Mali

Maantiede

Mali on Länsi-Afrikassa, sisämaassa, Saharan aavikon eteläosassa. Rajanaapureina ovat lännessä Senegal ja Mauritania, pohjoisessa Algeria, idässä Niger, etelässä Burkina Faso, Norsunluurannikko ja Guinea. Malin iso pohjoiskolmio on aavikkoa. Harjanteet poimuttavat ja kivikot puhkovat laajaa hiekkalakeutta. Hietikoilla ja kuivissa joenuomissa kasvaa pensaita. Malin eteläosissa on savannia ja kausivihantia metsiä. Mali on yksi maailman kuumimmista maista. Pohjoiskolmiossa on pitkiä kuivia kausia. Eteläisimmissä osissa sataa enemmän. Etelän sadekausi alkaa kesäkuussa ja se jatkuu lokakuun loppuun asti. Valtaosa malilaisista asuu maan eteläosassa.

Malin valtimo on Nigerjoki, sen lähteet ovat Malin lounaispuolella Guineassa. Joki virtaa Malin eteläisten seutujen läpi koilliseen, Timbuktun liepeille, ennen kuin se vähitellen kaartuu aavikon laitamilta kaakkoon kohti Nigeriä. Pääkaupunki Bamako on rakennettu Nigerjoen rannoille. Bamakossa asuu neljä miljoonaa ihmistä. Bamakon ja Timbuktun välissä joki haaroittuu leveäksi tulvatasangoksi, jollaista nimitetään sisämaan suistoksi. Malin läntisimmässä korvassa Bafingjoki ja Bakoyjoki kohtaavat toisensa Bafoulabessa ja jatkavat siitä leveänä Senegal-jokena luoteeseen rajan yli. Bafingjoen yläjuoksulla on Manantalin patojärvi. Siellä on vesivoimala, joka tuottaa sähköä Maliin, Mauritaniaan ja Senegaliin.

Malissa on ollut rikas eläimistö: leijonia, leopardeja, hirviantilooppeja, simpansseja ja paljon muita lajeja. Savanneilla elää vielä norsuja, Nigerjoessa ui manaatteja, kosteikkoalueille kerääntyy lintuja. Maatalouden leviäminen, metsästys ja savannimetsien hakkaaminen polttopuuksi ovat supistaneet elonkirjoa ja kaventaneet luonnoneläinten elinympäristöä. Alle kymmenesosa Malin maa-alasta on luonnonsuojelualueita. Vuonna 2024 sadekauden rankkasateet aiheuttivat rajuja tulvia Malin eteläosan jokien varsilla. Tulvissa kuoli sata ihmistä.

Historia

Malin keskiosan Ounjougousta on löytynyt yli sata tuhatta vuotta vanhoja jälkiä ihmisasutuksesta. Varhaisasukkaat ovat valmistaneet kiviveitsiä, -kirveitä ja -kaapimia. Ounjougousta on löydetty myös kymmenen tuhatta vuotta sitten tehtyjen saviastioiden sirpaleita. Tuhansia vuosia sitten Sahara oli vehreä seutu, jossa oli järviä, puita, ruohotasankoja ja paljon eläimiä. Pohjois-Malissa on kaivettu esiin Asselarin mieheksi nimetty luuranko, jolla on ikää seitsemän tuhatta vuotta. Saharan ylänköjen kalliosuojissa on kymmenen tuhatta vuotta sitten taiteiltuja maalauksia, joissa on metsästäjiä, tanssijoita ja lampaita.

Kaksi tuhatta vuotta sitten Nigerjoen tulvatasangolle syntyi Djenne-Djennon kaupunki, joka kukoisti kaupan keskuksena 1000-luvulle asti. Malin historian kiintopiste on kuitenkin kuuluisa Malin valtakunta, joka hallitsi laajaa aluetta 1200-luvulta 1500-luvulle. Mali oli Keski-Afrikan rikkain valtio. Sillä oli kultakaivoksia ja se valvoi Saharan yli ulottuvia kauppareittejä. 1400- ja 1500-luvuilla Songhain valtakunta vahvistui Timbuktun seudulla. Timbuktu kasvoi suureksi kauppakaupungiksi ja kulttuurin keskukseksi.

1500-luvun lopussa Marokosta tulleet valloittajat kukistivat Songhain. Seudulle jäi pieniä sulttaani- ja kuningaskuntia. 1700-luvulla tuaregit ottivat haltuunsa Nigerjoen pohjoismutkan alueita. 1800-luvun alussa Nigerjoen sisämaan suistoon syntyi islamilainen Massinan valtio. 1890-luvulla Ranska alisti Malin siirtomaaksi. Mali itsenäistyi vuonna 1960. Aluksi Senegal oli Malin kanssa valtioliitossa, mutta liitto hajosi parissa kuukaudessa. Valtioliiton pääministeristä Modibo Keitasta tuli Malin ensimmäinen presidentti. 1960-luvun alussa hallitus kukisti tuaregiväestön kapinan Malin pohjoisosissa.

Vuonna 1968 Malin ensimmäinen presidentti Modibo Keita syrjäytettiin sotilaskaappauksella ja Moussa Traoren johtama sotilashallitus oli vallassa kymmenen vuotta. Sen jälkeen Traore jatkoi maan johdossa vuoteen 1991 asti, vaaleilla valittuna presidenttinä. Malissa oli yksipuoluejärjestelmä. Traorella ei ollut vaaleissa kilpailijoita. 1990-luvun alussa Malissa syntyi liikehdintää poliittisen elämän vapauttamisen puolesta. Kaupungeissa oli mielenosoituksia ja mellakoita. Armeija kaappasi vallan. Moussa Traore vangittiin.

Vuonna 1992 järjestettiin presidentinvaalit, joissa maan johtoon nousi Alpha Konare. Malin kehitystä haittasivat kuivuudet, aavikoituminen, lisääntyvä jännitys pohjoisessa tuaregiväestön asuinalueilla sekä valtionhallinnon yleinen tehottomuus. Vuonna 2002 presidentiksi valittiin Amadou Toure. Hän oli ollut yksi vuoden 1991 sotilaskaappauksen johtajista. Vuonna 2006 tuaregikapinalliset hyökkäsivät armeijan tukikohtaan Kidalissa. Touren hallitus sitoutui parantamaan pohjoisen asukkaiden elinoloja. Lupaukset eivät riittäneet rauhaan. Libyan sisällissodan päättyessä Maliin palasi sieltä hyvin aseistettuja kokeneita taistelijoita, jotka antoivat tuaregikapinalle uutta voimaa. Myös ääri-islamistiset terroristijärjestöt alkoivat toimia Pohjois-Malissa. Kapinalliset ottivat haltuunsa isoja alueita. Tuaregit tavoittelivat itsenäisyyttä. Ääri-islamistit halusivat perustaa Pohjois-Maliin Koraaniin nojaavan sharia-lain mukaan hallitun islamilaisen valtion.

Vuonna 2012 Malin armeija kaappasi taas vallan. Länsi-Afrikan maiden talousyhteisö ECOWAS määräsi pakotteita sotilashallitusta vastaan. Painostuksen alla sotilashallitus suostui siihen, että maassa järjestettäisiin vaalit. YK:n turvallisuusneuvosto antoi tukensa kansainväliselle sotilasavulle Malin taistelussa terrorismia vastaan. Ranskan joukot auttoivat Malin armeijaa karkottamaan kapinalliset kolmesta pohjoisesta maakunnasta. Vuonna 2013 Malin presidentiksi valittiin Ibrahim Keita. Kapinat jatkuivat. Kansanryhmien väliset vihat purkautuivat väkivaltaan. Sotilaat teloittivat ihmisiä.

Vuonna 2020 armeija pidätti presidentin, pääministerin ja muita hallituksen jäseniä. Valtaan nousi sotilashallitus. Se nimitti entisen puolustusministerin Bah N’Dawin väliaikaiseksi presidentiksi. Muutaman kuukauden kuluttua toinen sotilaskaappaus syrjäytti N’Dawin. Hänen tilalleen nousi väliaikaisen varapresidentin virkaa hoitanut eversti Assimi Goita. Maliin kutsuttiin venäläisiä palkkasotilaita vahvistamaan armeijan kykyä kukistaa kapinat. Vuonna 2022 venäläiset sotilaat syyllistyivät satojen ihmisten joukkomurhiin yhdessä Malin armeijan kanssa.

Yhteiskunta ja politiikka

Malin presidenttinä toimii sotilashallituksen johtaja Assimi Goita. Hänet on ylennetty everstistä kenraaliksi. Vuonna 2023 kansanäänestys hyväksyi perustuslakimuutoksen, joka antoi presidentille entistä enemmän valtaa. Pääministeri on tästä lähtien presidentin alainen eikä vastuussa parlamentille niin kuin aikaisemmin. Presidentti johtaa myös oikeuslaitosta. Vuoden 2025 keväällä sotilashallitus lakkautti Malin poliittiset puolueet. Hallituslähteet ovat ilmoittaneet, että kenraali Goita jatkaa presidenttinä ainakin vuoteen 2030 asti. Sotilashallitus oli luvannut järjestää presidentinvaalit vuonna 2024.

Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House -järjestön mukaan Mali ei ole vapaa maa. Lakkautettujen puolueiden johtajia on pidätetty. Vuonna 2024 armeija surmasi yli viisikymmentä ihmistä. Tuaregijärjestöjen ja ääri-islamistien aseelliset kapinat jatkuvat. Toukokuussa vuonna 2025 ääri-islamistisen JNIM-liikkeen taistelijat hyökkäsivät Malin armeijan tukikohtia vastaan Timbuktussa ja Boulkessissa tappaen kuusikymmentä sotilasta. Mali on katkaissut yhteistyönsä Ranskan kanssa. Sotilashallituksen vaatimuksesta myös YK:n Malissa toiminut rauhanturvajoukko vetäytyi maasta vuoden 2023 lopussa.

Mali on solminut liiton Nigerin ja Burkina Fason sotilashallitusten kanssa. Tämä Sahelin maiden liitto aikoo muodostaa yhteisen joukko-osaston taistellakseen ääri-islamistisia liikkeitä vastaan. Sahelin maiden liitto on hakeutunut sotilasyhteistyöhön Venäjän ja venäläisten palkkasotilaiden kanssa. Mali on Afrikasta Eurooppaan pyrkivien muuttajien ja ihmiskaupan reitti. Kapinalliset ja hallitusta kannattavat aseryhmät harjoittavat kullan salakuljetusta ja ovat mukana ihmiskaupassa. Sisällissota repii auki väestöryhmien välisen vihan. Armeijan väkivalta kohdistuu usein fula-, dogon- ja tuaregiväestöihin, koska sotilaat uskovat näiden tukevan kapinallisia.

Yli puolet malilaisista on alle 18-vuotiaita. Sadat tuhannet malilaiset ovat paenneet kotiseuduiltaan väkivallan vuoksi. Puolitoista miljoonaa malilaista tarvitsee ruoka-apua. Kolmasosa Malin aikuisista osaa lukea ja kirjoittaa. Naisista vain viidesosa on lukutaitoisia. Työnteko voi keskeyttää lasten koulunkäynnin. Malin lapset tekevät työtä kulta- ja suolakaivoksissa, puuvilla- ja riisiviljelmillä ja kivilouhoksilla. He kalastavat ja hoitavat karjaa. He kerjäävät ja kaupustelevat, heitä käytetään kotipalvelijoina. Sekä armeija että epäsäännölliset aseryhmät ovat värvänneet lapsisotilaita.

Malilainen taiteilija Amadou Sanogo täyttää ihmishahmot pienillä väripisteillä. Ne ovat elonmerkkejä asioista, joista ei uskalleta puhua. Sanogo on tehnyt paljon maalauksia, joissa ihmisillä ei ole päätä. Emme käytä päätä, rähjäämme vaan, Sanogo selittää.

Talous ja kaupankäynti

Mali on matalan tulotason maa. Afrikan kehityspankki arvioi, että 45 prosenttia malilaisista elää köyhyydessä. Vuoden 2020 koronalaman jälkeen Malin talous on kasvanut yli kolme prosenttia vuodessa. Maailmanpankin talousasiantuntijat uskovat, että kasvuvauhti kiihtyy lähivuosina. Malin tärkein vientituote on kulta. Usein toistuvat sähkökatkot haittaavat ihmisten elämää ja tuotantoa. Kaksi kolmasosaa Malin työvoimasta saa toimeentulonsa maataloudesta, kymmenesosa toimii teollisuuden tehtävissä ja hieman yli viidesosa työskentelee palvelualoilla. Seitsemän prosenttia työvoimasta oli työttömänä vuonna 2024.

Yli puolet malilaisista asuu maaseudulla. Karjanhoito on maaseudun asukkaiden tärkein elinkeino. Tuotantoeläimiä ovat lehmät, vuohet, lampaat, siipikarja ja kamelit. Malissa on 12 miljoonaa lehmää, 30 miljoonaa vuohta, 20 miljoonaa lammasta ja miljoona kamelia. Maatalouden ydinalueet ovat Niger-joen varsilla. Viljelijät kasvattavat durraa, maissia, riisiä, puuvillaa, mango- ja guavahedelmiä, sipulia, vesimeloneja, okraa ja sokeriruokoa.

Malin maaperässä on kultaa, rautaa, suolaa ja fosfaatteja. Etelä-Malin Bougounista on löydetty isoja litiumesiintymiä. Litiumin louhinta on alkanut ja siitä voi pian tulla tärkeä vientituote. Litiumia käytetään metalliseoksissa. Sitä tarvitaan myös valmistettaessa tietokoneiden, puhelimien ja autojen akkuja. Malin hallitus on viime aikoina kiristänyt ulkomaalaisten kaivosyhtiöiden verotusta. Hallitus haluaa lisää tuloja ja syyttää kaivosyhtiöitä Malin luonnonvarojen ryöstökäytöstä.

Vuonna 2023 Malin tavaraviennin kokonaisarvo oli kuusi miljardia euroa. Tuonnin arvo oli 5,5 miljardia euroa. Kultakauppa tuotti lähes 95% kaikista vientituloista. Muita vientituotteita olivat puuvilla, öljy, rautamalmi, maapähkinät ja seesaminsiemenet. Kolme neljäsosaa viennistä suuntautui Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin. Muita vientimaita olivat Sveitsi, Australia, Uganda ja Kiina. Tärkeimpiä tuontimaita olivat Norsunluurannikko, Senegal, Kiina, Ranska ja Burkina Faso. Ulkomailla asuvat malilaiset lähettävät kotimaahan vuosittain yhteensä lähes miljardi euroa.