCO:n maailmanperintökohde vuonna 1998. Khirokitian varhaisasukkaat tulivat Kyprokselle yli 8000 vuotta sitten. He viljelivät maata, kasvattivat karjaa ja metsästivät.

5000 vuotta sitten kyproslaiset osasivat sulattaa kuparia. Saarelaisilla oli kauppayhteyksiä Egyptiin ja Lähi-Itään. 3000 vuotta sitten kreikkalaiset perustivat siirtokuntia Kyprokselle. Myös foinikialaisia asettui saarelle. 2000 vuotta sitten Kypros oli osa Rooman valtakuntaa. Ristiretkeläiset valtasivat saaren 1100-luvulla. 1400-luvun lopulla Kyprosta hallitsivat venetsialaiset. Vuodesta 1570 alkaen saari oli kolmensadan vuoden ajan osa turkkilaista Osmanien/Ottomaanien valtakuntaa. Kyprokselle tuli Turkista tuhansia siirtolaisia. Vuonna 1878 Kypros siirtyi Ison-Britannian hallintaan. Saari oli Isolle-Britannialle tärkeä Välimeren laivaston tukikohta sopivan lähellä Suezin kanavan suuta.

Kypros itsenäistyi vuonna 1960. Vuonna 1963 puhkesi lyhyt sisällissota kreikkalaisen ja turkkilaisen väestön välillä. Kyproksen asukkaista 77 prosenttia oli kreikkalaisia ja 18 prosenttia oli turkkilaisia. Sodassa kuoli lähes 200 kyproksenkreikkalaista ja yli 300 kyproksenturkkilaista. YK lähetti rauhanturvaajia valvomaan aselepoa. Kyproksen rauhanturvajoukkoihin osallistui myös suomalainen YK-pataljoona. Vuonna 1974 Turkki miehitti saaren pohjoisosan. Turkin miehittämät alueet julistivat itsenäistyvänsä. Vuonna 1983 perustettiin Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta. Vain Turkki on tunnustanut sen itsenäiseksi valtioksi. Saaren eteläisen osan kreikkalaisenemmistöinen Kyproksen tasavalta sen sijaan on kansainvälisesti tunnustettu. Vuonna 2004 Kyproksen tasavallasta tuli Euroopan unionin jäsen. YK:n rauhanturvaajat valvovat edelleen aselepolinjaa, joka jakaa saaren kahtia Kyproksen tasavallan ja Turkin miehittämän pohjoisen osan välillä.

Yhteiskunta ja politiikka

Kyproksen tasavalta on monipuoluedemokratia. Presidentti johtaa maan hallitusta. Presidentinvaalit järjestetään joka viides vuosi. Vuoden 2018 vaaleissa keskustaoikeistolaisen Demokraattisen liikkeen Nikos Anastasiadis valittiin presidentiksi toiselle viisivuotiskaudelle. Kyproksen parlamentissa on vaalilain mukaan 80 jäsentä. Näistä 56 valitaan kreikkalaisenemmistöisellä alueella ja 24 on varattu turkkilaisvähemmistölle. Kyproksen pohjoisosan turkkilaisväestö ei ole osallistunut vaaleihin vuoden 1964 jälkeen.

Viimeisimmät parlamenttivaalit järjestettiin vuonna 2021. Presidentti Anastasiadisin puolue sai parlamenttiin vain 17 edustajaa. Kansanedustajat valitaan viiden vuoden välein. Vuonna 2021 parlamenttiin valittiin kahdeksan naista. Parlamentin puheenjohtajaksi valittu Annita Demetriou on ensimmäinen nainen tässä tehtävässä.

Kyproksen jako ja Turkin miehitys saaren pohjoisosissa ovat kauan olleet isoja ja vaikeita kipukohtia maan politiikassa. YK:n mukaan koko saari kuuluu Kyproksen tasavallalle. Yksikään maa Turkkia lukuun ottamatta ei ole tunnustanut Pohjois-Kyproksen turkkilaista valtiota. 2000-luvun alkuvuosina YK yritti toimia välittäjänä Kyproksen yhdistämisessä. YK:n suunnitelma vietiin kansanäänestykseen vuonna 2004. Turkkilaisväestön alueella enemmistö äänestäjistä oli suunnitelman kannalla, mutta kreikkalaisväestön alueella kolme neljäsosaa äänestäjistä vastusti sitä. Näin ollen suunnitelmaa ei hyväksytty. Arvostelijoiden mielestä suunnitelma antoi Turkille liikaa valtaa puuttua Kyproksen asioihin. Suunnitelma olisi sallinut Turkin joukkojen läsnäolon saaren pohjoisosissa yhdistymisen jälkeenkin.

Niukat vesivarat ovat haaste Kyproksen kestävälle kehitykselle. Pohjaveden varannot eivät tarjoa riittävästi vettä saaren asukkaille, maataloudelle ja turismille. Kyprokselle on rakennettu yli sata patoallasta varastoimaan sadevettä. Vuosittaiset sademäärät ovat kuitenkin ailahtelevia. Kuivina vuosina patoaltaisiin kertyy liian vähän vettä. Yli puolet Kyproksen juomavedestä saadaan nykyisin suolanpoistolaitoksista, missä merivedestä erotetaan makeaa vettä. Turkki on rakentanut merenalaisen vesiputken Anamurista maan etelärannikolta Kyproksen pohjoisrannikolle turvaamaan miehittämänsä alueen juoma- ja kasteluveden saantia.

Talous ja kaupankäynti

Kypros on korkean tulotason maa. Vuosien 2016 ja 2019 välillä Kyproksen talous kasvoi nopeasti, yli viisi prosenttia vuodessa. Vuonna 2020 koronalama supisti taloutta viisi prosenttia, mutta kasvu elpyi taas vuonna 2021. Työttömyys oli kuusi prosenttia vuonna 2021. Matkailu on Kyproksen suurin tulonlähde. Vuonna 2019 Kyproksella kävi neljä miljoonaa ulkomaista matkailijaa. Turismi tuotti kolme miljardia euroa. Vuonna 2020 koronarajoitukset vähensivät matkailua tuntuvasti. Kyprokselle saapui vain 630 000 ulkomaalaista turistia ja matkailutulot olivat alle 400 miljoonaa euroa. Vuonna 2021 turistien määrä kasvoi jo lähes kahteen miljoonaan.

Vuonna 2019 vain kaksi prosenttia Kyproksen työvoimasta sai toimeentulon maataloudesta, 18 prosenttia toimi teollisuuden tehtävissä ja 80 prosenttia työskenteli palvelualoilla. Matkailun lisäksi Kypros on pyrkinyt kasvamaan alueelliseksi sijoitus- ja rahapalveluiden keskukseksi. Iso osa sijoitus- ja rahapalveluiden käyttäjistä on tullut Venäjältä, ja venäläiset ovat myös olleet Kyproksen toiseksi suurin turistien ryhmä brittiläisten jälkeen. Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja sen seurauksena alkaneet kansainväliset talouspakotteet ovat supistaneet venäläisiä rahansijoituksia Kyproksen pankki- ja rahamarkkinoille. Venäläisten ulkomaanmatkailun väheneminen hidastaa Kyproksen matkailun kasvua lähivuosien aikana.

Vuonna 2020 Kyproksen viennin arvo oli noin neljä miljardia euroa. Tuonnin arvo oli 11 miljardia euroa. Laivojen, alusten ja veneiden osuus oli neljäsosa koko viennin arvosta. Muita vientituotteita olivat öljy 11 %, lääkkeet 11 %, juusto 8 %, koneet ja laitteet 4 %, sekä kuparimalmi 3 %. Suurimpia vientimaita olivat Kreikka, Iso-Britannia, Liberia, Alankomaat ja Israel. Tärkeimmät tuontimaat olivat Kreikka, Kiina, Saksa, Italia ja Turkki. Vuonna 2020 ulkomailla työskentelevät kyproslaiset lähettivät kotisaaren perheilleen 530 miljoonaa euroa.