Liberia

Viimeksi päivitetty: 15.05.2025

Kaksi vuosikymmentä sitten sisällissota repi Liberiaa. Sen jälkeen on rakennettu rauhaa. Liberian naisten sovintoliike ja Afrikan ensimmäinen naispresidentti saivat Nobelin rauhanpalkinnon. Liberia on maailman köyhimpiä maita. Tarvitaan hyvää rehellistä hallintoa. Luonnonvarat voisivat antaa väestölle paremman toimeentulon, jos niitä käytettäisiin oikein. Liberian ainutlaatuinen sademetsä on vaarassa. Laittomat kullankaivajat tunkeutuvat suojelualueille.

Lippu

Sisällys

Keskeiset luvut ja tiedot

Pääkaupunki:	Monrovia
Etniset ryhmät:	Kpelle 20%, bassa 13%, grebo 10%, gio 8%, mano 8%, kru 6%, lorma 5%, kisi 5%, gola 4%, krahn 4%, vai 4%, mandinka 3%, gbandi 3%, mende 1%, sapo 1%, belle 1%, muut 4%
Kieli:	Englanti (virallinen kieli), kpelle ja yli kaksikymmentä paikalliskieltä
Uskonto:	Protestanttikristityt 76%, katolilaiset 7%, muslimit 12%, muut ja uskonnottomat 5%
Väkiluku:	5 612 817 (2024)
Valtiomuoto:	Tasavalta
Pinta-ala:	111 369 km2
Valuutta:	Liberian dollari
BKT per asukas:	1 725 Ostovoimapariteetti $
Kansallispäivä:	26. heinäkuuta

Maantiede

Liberia on Länsi-Afrikassa Atlantin valtameren rannalla. Luoteessa naapurina on Sierra Leone, pohjoisessa on Guinea, idässä Norsunluurannikko. Rannikolla on alavaa maata, loivia kukkuloita, hiekkarantoja, suistoja, lahdelmia ja mangrovemetsiä. Sisämaahan siirryttäessä maa kohoaa mäkiseksi. Liberian keskiosissa kasvaa kosteaa monilajista lehtimetsää. Pohjoisessa on kuivemman seudun kausivihantaa puustoa. Noin 40% Liberian pinta-alasta on metsiä. Mäkisiltä mailta virtaa rannikolle viisitoista jokea. Pohjoisessa Guinean rajalla on ylänköjä ja vuoria. Wologizivuorten Wutewe (1447 m) on korkein huippu.

Liberian ilmasto on lämmin ja kostea. Maan eteläosissa saadaan sateita ympäri vuoden. Eniten sataa toukokuun ja lokakuun välisenä aikana. Pohjois-Liberiassa sateet ovat niukempia kuin rannikolla, Saharan suunnasta puhaltavat tuulet tuovat sinne talvella kuivaa ilmaa. Kuivin aika on joulukuusta maaliskuuhun. Etelä-Liberiassa on Sapon suojelualue. Siellä kasvaa tiheä sademetsä, missä on mitattu 70 metriä korkeita puita. Metsässä elää kääpiövirtahepoja, simpansseja, leopardeja, kultakissoja, sukeltaja-antilooppeja ja muurahaiskäpyjä. Laiton metsästys verottaa eläimistöä. Kullan ja timanttien kaivajat ovat tunkeutuneet suojelualueille.

Puolet Liberian väestöstä asuu rannikolla. Rantojen ja lähimeren suojelu on ollut puutteellista, rannat ovat likaantuneet ja meriluonto on köyhtynyt. Rantojen hiekkaa käytetään rakennuslaastissa. Jatkuva hiekan kaivuu on syövyttänyt rantoja. Kaupunkien ja malminjalostuksen jätevedet valuvat vesistöihin. Vuonna 2024 rankkasateiden nostattamat tulvat pakottivat viisikymmentä tuhatta ihmistä jättämään kotinsa. Alle viisi prosenttia Liberian maa-alasta on luonnonsuojelualueita. Maailman arvokkaimpiin kuuluvat sademetsät ovat jatkuvasti vaarassa joutua hakkuukohteiksi.

Historia

Länsi-Afrikassa on ollut ihmisiä kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Liberian lähialueilta on löydetty sata tuhatta vuotta vanhoja kivityökaluja. Atlantin rannikolla ja jokivarsilla on ollut kalastajia jo neljä tuhatta vuotta sitten. Silloin Liberian metsissäkin on elänyt ihmisiä – metsästäjiä ja keräilijöitä. Länsi-Afrikassa on ollut monien kansojen muuttoliikkeitä. Uudet tulijat ovat työntäneet tieltään tai sulauttaneet joukkoonsa entisiä asukkaita.

Nykyisen Liberian vanhimpiin kansanryhmiin kuuluvat maan pohjois- ja luoteisosien golat ja kisit, jotka tulivat 1200-luvulla Pohjois-Afrikasta. Mandekansat asuttivat Liberian eteläosat 1400-luvulla. Portugalin laivat tulivat Liberian rannoille 1460-luvulla. Portugalilaiset kävivät kauppaa rannikon kansojen kanssa. Liberiasta saatiin meleguetapippuria, joka oli Euroopassa suosittu mauste. Meleguetapippuri on inkiväärin ja maustekurkuman sukulaiskasvi. Sitä käytettiin keskiajalla pippurin sijasta. Se kelpaa myös kanelin korvikkeeksi. Kauppiaat kutsuivat Liberiaa pippurirannikoksi.

1800-luvulla Yhdysvalloissa syntyi liike orjiksi tuotujen afrikkalaisten palauttamiseksi Afrikan mantereelle. Asutusyhdistys osti Liberian rannikolta maata, tai pakotti paikalliskansoja luovuttamaan maitaan, valtameren toiselta puolelta tulevien siirtolaisten käyttöön. Ensimmäiset Pohjois-Amerikan afrikkalaiset saapuivat Liberiaan 1820-luvulla. Liberia julistettiin itsenäiseksi maaksi vuonna 1847. Uudessa maassa siirtolaiset käyttivät valtaa ja kantaväestö oli alistetussa asemassa. Orjuudesta vapautuneilla oli orjia. Syntyi selkkauksia ja sotia. Alkuperäiselle väestölle myönnettiin äänioikeus vasta vuonna 1946.

1800-luvulla Liberiaan tulleet siirtolaiset alkoivat kasvattaa kahvia. Liberian kukkuloilla kahvi kasvoi hyvin. 1920-luvulla pohjoisamerikkalainen Firestone-yhtiö perusti Liberiaan maailman suurimman kumiviljelmän. 1940-luvun lopulta alkaen Liberia on hankkinut tuloja mukavuuslippulaivojen rekisteröimisestä. Mukavuuslippulaiva on alus, joka on kirjattu muun kuin todellisen kotivaltion alusrekisteriin verojen tai muun sääntelyn välttämiseksi. 1970-luvulla Liberia vei ulkomaille kumia, rautaa ja jalopuuta.

Vuonna 1980 Liberian armeijan kersantti Samuel Doe johti vallankaappausta, missä sotilaat kaatoivat presidentti William Tolbertin hallituksen. Tolbert ja kaksikymmentä muuta hallituksen jäsentä murhattiin. Samuel Doe johti Liberiaa vuoteen 1990 asti. Vuonna 1989 väestöryhmien väliset vihat kärjistyivät sisällissodaksi. Kapina alkoi Nimbassa Liberian koillisosassa. Kapinalliset tappoivat presidentti Doen vuonna 1990, mutta sota jatkui. Sekä armeija että kapinalliset pakottivat lapsia sotilaiksi. Kokonaisia kyliä poltettiin erottelematta taistelijoita ja sivullisia. Sota levisi myös naapurimaan Sierra Leonen puolelle.

Vuonna 1996 sodan osapuolet sopivat tulitauosta. Seuraavana vuonna kapinallisten johtaja Charles Taylor valittiin Liberian presidentiksi. Sisällissota puhkesi uudelleen vuonna 1999. Tayloria vastaan nousseet kapinalliset saivat tukea Guineasta ja Sierra Leonesta. Sota kesti vuoteen 2003 saakka. Länsi-Afrikan talousyhteisömaiden joukot auttoivat lopettamaan taistelut. Sisällissodan loppumista edisti myös Liberian naisten voimakas rauhanliike. Presidentti Charles Taylor erosi tehtävästään ja pakeni Nigeriaan. Kolme vuotta myöhemmin hänet vangittiin. Vuonna 2012 YK:n Kansainvälinen tuomioistuin tuomitsi Taylorin viidenkymmenen vuoden vankeuteen sotarikoksista ja terrorismista. Liberian sisällissodissa kuoli yli kaksisataa tuhatta ihmistä.

Ekologinen jalanjälki

0,7

maapalloa maassa Liberia

Jos kaikilla maapallolla olevilla ihmisillä olisi sama kulutus kuin maan Liberia keskimääräisellä asukkaalla, tarvittaisiin 0,7 maapalloa.

Tarkastele tilastoja ekologisesta jalanjäljestä kaikissa maissa

Yhteiskunta ja politiikka

Liberian presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla kuuden vuoden virkakaudelle. Presidentti johtaa hallitusta. Hänet voidaan valita kerran uudelleen, toiselle kaudelle. Vuonna 2023 Liberian presidentiksi valittiin Joseph Boakai. Hän on aikaisemmin toiminut Liberian varapresidenttinä ja maatalousministerinä. Hän omistaa maatalouskoneita myyvän yrityksen. Boakai voitti vaalit täpärästi. Hän sai ratkaisevalla toisella kierroksella 50,6% äänistä. Vastaehdokas, edellinen presidentti ja entinen ammattijalkapalloilija George Weah sai 49,4% äänistä. Kaksi kolmasosaa äänioikeutetuista kävi äänestämässä.

Liberiassa on kaksikamarinen parlamentti. Ylähuoneessa, senaatissa, on kolmekymmentä senaattoria. Alahuoneessa, edustajainhuoneessa, on 73 kansanedustajaa. Kansanedustajat valitaan kuuden vuoden välein. Senaattorien virkakausi on yhdeksänvuotinen. Vuonna 2023 entisen presidentin George Weahin Demokraattisen muutoksen liitto sai edustajainhuoneeseen suurimman ryhmän, 25 kansanedustajaa. Presidentiksi valitun Joseph Boakain Yhtenäisyyspuolue sai vain yksitoista kansanedustajaa. Edustajainhuoneen vaaleihin osallistui 31 puoluetta ja monta sitoutumatonta ehdokasta. Yksitoista puoluetta sai kansanedustajia. Lisäksi edustajainhuoneeseen valittiin 19 puolueisiin sitoutumatonta kansanedustajaa. Vuonna 2023 Liberian edustajainhuoneeseen valittiin vain kahdeksan naista.

Kaksikymmentä vuotta sitten Liberiassa valittiin Afrikan ensimmäinen naispresidentti, Ellen Johnson Sirleaf. Hän kantoi vastuun sisällissodan jälkeisestä rauhanvahvistamisesta ja jälleenrakennuksesta. Sirleafin hallinnon aikana Liberia sai velkansa anteeksi. Ulkomaisen sijoitustoiminnan lisääntyminen virkisti taloutta. Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House -järjestön mukaan Liberia on nyt osittain vapaa maa. Naisiin kohdistuva väkivalta, julkishallinnon kavallukset ja oikeuslaitoksen lahjonta ovat vielä vakavia yhteiskunnallisia ongelmia. Vuonna 2023 Monrovian kaupunginjohtajaa syytettiin ihmisoikeusrikkomuksista ja vallan väärinkäytöstä. Entistä valtionvarainministeriä ja kahta senaattoria syytettiin lahjusten vastaanottamisesta. Vuonna 2024 riita edustajainhuoneen puhemiehen erottamista synnytti väkivaltaisia mielenosoituksia. Parlamenttitalo sytytettiin tuleen.

Liberia on maailman köyhimpiä maita. Kolmasosa liberialaisista elää köyhyydessä. Kaksi kolmasosaa liberialaisista on alle 25-vuotiaita. Liberian aikuisista miehistä 62% osaa lukea ja kirjoittaa. Aikuisista naisista vain joka kolmas on luku- ja kirjoitustaitoinen. Pari vuotta sitten tehdyn selvityksen mukaan 60% Liberian naisista on elinaikanaan kärsinyt väkivallasta. Kolmasosa haastatelluista naisista oli joutunut väkivallan kohteeksi kyselyä edeltäneen vuoden aikana.

Vuonna 2011 Ellen Johnson Sirleaf ja Liberian naisten rauhanliikkeen johtaja Leymah Gbowee saivat Nobelin rauhanpalkinnon väkivallattomasta työstä naisten turvallisuuden puolesta sekä siitä, että he ovat puolustaneet naisten täyttä oikeutta olla mukana rauhan rakentamisessa. Leymah Gbowee innosti Liberian naisia voittamaan väestöryhmien ja uskontokuntien väliset epäluulot ja ponnistelemaan yhdessä sisällissodan lopettamiseksi.

Inhimillisen kehityksen indeksi

176 / 192

Inhimillisen kehityksen indeksi maassa Liberia

Liberia on inhimillisen kehityksen indeksissä sijalla 176 kaikista maista 192.

Katso HDI-tilastot kaikista maista

Talous ja kaupankäynti

Liberia on matalan tulotason maa. Pitkät sisällissodat tuhosivat talouden. Viimeksi kuluneiden neljän vuoden aikana Liberian talous on kasvanut ripeästi, lähes viisi prosenttia vuodessa. Afrikan kehityspankki uskoo kasvun jatkuvan lähivuosina. Kulta on tärkeä vientituote. Sen arvon kohoaminen piristää Liberian taloutta. Kumin tuotanto on lisääntynyt ja rautamalmin vienti on kasvamassa. Viime vuosina Liberia on saanut ulkomaista kehitystukea noin kolmesataa miljoonaa euroa vuodessa. Avun määrä on nyt vähenemässä. Vuonna 2024 Liberian laivarekisteri oli maailman suurin. Liberian lipun alle on rekisteröity yli viisi tuhatta alusta, 16% maailman valtamerien rahti- ja matkustajalaivastojen rekisteritonnistosta. Laivarekisteri tuottaa Liberian valtiolle 20 miljoonaa euroa vuodessa.

Hieman alle 40% Liberian työvoimasta saa toimeentulon maataloudesta tai kalastuksesta, kahdeksan prosenttia toimii teollisuuden tehtävissä ja noin 52% työskentelee palvelualoilla. Valtaosa Liberian viljelijöistä on pientilallisia. Viljelyalat ovat alle hehtaarin kokoisia. Pientilalliset kasvattavat maniokkia, riisiä ja vihanneksia. Isommilla tiloilla kasvatetaan kumipuita, kaakaota, palmuja, sokeriruokoa ja kahvia. Tuotantoeläimiä ovat lehmät, vuohet, lampaat, siat, kanat ja ankat. Liberialla on lähes kuusisataa kilometriä Atlantin valtameren rannikkoa. Kalastus työllistää 35 000 liberialaista. Suurin osa saaliista myydään kalastajien lähimarkkinoille. Kalastus voisi olla nykyistä paljon tärkeämpi elinkeino. Noin 60% liberialaisten kuluttamista elintarvikkeista tuodaan ulkomailta.

Liberian maaperässä on kultaa, rautaa, timantteja, mangaania, alumiinimalmia, uraania, sinkkiä ja lyijyä. Kultaa ja rautaa hyödynnetään eniten. Muiden kaivannaisten merkitys voi kasvaa lähivuosina. Vuonna 2023 Liberian tavaraviennin kokonaisarvo oli kaksi miljardia euroa. Tuonnin arvo oli kolmetoista miljardia euroa. Kultakauppa tuotti yli kolmasosan kaikista vientituloista. Muita vientituotteita olivat laivat ja alukset, rautamalmi, kumi, öljy, kaasu, palmuöljy, kaakaopavut ja puutavara. Isoimpia vientimaita olivat Sveitsi, Iso-Britannia, Ranska, Saksa ja Libanon. Tärkeimmät tuontimaat olivat Kiina, Japani, Saksa, Brasilia ja Norsunluurannikko. Ulkomailla asuvat liberialaiset lähettävät vuosittain kotimaahan yhteensä lähes 800 miljoonaa euroa.

Tilastot

Maan Liberia tilastot valituista aiheista. Kaikki väestöä, köyhyyttä, terveyttä, koulutusta, tasa-arvoa ja työelämää koskevat luvut ovat peräisin YK:n eri järjestöiltä. BKT ja CO2-päästöt ovat Maailmanpankilta. Lisää tietoa löydät maan tilastotietojen sivulla, mukaan lukien YK:n kestävän kehityksen tavoitteet (viimeksi raportoitu vuosi). Tämän indikaattorin