Mauritius

Maantiede

Mauritius on Intian valtameren saarivaltio. Se sijaitsee Zimbabwen ja Mosambikin korkeudella, 800 kilometriä Madagaskarista itään, noin sadan kilometrin päässä Ranskalle kuuluvasta Reunionista. Nimisaaren lisäksi Mauritiukseen kuuluu yli sata pienempää saarta ja luotoa. Mauritiuksen saaren keskiosa on ylänköä. Sen lounaisreunalla on saaren korkein huippu, Piton de la Petite Riviere Noire (828 m). Rannikolla on vaaleita hiekkarantoja ja mustia laavakivikkoja. Saaristojen ympärillä on koralliriuttoja. Mauritiuksella on lämmin ja kostea ilmasto. Kuumin aika on tammi-helmikuussa. Viileintä on heinä-elokuussa. Ylävän maan ilmasto on lauhkeampi kuin rannikon. Ylängöllä sataa kaksi kertaa enemmän kuin alavilla rantamailla. Mauritiuksen itäosissa sataa enemmän kuin lännessä. Alue on altis rajumyrskyille, niitä esiintyy eniten vuoden alussa, tammikuusta maaliskuuhun.

Ennen eurooppalaisten tuloa 1500-luvulla Mauritiuksella ei elänyt maanisäkkäitä. Kun maapetoja ei ollut, saarilla kehittyi lentokyvyttömiä lintulajeja. Ihmisten mukana tulleet vieraslajit, ja ihminen itse, ovat hävittäneet saarten alkuperäistä elonkirjoa. Portugalin merenkulkijat, hollantilaiset siirtolaiset ja tulijoiden tuomat siat, koirat ja rotat tappoivat jo 1600-luvulla sukupuuttoon lentokyvyttömän drontin, joka eli vain Mauritiuksella. Lintu pitää yhä pystyssä Mauritiuksen vaakunan tunnuskilpeä. Black River Gorges-luonnonpuisto Mauritiuksen saaren eteläosassa on yksi harvoista vielä jäljellä olevista metsistä. Alueella kasvaa monilajista ikivihreää lehtimetsää. Rinteillä on pensastoa ja ruohikkoa. Luonnonpuistossa elää Mauritiuksen kotoperäisiä lintulajeja: kutojia, livertäjiä ja papukaijoja.

Mauritiuksen koralliriutat ovat suosittuja sukelluskohteita. Sukeltajat ihailevat värikkäitä napsijoita, perhokaloja, sarvikaloja ja antennisiipisimppuja. Meressä on delfiinejä, haita, kilpikonnia ja valaita. Vuonna 2020 japanilainen rahtilaiva Wakashio ajoi karille ja katkesi lähellä Mauritiuksen rannikkoa. Rannoille ja riutoille valui tuhat tonnia öljyä. Kuvahakuvihjeet: Mauritius marine life. Mauritius oil spill.

Historia

Mauritius oli pitkään asumaton. Arabian merenkävijät luultavasti tiesivät saaristosta jo 900-luvulla. Portugalilaiset purjehtijat kävivät saarilla 1500-luvun alussa, mutta he eivät yrittäneet jäädä niille. Hollantilaiset hallitsivat Mauritiusta 1500-luvun lopusta vuoteen 1710. Sitten he luopuivat saarten asuttamisesta. Vuonna 1721 Ranskan Itä-Intian kauppayhtiö otti Mauritiuksen haltuunsa ja 1760-luvulla Ranska liitti saariston siirtomaihinsa. Ranskalaiset toivat Mauritiukselle afrikkalaisia orjia ja alkoivat kasvattaa sokeriruokoa. 1800-luvun alussa Mauritiuksella oli 60 000 afrikkalaista orjaa. Neljä viidesosaa saarten asukkaista oli orjia. Vuonna 1810 Iso-Britannia valtasi Mauritiuksen. Sokeriviljelmille tuotiin työväkeä Intiasta ja Pakistanista. 1920-luvulla saarilla asui puoli miljoonaa intialaista.

Mauritius itsenäistyi vuonna 1968, mutta jäi brittiläisen kansanyhteisön jäseneksi. Vuonna 1992 maa julistautui tasavallaksi. Mauritius on parlamentaarinen demokratia. Parlamentti valitsee maan presidentin. Valtaa käyttää parlamentin enemmistön tukeen nojaava hallitus, jota johtaa pääministeri. Maailman demokratian tilaa seuraava Freedom House-järjestö luokittelee Mauritiuksen vapaaksi maaksi.

1970-luvulle asti Mauritiuksen talous ja vienti olivat sokerin varassa. Kun sokerin markkinahinta oli korkea, maan talous vahvistui. Hinnan laskiessa lama kuristi saaria. 1980-luvulla matkailu alkoi kasvaa tärkeäksi elinkeinoksi. Mauritiukselle syntyi myös tekstiili- ja vaateteollisuutta. Port Louisiin perustettiin verovapaita tuotantoalueita, missä halpa työvoima teki merkkivaatteita kansainvälisille markkinoille. Työntekijöitä hankittiin Bangladeshista, Nepalista ja Madagaskarilta. 2000-luvulla viidesosa saarten kansantulosta saatiin vaatevalmistuksesta.

Vuonna 1965 Iso-Britannia siirsi ulkosaaristojen Chagossaaret erilliseen hallintoon. Saarten asukkaat kuljetettiin Mauritiuksen saarelle. Chagossaariin kuuluvalle Diego Garcian atollille rakennettiin Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen laivasto- ja lentotukikohta. Chagossaaret sijaitsevat yli 2000 kilometrin päässä Mauritiuksesta. Kansainvälinen tuomioistuin on vaatinut Iso-Britanniaa palauttamaan Chagossaaret Mauritiukselle.

Yhteiskunta ja politiikka

Mauritiuksen kehitystavoitteena on nousta nykyisestä ylemmän keskitulotason maaluokasta korkean tulotason maaksi. Koronapandemia on vaikeuttanut tämän tavoitteen saavuttamista. Mauritiuksen talouskasvu elpynee riittävästi vasta sitten, kun kansainvälinen matkailu palaa ennen pandemiaa vallinneelle tasolle. Kuten muutkin saarivaltiot, Mauritiuskin on ilmastonmuutoksen vaara-alueella. Äärimmäiset sääilmiöt, kuten hirmumyrskyt, ovat lisääntymässä. Ilmaston lämpeneminen voi uhata yhdyskuntien ja maatalouden tarvitsemia vesivaroja. Mauritiuksen on löydettävä keinot edistää kestävää kehitystä. Elinkeinorakennetta on monipuolistettava, tietotaitoja on lisättävä. Kehitykseen on liitettävä sekä uuden teknologian että luovan talouden voimavaroja.

Mauritiuksella on monitaustainen väestö. Pääsääntöisesti yhteiskuntakehitys on sujunut rauhallisesti, mutta silloin tällöin väestöryhmien väliset kaunat ovat herättäneet väkivaltaisiakin yhteenottoja. Afrikkalaistaustaiset kreolit tuntevat itsensä syrjityiksi intialaisperäiseen väestöön verrattuna. Mauritiuksen valtaväestön läheinen suhde Intiaan on antanut mahdollisuuden luoda kehitystä rikastavia kulttuuri- ja taloussuhteita Intian mantereelle. Mauritiuksen poliittisessa elämässä on paljon eri ryhmiä ja puolueita. Tämä sirpaleisuus pakottaa puolueet vaaliliittoihin, sillä puolueet eivät yksinään kykene saamaan hallitusvaltaan riittävää enemmistöä.

Vuonna 2019 tehdyissä kyselyissä 22 prosenttia mauritiuslaisista arveli, että poliittiset päättäjät syyllistyvät taloudellisiin väärinkäytöksiin. Alle puolet kansalaisista ajatteli, että he voisivat jollakin tavalla vaikuttaa siihen, että korruptio saataisiin loppumaan. Mauritius on ollut suosittu sijoituspaikka kansainvälisille yhtiöille, jotka etsivät keinoja salata varojaan ja olla maksamatta veroja. Vain 20 prosenttia Mauritiuksen kansanedustajista on naisia. Työelämässä naisten palkka on 30 prosenttia alhaisempi kuin miesten. Naisista on työttöminä yli 9 prosenttia. Miesten työttömyysaste on alle 5 prosenttia.

Talous ja kaupankäynti

Mauritius on ylemmän keskitulotason maa. Koronalama supisti kansantaloutta 15 prosenttia vuonna 2020. Matkailu on tärkeä elinkeino. Vuonna 2019 saarella kävi 1,4 miljoonaa ulkomaista turistia. Turismi tuotti 2 miljardia dollaria (USD). Vuonna 2020 matkailijoiden määrä laski rajusti pandemian takia. Mauritiuksella kävi vain 315 000 turistia ja matkailutulot olivat 518 miljoonaa dollaria. Vuonna 2019 6 prosenttia Mauritiuksen asukkaista sai toimeentulonsa maataloudesta, 24 prosenttia työvoimasta oli teollisuuden tehtävissä ja 70 prosenttia palvelualoilla. Mauritiuksen hallituksen tavoitteena on tehdä saaresta entistä tärkeämpi raha- ja pankkipalvelukeskus. Suurimpia teollisuusaloja ovat tekstiili- ja vaateteollisuus sekä kalanjalostus ja muunlaisten elintarvikkeiden valmistaminen. Vaatetehtaiden kilpailukyky on heikentynyt. Haasteina ovat nyt uusien tuotannonalojen kehittäminen ja tuottavuuden parantaminen. Saaren ympäristön merialueella Mauritiukselle kuuluu 2,3 miljoonan neliökilometrin suuruinen talousvyöhyke. Meren pohjassa on mineraalisaostumia, metallinoduleita, joissa on rautaa, mangaania, kuparia, nikkeliä ja kobolttia. Kaivosyhtiöt ovat kiinnostuneita nodulien hyödyntämisestä.

Vuonna 2020 Mauritiuksen viennin arvo oli 2 miljardia dollaria. Tuonnin arvo oli 4,4 miljardia dollaria. Vientituotteita olivat vaatteet ja tekstiilit 28 %, kala 17 % (kalanjalosteet, pakastekala), sokeri 10 %, sähkölaitteet ja -tarvikkeet 7 %, lannoitteet 5 %, timantit ja korut 4 %. Suurimpia vientimaita olivat Ranska, Yhdysvallat, Etelä-Afrikka, Iso-Britannia ja Zimbabwe. Tärkeimmät tuontimaat olivat Kiina, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Intia, Ranska ja Etelä-Afrikka. Vuonna 2020 ulkomailla asuvat mauritiuslaiset lähettivät kotimaahan 285 miljoonaa dollaria. Vuonna 2019 Mauritiuksella oli 31 000 ulkomaalaista siirtotyöläistä. Enemmistö heistä työskenteli tekstiili- ja vaatetehtaissa, sähkölaitteita ja -tarvikkeita valmistavissa yrityksissä tai kalanjalostuksen alalla. Vierastyöläiset lähettivät maasta yli 800 miljoonaa dollaria.