Libanon

Maantiede

Libanon on Lähi-Idän maa Välimeren itäisimmän pohjukan rannalla. Etelässä rajanaapurina on Israel, idässä ja pohjoisessa Syyria. Libanonin suurimmat kaupungit ovat Välimeren rannikolla. Alavan rantavyöhykkeen itäpuolella on vuorijonoja. Libanonvuorten korkein huippu kohoaa 3085 metriä merenpinnasta. Vuoristojen rinteiltä saa alkunsa useita jokia, jotka laskevat Välimereen. Libanonin keskiosassa vuorten itärinteiden juurella on hedelmällinen Bekaan laakso. Laaksossa on viljelty viinirypäleitä ja valmistettu viiniä jo seitsemän tuhatta vuotta sitten. Libanonin itäisimmät osat ovat karuja ja kuivia Syyrian aavikon reunaseutuja.

Libanon on Välimerenilmaston aluetta. Kesät ovat lämpimiä ja vähäsateisia. Talvet ovat kosteita ja viileitä. Vuorilla sataa lunta. Libanonissa voi saman päivän aikana käydä vuorilla hiihtämässä ja ottaa aurinkoa hiekkarannalla. Shoufin luonnonpuisto on vuoristossa Bekaan laakson länsipuolella. Siellä kasvavat libanoninsetrit, vaahterat, tammet, luumupuut, orapihlajat, juudaksenpuut ja mansikkapuut. Luonnonpuistossa elää susia, juovahyeenoja, villisikoja, viidakkokissoja ja piikkisikoja. Luonnonpuiston laajalla alueella on Libanonin suurin luonnontilainen kosteikko. Se on muuttolintujen levähdys- ja talvehtimispaikka. Siellä on kattohaikaroita, kurkia, pelikaaneja ja flamingoja.

Alle viisitoista prosenttia Libanonin pinta-alasta on metsiä. Libanon on muuttumassa kuumemmaksi ja kuivemmaksi. Tämä aiheuttaa isoja haasteita maataloudelle. Kaupunkejakin uhkaa vesipula. Alle kymmenesosa Libanonin yhdyskuntien jätevesistä käsitellään puhdistamoissa. Kuusikymmentä prosenttia asunnoista on viemäriverkostojen piirissä. Yhdyskuntajätteitä ei kierrätetä. Valtaosa kiinteästä kotitalousjätteestä poltetaan tai viedään sellaisenaan kaatopaikoille.

Yhdeksänkymmentä prosenttia Libanonin käyttämästä energiasta saadaan öljystä. Hiilen osuus on kaksi prosenttia. Vesivoiman osuus on samoin noin kaksi prosenttia. Aurinkopaneelien käyttö on lisääntynyt, koska sähkönsiirtoverkossa on paljon katkoja. Vuonna 2006 Israel pommitti voimalaa Beirutin lähellä käydessään sotaa Libanonin Hizbollah-järjestöä vastaan. Voimalan varastosäiliöistä valui mereen viisitoista tuhatta tonnia öljyä. Tämä oli yksi Välimeren suurimmista öljytuhoista. Öljy likasi Libanonin rantoja yli sadan kilometrin pituudelta aiheuttaen valtavia vahinkoja meriluonnolle ja matkailulle.

Historia

Libanonissa on elänyt ihmisiä kymmenien tuhansien vuosien ajan. Nykyisen Beirutin läheltä Ksar Akilin kalliosuojasta on löydetty neljäkymmentä tuhatta vuotta vanha ihmisen luuranko. Libanonin Välimeren rannikolla sijaitsevan Byblosin paikalla on ollut kaupunki seitsemän tuhannen vuoden ajan. Viisi tuhatta vuotta sitten Libanonin rannikko oli foinikialaisen valtakunnan sydänseutua. Libanonin Sidon, Tyros ja Tripoli olivat tuon ajan suuria kaupunkeja. Foinikia myi setripuuta Egyptiin. Foinikialaiset olivat taitavia laivanrakentajia. He purjehtivat kaikkialla Välimerellä ja perustivat kauppasiirtokuntia alueen eri osiin. Foinikialaisten jälkeen Libanon on ollut Assyrian, Babylonian, Persian, Makedonian ja Rooman hallinnassa.

630-luvulla islamilaiset arabit valloittivat Libanonin. 1000-luvulla ristiretkeläiset sotivat islamia vastaan ja perustivat Välimeren rannikolle omia valtioitaan. 1100-luvun alussa Pohjois-Libanoniin syntyi Tripolin kreivikunta. Se kukistui viimeisenä ristiretkivaltiona vuonna 1289. Mamelukkien sulttaanikunta hallitsi Libanonia 1500-luvulle asti. Vuonna 1516 turkkilainen Ottomaanien valtakunta valtasi Libanonin.

Libanon kuului Ottomaanien valtakuntaan, kunnes valtakunta hajosi ensimmäisen maailmansodan lopussa. Ottomaanien vallan aikana Libanonvuorilla oli maroniittikristittyjen kotialue, jolla oli laaja itsehallinto. 1840-luvun ja 1910-luvun välisenä aikana Libanonvuorten tärkein elinkeino oli silkin tuotanto. Vuorille oli istutettu mulperipuita, joiden lehtiä järsivät silkkiperhosen toukat kehräävät silkkisäiettä. Libanoniin syntyi lähes kaksisataa silkinkehräämöä. Libanonvuorten silkkiä myytiin Ranskaan.

Vuonna 1920 Kansainliitto luovutti Libanonin Ranskan hallintaan. Libanon itsenäistyi Ranskan vallasta vuonna 1943. Viimeiset ranskalaiset joukot vetäytyivät vuonna 1946. Vuonna 1945 Libanon oli yksi YK:n perustajavaltioista. Vuonna 1948 Libanon osallistui Israelin vastaiseen sotaan. Sodan jälkeen Libanoniin tuli satatuhatta palestiinalaista pakolaista. 1960-luvulla Libanonista tuli yksi Lähi-idän pankkitoiminnan keskuksista. Matkailu kasvoi tärkeäksi elinkeinoksi.

1960-luvun loppupuolella aseelliset palestiinalaisjärjestöt alkoivat käyttää Libanonia Israelia vastaan suunnattujen iskujen tukialueena. Vuonna 1970 Palestiinan vapautusjärjestön PLO:n johto siirtyi Jordaniasta Libanoniin. 1970-luvun alussa enemmistö Libanonin asukkaista oli uskonnoltaan kristittyjä. Sen jälkeen muslimiväestön osuus on jatkuvasti kasvanut. Nykyisin kaksi kolmasosaa Libanonin asukkaista on uskonnoltaan muslimeja.

1970-luvulla enemmistö Libanonin kristityistä kannatti läheisiä suhteita länsimaihin ja he vastustivat sitä, että aseistautuneet palestiinalaisryhmät toimivat avoimesti Libanonin alueella. Suuri osa Libanonin muslimiväestöstä suhtautui myönteisesti palestiinalaisjärjestöjen Israelin vastaiseen taisteluun. Maassa puhkesi kahakoita Libanonin armeijan ja palestiinalaisten aseryhmien välillä. Maroniittikristityt perustivat omia asejoukkojaan.

Vuonna 1975 alkoi sisällissota, joka kesti vuoteen 1990 asti. Sota alkoi yhteenotoista kristittyjen asejoukkojen ja aseistettujen palestiinalaisryhmien välillä. Vuonna 1976 kristittyjen asejoukot surmasivat yli tuhat muslimia Itä-Beirutissa. Syyrian joukot tunkeutuivat Libanoniin. Arabiliitto valtuutti Syyrian pitämään Libanonissa tuhansia sotilaita lopettaakseen taistelut kristittyjen asejoukkojen ja palestiinalaisten välillä. Palestiinalaiset ja Libanonin muslimien aseryhmät hallitsivat Etelä-Libanonia ja Länsi-Beirutia. Kristittyjen asejoukkojen hallussa olivat Beirutin itäiset osat ja osa Libanonvuorten alueesta.

Vuonna 1982 Israel hyökkäsi palestiinalaisia aseryhmiä vastaan Etelä-Libanonissa. Israelin armeija eteni Beirutiin saakka ja piiritti kaupungin yhdessä Libanonin kristittyjen asejoukkojen kanssa. Palestiinan vapautusjärjestön joukot laivattiin pois Libanonista. Koko 1980-luvun ajan Libanon oli sekasorron vallassa. Maassa oli kymmeniä aseryhmiä, jotka taistelivat toisiaan vastaan. Poliittiset ja uskonnolliset vastakkainasettelut kärjistyivät äärimmilleen. Libanonin armeija oli heikko ja kärsi pahoja tappioita yrittäessään hillitä epäsäännöllisiä asevoimia.

Vuonna 1990 Syyrian armeija saavutti yliotteen Libanonin kristittyjen asejoukoista. Libanonista tuli Syyrian miehittämä maa. Syyrialla oli vahva vaikutusvalta Libanonin politiikassa vuoteen 2005 asti. Silloin Syyrian joukot viimein poistuivat Libanonista. Libanonin sisällissodassa kuoli yli 150 000 ihmistä ja lähes miljoona ihmistä joutui pakenemaan kotiseudultaan. Vuonna 2026 Israelin armeija hyökkäsi jälleen kerran Etelä-Libanoniin tuhotakseen siellä toimivan ääri-islamistisen terroristijärjestön Hizbollahin.

Yhteiskunta ja politiikka

Libanonin parlamentti valitsee maan presidentin kuuden vuoden virkakaudelle. Parlamentin jäsenet valitaan yleisillä vaaleilla neljän vuoden välein. Presidentti nimittää pääministerin neuvoteltuaan parlamentin kanssa. Korkeat virat jaetaan eri uskonnollisten ryhmien kesken, jotta jonkin ryhmän ylivalta ei kärjistäisi alati kyteviä ristiriitoja johtaen sisällissotaan.

Libanonin presidentti valitaan maroniittikristittyjen keskuudesta. Pääministeriksi nimitetään sunnimuslimi. Parlamentin puhemies valitaan shiiamuslimien piiristä. Varapääministeriksi ja parlamentin varapuhemieheksi valitaan ortodoksikristitty. Vuonna 2025 Libanonin presidentiksi valittiin Joseph Aoun. Hän on Libanonin armeijan entinen komentaja. Libanon oli yli kaksi vuotta ilman presidenttiä, koska parlamentissa ei saatu enemmistöä kenenkään ehdokkaan taakse.

Libanonissa piti järjestää parlamenttivaalit vuonna 2026, mutta vaaleja lykättiin ääri-islamistisen Hizbollah-liikkeen ja Israelin välille leimahtaneen sodan vuoksi. Vaalit on tarkoitus järjestää vuonna 2028. Libanonin kansanedustajien vaaleissa kullakin uskonnollisella ryhmällä on oma kiintiönsä. Parlamentissa on 128 kansanedustajaa. Maroniittikristityille on varattu 34 edustajaa ja muille kristillisille kirkoille yhteensä 30 edustajaa. Sunni- ja shiiamuslimeille on kummallekin varattu 27 edustajanpaikan kiintiöt. Alaviiteille ja druuseille on varattu yhteensä kymmenen edustajanpaikkaa.

1980-luvulla Libanonissa perustettiin shiiamuslimien islamistinen järjestö Hizbollah. Iran on tukenut järjestöä sen perustamisesta lähtien. Hizbollah syntyi asejoukoksi, mutta on sen jälkeen laajentunut vaikutusvaltaiseksi puolueeksi. Hizbollahin keskeisiin tavoitteisiin kuuluu Israelin tuhoaminen. Hizbollah on ampunut ohjuksia ja räjähtäviä raketteja Libanonista Israeliin. Vuonna 2026 Libanonin parlamentti julisti Hizbollahin laittomaksi. Euroopan unioni pitää Hizbollahin aseellista siipeä terroristijärjestönä.

Libanon elää monikerroksisessa kriisissä, jota luonnehtivat jatkuva yhteiskunnallinen jännitys ja eri poliittisten ja uskonnollisten ryhmien väliset kiistat, aseryhmien uhka ja musertavat talousongelmat. Hillitsemättä kasvanut köyhyys sekä valtionhallinnon ja oikeuslaitoksen väärinkäytökset horjuttavat libanonilaisten luottamusta yhteiskuntansa toimintaan. Vuonna 2020 Beirutin sataman varastossa räjähti laivalastillinen ammoniumnitraattia. Nitraatteja käytetään raaka-aineina lannoitteissa ja räjähdysaineissa. Valtava räjähdys aiheutti suurta hävitystä satamassa ja kaupungissa.

Libanonissa syntynyt Sahban Mroueh käänsi Kalevalan arabian kielelle yhdessä Jussi Aron ja Kaj Öhrnbergin kanssa. Hanan al-Shaikh ja Amin Maalouf ovat hekin libanonilaisia kirjailijoita. Kumpikin pakeni kotimaasta, kun sisällissota syttyi vuonna 1975. Hanan al-Shaikhin teos Kaukana Lontoossa on julkaistu suomeksi. Amin Maalouf on nyt yksi Ranskan tunnetuimmista nykykirjailijoista. Hänen palkittu romaaninsa Siipirikko mies on käännetty suomen kielelle. Maalouf on kirjoittanut librettoja Kaija Saariahon oopperoihin. Libretto on laulumusiikkiteoksen teksti, joka sisältää teoksen lauluosuuksien sanat ja puhutut vuorosanat.

Talous ja kaupankäynti

Libanon on alemman keskitulotason maa. Libanonin talous romahti vajaat kymmenen vuotta sitten. Vuonna 2018 Libanonin kansantalouden koko oli viisikymmentä miljardia euroa. Kuusi vuotta myöhemmin se oli vain kaksikymmentä miljardia euroa. Vuonna 2025 Libanonin talous kasvoi neljä prosenttia. Vuonna 2026 Israelin ja Hizbollah-liikkeen välinen sota katkaisi Libanonin talouskasvun. Yli puolet libanonilaisista elää köyhyydessä.

Neljä prosenttia Libanonin työvoimasta saa toimeentulon maataloudesta, viidesosa toimii teollisuuden tehtävissä ja hieman yli kolme neljäsosaa työskentelee palvelualoilla. Vahvimpia palvelualoja ovat olleet kauppa, pankki- ja rahapalvelut sekä matkailu. Pankkijärjestelmän toiminta on lamaantunut velkaantumisen ja maksukyvyttömyyden vuoksi. Vuonna 2025 Libanonissa kävi puolitoista miljoonaa ulkomaalaista matkailijaa. Vuoden turismitulot olivat noin neljä miljardia euroa.

Matkailijoita kiinnostavat Libanonin vanhat rantakaupungit, värikkäät markkinapaikat ja Rooman ajan rauniot. Bekaan laaksossa on viinitiloja. Beirutin pitkä leveä rantakatu ja upea Sininen moskeija ovat vilkkaan suurkaupungin nähtävyyksiä. Sota on jälleen kerran vienyt Libanonin matkailun lamaan. Pienessä maassa olisi niin paljon katseltavaa, että turismi voisi olla talouskasvun veturi, jos maahan saataisiin kestävä rauha.

Vuonna 2024 Libanonin tavaraviennin kokonaisarvo oli neljä miljardia euroa. Tuonnin arvo oli kuusitoista miljardia euroa. Vientituotteita olivat timantit, jalokivet, kulta, sähkölaitteet ja -tarvikkeet, ajoneuvot, hedelmät ja vihannekset, metalliromu, öljy ja lannoitteet. Isoimpia vientimaita olivat Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Egypti, Yhdysvallat, Turkki ja Irak. Tärkeimpiä tuontimaita olivat Kiina, Kreikka, Sveitsi, Turkki ja Egypti. Ulkomailla asuvat libanonilaiset lähettävät kotimaahan yhteensä noin viisi miljardia euroa vuodessa.