Lesotho

Maantiede

Lesotho on sisämaavaltio Afrikan eteläkärjessä. Etelä-Afrikka ympäröi maata joka puolelta. Lesotho on vuorten ja kukkuloiden maa. Itärajalla kohoavat Lohikäärmevuoret. Siellä on Lesothon korkein huippu Ntlenyana (3482 m). Samaan vuoristoon kuuluvat Malotivuoret täyttävät maan pohjoisosan. Niiden lounaispuolella on useita sormimaisina haarautuvia kukkula- ja vuoriketjuja. Lesothon keskiylängöltä saa alkunsa kuusi isoa jokea. Niiden joukossa ovat Etelä-Afrikan suurimmat joet Orange ja Tugela. Koko Lesotho on ylävää maata, yli 1000 metrin korkeudella merenpinnasta. Kasvillisuus on enimmäkseen ruohikkoa. Metsäalueilla kasvaa akaasioita, istutettuja eukalyptus- eli kuumepuita, oliivipuita ja pajuja. Lesothossa on lauhkea ilmasto. Lämpimin jakso ajoittuu marraskuusta helmikuuhun, silloin lämpötilat lähestyvät hellelukemia. Viilein aika on kesäkuusta elokuuhun. Silloin on lunta ja pakkasta.

Lesothon kaakkoisrajalla Lohikäärmevuorten alueella on Sehlabatheben kansallispuisto. Rinteillä on vesiputouksia. Tasanteilla on kirkasvetisiä lampia. Kallioiden luolissa on vanhoja maalauksia metsästäjistä ja saaliseläimistä. Puistossa elää antilooppeja, paviaaneja, sakaaleja, kivikkokipittäjiä, maatikkoja ja mustasuohaukkoja. Lesothon maatalous on riippuvainen sateista. Sitkeät kuivuudet ovat pilanneet ruokakasvien satoja ja horjuttaneet ihmisten toimeentuloa. Pitkäaikainen käyttö on köyhdyttänyt viljelymaita ja kuluttanut karjan laitumia. Ilmastonmuutos voi heikentää vesitaloutta. Ylängölle on rakennettu patoaltaita veden keräämiseksi ja varastoimiseksi. Vettä myydään Etelä-Afrikan kuiville alueille. Lesothon kaupunkiväestö kasvaa nopeasti. Tämä on aiheuttanut asuntopulaa sekä haasteita kaupunkien vesi- ja jätehuollolle. Suuri osa teollisuuden jätevesistä lasketaan ympäristöön puhdistamatta.

Historia

Lesothossa on elänyt ihmisiä jo varhaiskivikaudella. Lohikäärmevuorilta on löydetty kivityökaluja, joita on käytetty neljäkymmentä tuhatta vuotta sitten. Luolissa eri puolilla maata on yli viisituhatta vuotta vanhoja kalliomaalauksia. Varhaiset taiteilijat ovat olleet sankansoihin kuuluneita metsästäjiä ja keräilijöitä. 1500-luvulta alkaen laaksoihin asettui sothokansojen ryhmiä, viljelijöitä ja karjankasvattajia. Sothot valloittivat koko Lesothon alueen 1800-luvulla. Kuningas Moshoeshoeta pidetään maan yhdistäjänä. 1830-luvulla Etelä-Afrikan hollantilaiset siirtolaiset, buurit, tunkeutuivat Lesothon alueelle. Tämä johti kolmekymmentä vuotta kestäneeseen sotaan sothojen ja buurien välillä. 1860-luvulla Moshoeshoe pyysi Iso-Britannialta tukea buureja vastaan. Vuonna 1868 Lesothosta tuli brittiläinen suojelualue. 1870-luvulla maa liitettiin brittiläiseen Etelä-Afrikkaan. Lesothoa kutsuttiin Basutomaaksi. Siirtomaavalta käytti paikallisia päälliköitä hallinnon toimeenpanijoina. Näin Lesothon vanha valtarakenne säilyi, vaikka maa oli menettänyt itsenäisyytensä.

1900-luvun alussa Lesothon maatalous tuotti ruokaa Etelä-Afrikan markkinoille. Lesothon asukkaat alkoivat myös tehdä työtä Etelä-Afrikan kaivoksissa. Basutomaasta tuli tärkeä kaivostyövoiman lähde. Samalla lesotholaisten talous tuli riippuvaiseksi Etelä-Afrikasta. Brittihallinto jätti koulutuksen ja terveydenhoidon lähetysjärjestöjen tehtäväksi. 1930-luvun alussa raju kuivuus tuhosi sadot. Suuri osa lesotholaisista lähti maasta etsiäkseen toimeentuloa Etelä-Afrikasta. Lesothon kuningaskunta itsenäistyi vuonna 1966. Vuonna 1967 hyväksytyn valtiosäännön mukaan poliittista valtaa käyttää pääministerin johtama hallitus. Vuonna 1970 pääministeri Leabua Jonathan keskitti vallan itselleen ja pidätti kilpailevien puolueiden johtajat. 1980-luvulla Etelä-Afrikka syytti Lesothoa rotuerottelua vastaan taistelevien ryhmien tukemisesta. Etelä-Afrikka julisti Lesothon saartoon keskeyttäen maiden välisen kaupan ja lesotholaisten siirtotyöläisten rajanylitykset.

Vuonna 1986 armeijan vallankaappaus syrjäytti pääministeri Jonathanin. Etelä-Afrikka lopetti taloussaarron. 1990-luvun alussa Lesothon sotilasvalta päättyi. Vuonna 1993 järjestettiin vaalit ja niiden jälkeen siviilihallitus alkoi johtaa maata. 1990-luvun lopulla työttömyys ja köyhyys johtivat laajoihin mellakoihin. Etelä-Afrikan talousyhteisö lähetti Lesothoon sotilaita rauhoittamaan tilannetta. 2000-luvulla Lesothon yhteiskunnallinen tilanne on ollut riitaisa ja epävakaa. Valta on kuitenkin siirtynyt vaaleilla hallitukselta toiselle. Vuonna 2020 pääministeri Thomas Thabane sulki parlamentin kolmeksi kuukaudeksi, kun parlamentti valmisteli epäluottamusäänestystä pääministeriä vastaan. Thabane määräsi sotilaita kaduille. Lopulta Thabane erosi pääministerin tehtävästä. Vuonna 2021 hänet asetettiin syytteeseen entisen vaimonsa murhasta.

Yhteiskunta ja politiikka

Lesotho on kuningaskunta. Hallitseva kuningas on Letsie kolmas. Kuninkaan valta on muodollinen. Poliittista toimeenpanovaltaa käyttää pääministerin johtama hallitus. Lesothossa on kaksikamarinen parlamentti. Ylähuoneessa, senaatissa, on 33 senaattoria. Heistä 22 on paikallispäälliköitä, joiden valta on perinnöllinen. Kuningas nimittää pääministerin suosituksesta muut yksitoista senaattoria. Parlamentin alahuoneessa, kansalliskokouksessa, on 120 yleisillä vaaleilla valittavaa kansanedustajaa. Vaalit järjestetään viiden vuoden välein. Vuonna 2022 vaaleihin osallistui 48 puoluetta. Neljätoista puoluetta sai edustajia kansalliskokoukseen. Valituista kansanedustajista kolmekymmentä on naisia. Vaalilautakunnan mukaan alle 40% äänioikeutetuista kävi äänestämässä.

Vuonna 2022 Lesothon vaalien voittajaksi nousi uusi puolue nimeltään Vaurauden vallankumous. Puolue perustettiin vain muutamia kuukausia ennen vaaleja. Sen perustaja oli Lesothon rikkain mies Sam Matekane. Nuoruudessaan Matekane teki töitä paimenpoikana. Sitten hänestä tuli automyyjä. Lopulta hän rikastui timanttikaupalla. Vaurauden vallankumous -puolue sai vuoden 2022 vaaleissa 57 kansanedustajaa. Vaalien jälkeen Matekane muodosti hallituksen Lesothon pääministerinä. Ulkomaiset tarkkailijat pitävät Lesothon vaaleja rehellisinä ja uskottavina. Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedon House -järjestön mukaan Lesotho on vapaa maa.

Lesothon armeija osallistuu politiikkaan. Armeijan ja turvallisuuspalvelun sisällä on keskenään kiisteleviä ryhmittymiä. Vuonna 2023 hallitusta vastustavat puolueet valmistelivat äänestystä, missä pääministeri kaadettaisiin epäluottamuslauseella. Armeija ja turvallisuuspalvelu syyttivät opposition kansanedustajia vallankaappauksen yrittämisestä. Pääministeri Matekane otti hallitukseensa neljä liittolaispuoluetta varmistaakseen enemmistön kansalliskokouksessa. Lesothon julkishallinnossa on esiintynyt paljon väärinkäytöksiä. Vuonna 2024 viidesosa mielipidemittaukseen osallistuneista lesotholaisista tunnusti maksaneensa lahjuksia saadakseen palveluita. Lahjuksia annettiin valtion virkailijoille, poliiseille ja lääkäreille. Lesotholaisten enemmistö pitää poliisia lahjottavana. Pääministerin ja tuomareiden katsotaan nyt olevan rehellisempiä kuin aikaisemmin.

Maailmanpankki arvioi, että kolmasosa lesotholaisista elää köyhyydessä. Neljäsosalla väestöstä on HIV/AIDS-tartunta. Tuberkuloosia esiintyy paljon. Naisiin kohdistuva väkivalta on vakava ongelma. YK:n asiantuntijoiden mukaan neljä viidesosaa Lesothon naisista on elämänsä aikana joutunut väkivallan kohteeksi. Lapsiavioliitot ovat yleisiä. Euroopan unioni rahoittaa kehityshanketta lapsityön kitkemiseksi. Lesothon maaseudun lapset tekevät työtä karjan paimenina, sadonkorjuussa ja torjunta-aineiden levityksessä. Kaupungeissa lapset kaupustelevat ja toimivat kotipalvelijoina. Sukupuolista hyväksikäyttöä esiintyy jatkuvasti.

Iso osa Lesothon työikäisistä tekee työtä Etelä-Afrikassa. Siirtotyöläisyyden alkuvaiheissa valtaosa työpaikosta oli kaivoksissa ja vierastyöläiset olivat enimmäkseen miehiä. Kaivosten ja maatilojen työvoimakysyntä on vähentynyt. Etelä-Afrikan maatalous tarvitsee vierastyöläisiä vain kausitöihin. Lesothon naiset ovat saaneet töitä kodinhoitotehtävissä ja palvelualoilla. Sekä miehet että naiset työllistyvät nykyisin teollisuudessa, rakennuksilla, kuljetusaloilla ja muissa palveluissa. Koulutetulle työvoimalle olisi kysyntää, mutta lesotholaisten ammatilliset valmiudet eivät useinkaan ole riittäviä tarjolla oleviin tehtäviin. Lesothoon on syntynyt kymmeniä tehtaita, joissa tehdään merkkivaatteita ja -jalkineita ulkomaisille asiakkaille. Vaatetehtaat työllistävät kolmekymmentä tuhatta lesotholaista. Rinteellä palelevan karjapaimenen lämpimin peitto on nyt huippumuotia Lesothossa ja muuallakin. Kuvahakuvihje: Basotho blanket fashion.

Talous ja kaupankäynti

Lesotho on alemman keskitulotason maa. Vuonna 2020 Lesothon talous supistui 8% koronalaman vuoksi. Sen jälkeen talous on kasvanut noin kaksi prosenttia vuodessa. Noin 29% Lesothon työvoimasta saa toimeentulon maataloudesta, 35% toimii teollisuuden tehtävissä ja 36% työskentelee palvelualoilla. Vuonna 2024 noin 16% työvoimasta oli työttömänä. Lesothon viljelijät kasvattavat maissia, vehnää, durraa, perunoita, papuja, herneitä, vihanneksia ja hedelmiä. Lesothossa on puoli miljoonaa lehmää, puolitoista miljoonaa lammasta, miljoona vuohta, satatuhatta hevosta ja kymmenen tuhatta aasia. Lesotho myy vettä Etelä-Afrikkaan. Vedenkeruuta varten on rakennettu suuria patoaltaita. Patoaltaista vesi virtaa tunneleita pitkin Etelä-Afrikan Vaaljokeen. Veden myynti tuottaa Lesotholle 150 miljoonaa euroa vuodessa.

Lesothossa on useita timanttikaivoksia. Maaperässä on myös jonkin verran hiiltä, rautaa ja uraania. Lesothon jylhän kauniit maisemat houkuttelevat patikka- ja luontomatkailijoita. Afriskin rinteillä käy lumilautailijoita. Se on ainoa talvinen laskettelupaikka Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Morijan festivaali kokoaa syksyisin yhteen soittajia, tanssijoita, runoilijoita, tarinankertojia ja kymmeniä tuhansia kuulijoita ja katselijoita. Lesothoon tulee joka vuosi hieman yli miljoona ulkomaalaista turistia. Heistä lähes 90% on eteläafrikkalaisia päivämatkailijoita. Matkailupalvelut työllistävät 25 000 lesotholaista.

Vuonna 2023 Lesothon tavaraviennin kokonaisarvo oli 950 miljoonaa euroa. Tuonnin arvo oli 1,4 miljardia euroa. Timanttikauppa tuotti puolet kaikista vientituloista. Vaatteiden ja jalkineiden osuus oli noin kolmasosa viennin arvosta. Muita vientituotteita olivat villa, puuvilla, sähkötarvikkeet, vehnäjauho, kala ja hedelmät. Tärkeimpiä vientimaita olivat Etelä-Afrikka, Belgia, Yhdysvallat, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Intia. Neljä viidesosaa tavaratuonnista tuli Etelä-Afrikasta. Muita tuontimaita olivat Kiina, Taiwan, Japani ja Intia. Ulkomailla asuvat lesotholaiset lähettävät kotimaahan yhteensä noin 400 miljoonaa euroa vuodessa. Etelä-Afrikassa työskentelee lähes 300 000 lesotholaista.