Namibia

Maantiede

Namibia sijaitsee Lounais-Afrikassa Atlantin valtameren rannalla. Namibin aavikko reunustaa rantaa pitkänä kapeana kaistaleena. Aavikolla aaltoilevat hiekkadyynit. Siellä täällä kasvaa pieniä pensaita. Aavikon itäpuolella on keskusylänkö. Siellä sateet ovat vähäisiä ja epäsäännöllisiä. Ylängön kasvillisuus on pensassavannia. Pohjoisempana Angolan rajan lähellä savanneilla kasvaa palmuja. Caprivin kannas kurottaa Sambesijoelle kuin valtava sormi. Punahiekkainen Kalaharin puoliaavikko levittäytyy Namibian itäosasta pitkälle Botswanaan.

Pohjois-Namibiassa on suuri Etoshan kansallispuisto. Sen ytimessä on yli sadan kilometrin pituinen suolapannu, joka täyttyy sadeaikana järveksi ja kuivuu sateiden lakattua pölyäväksi tasangoksi. Etosha on loistava luontomatkakohde. Siellä voi nähdä norsuja, kirahveja, seeproja ja harvinaisia suippohuulisarvikuonoja. Namibian korkein vuori Brandberg (2606 m) on rannikon tuntumassa. Sen lähiseudulta Twyfelfonteinista on löydetty tuhansia vuosia vanhoja kalliokaiverruksia ja -maalauksia. Rannikkoa huuhtelee viileä Benguelan merivirta. Kun mereltä tuleva kosteus kohtaa kuivan aavikon, rannikolle syntyy sumua, joka sitten tiivistyy aamukasteena niukan kasvillisuuden hyödyksi. Monet laivat ovat haaksirikkoutuneet sumun vuoksi. Hiekalla lepäävät hylyt ovat antaneet Namibin rannalle nimen Luurankorannikko. Kuvahakuvihje: Namibia skeleton coast.

Yli puolet Namibian asukkaista asuu kaupungeissa. Pääkaupunki Windhoek sijaitsee keskusylängöllä lähellä Kalaharin reunaa. Rannikon kaupunkeja ovat Walvis Bay syväsatamineen sekä Swakopmund, joka on suosittu rantalomapaikka. Pohjois-Namibian suurin kaupunki on Rundu. Se sijaitsee Okavango-joen rannalla Namibian ja Angolan välisen rajan pinnassa.

Historia

Namibian varhaiset asukkaat olivat saneja. He olivat metsästäjiä ja keräilijöitä. Suurin osa Twyfelfonteinin kaiverruksista ja maalauksista on sanien tekemiä. Khoi-kansoihin kuuluvat namat tulivat Namibiaan etelästä. He olivat metsästäjiä ja paimentolaisia. Sanit väistyivät aavikkoalueille tulijoiden tieltä. Namibian etelä- ja keskiosiin asettui myös khoi-kansoihin kuuluvia keskiafrikkalaista damaroita, joka hallitsivat kuparin sulattamisen. Bantukansat vaelsivat Namibiaan neljäsataa vuotta sitten. Heistä hererot asettuivat maan keskiosiin. Ovambot ja kavangot asuttivat pohjoisia alueita. He harjoittivat karjanhoidon lisäksi maanviljelyä ja kalastusta.

Portugalin laivat tulivat Namibian rannikolle 1400-luvun lopulla. Namibin aavikko oli niin kuiva ja karu, että eurooppalaiset eivät halunneet perustaa tukikohtia Namibian rannoille. 1700-luvulta alkaen Namibiaan alkoi saapua tutkimusretkeilijöitä, lähetyssaarnaajia ja kauppiaita Kapmaasta. Namibian rannikolla kävi norjalaisia valaanpyytäjiä. 1800-luvulla Namibiaan tuli Etelä-Afrikasta aseistettuja siirtolaisryhmiä. 1870-luvulla Englanti otti haltuunsa Walvis Bayn. 1890-luvulla Namibiasta tuli Saksan siirtomaa.

1900-luvun alkuvuosina Saksa kävi raakoja sotia hereroita ja namoja vastaan. Sota, nälkä sekä vankileirien kurjat olot tappoivat valtavan määrän ihmisiä. Hereroista jäi eloon vain viidesosa, nama-kansasta kolmasosa. Ensimmäisen maailmansodan alkaessa Etelä-Afrikan joukot valtasivat Namibian Saksalta. Sen jälkeen eteläafrikkalaiset hallitsivat Namibian taloutta. Timanttikauppa, kalastus ja lihan tuotanto kehittyivät tärkeiksi elinkeinoiksi. Rotuerottelu syrji afrikkalaisväestöä ja syvensi köyhyyttä. Toisen maailmansodan aikana Namibia oli jo käytännössä Etelä-Afrikan maakunta. Vuonna 1966 Namibia nimitettiin YK:n huoltohallintoalueeksi, mutta Etelä-Afrikka ei piitannut päätöksestä, vaan jatkoi hallintoaan ikään kuin Namibia olisi Etelä-Afrikan osa.

Namibialaiset vastustivat Etelä-Afrikan hallintoa. 1960-luvun lopulla liikehdintää virisi kirkkojen ja ammattiliittojen piirissä. Lounais-Afrikan kansanjärjestö SWAPO aloitti sissisodan. Etelä-Afrikka lisäsi joukkojaan Namibiassa ja yritti tukahduttaa vastarintaa ankarin keinoin. Noin 40 000 namibialaista pakeni naapurimaihin. 1970-luvun alussa YK julisti Etelä-Afrikan läsnäolon Namibiassa laittomaksi ja tunnusti SWAPO:n Namibian kansan edustajaksi. Namibia itsenäistyi vuonna 1990. SWAPO:n johtajasta Sam Nujomasta tuli maan ensimmäinen presidentti. Martti Ahtisaari valvoi YK:n pääsihteerin edustajana alueellisen rauhansuunnitelman toteutumista. YK lähetti rauhanturvaajia tukemaan itsenäistymistä. Suomi oli mukana Namibian kansakuntaohjelmassa, joka loi perustaa itsenäisyydelle. Monet namibialaiset opiskelivat Suomessa. Suomalaisilla korkeakouluilla on vieläkin yhteistyötä Namibian yliopiston kanssa.

Yhteiskunta ja politiikka

Namibian presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla viiden vuoden välein. Presidentti johtaa hallitusta. Presidentti voidaan valita kerran uudelleen toiselle virkakaudelle. Vuonna 2024 Namibian presidentiksi valittiin Netumbo Nandi-Ndaitwah. Hän on Namibian ensimmäinen naispresidentti. Netumbo Nandi edustaa entistä vapautusliikettä SWAPO:a. SWAPO on ollut Namibian valtapuolue maan itsenäistymisestä lähtien. Viime vuosina hallituspuolue on menettänyt kannatusta etenkin nuorten aikuisten keskuudessa, koska työttömyys on lisääntynyt ja lähes viidesosa ihmisistä elää köyhyydessä, vaikka Namibialla on runsaat luonnonvarat ja kaivosteollisuus on vauhdittanut maan talouden kasvua.

Vuoden 2024 parlamenttivaaleissa SWAPO sai 53% annetuista äänistä. Parlamenttiin valitaan 96 kansanedustajaa. Näiden lisäksi presidentti nimittää kahdeksan edustajaa, joilla ei ole äänioikeutta. Tällä kertaa SWAPO sai niukan enemmistön, 51 äänioikeutettua kansanedustajaa. Se on kaksitoista paikkaa vähemmän kuin edellisissä vaaleissa. Vuoden 2024 parlamenttivaaleihin osallistui 21 puoluetta, joista kolmetoista sai edustajia parlamenttiin. Kolme neljäsosaa äänioikeutetuista kävi äänestämässä. Monilla vaalipaikoilla äänestyslippuja oli liian vähän. Vaaliviranomaiset pidensivät vaalin yksipäiväisestä nelipäiväiseksi, jotta ongelma ehdittäisiin ratkaista. Monet äänestäjät valittivat joutuneensa odottamaan jonoissa tuntikausia. Hävinneet ehdokkaat syyttivät vaaliajan pidentämistä lainvastaiseksi. Maailman demokratian tilaa seuraava Freedom House -järjestö luokittelee Namibian vapaaksi maaksi. Vähemmistöihin kuuluvat kansanryhmät ovat arvostelleet hallitusta ovambo-kansan suosimisesta. Sanit kärsivät syrjinnästä ja elävät köyhyydessä.

Öljyn, kaasun ja kaivannaisten hyödyntäminen voi tuoda Namibian talouteen paljon lisärahaa lähivuosien aikana. Tarvittaisiin kuitenkin toimia eriarvoisuuden vähentämiseksi. Muuten nyt kytevä tyytymättömyys ja ristiriidat voivat horjuttaa yhteiskunnan vakautta. Köyhyys lisää rikollisuutta ja turvattomuutta. Namibian nuoret ajattelevat, että maa ei tarjoa heille tulevaisuutta. Kaivostoiminta tuottaa rahaa, mutta aiheuttaa myös ympäristöhaittoja. Namibian uraanikaivosten liepeillä pohjavesivarat ovat tulleet niin myrkyllisiksi, että vettä ei voi enää käyttää karjan juottamiseen eikä vihannesviljelmien kasteluun. Lähikaupunkien asukkaat pelkäävät juomavetensä pilaantumista. Vuonna 2024 Namibia oli maailman kolmanneksi suurin uraanin tuottaja. Mahdollinen vesikriisi varjostaa Namibian kehitysnäkymiä. Ilmastonmuutos järkyttää omalta osaltaan jo ennestään kuivan maan vesitaloutta.

Talous ja kaupankäynti

Maailmanpankki luokittelee Namibian ylemmän keskitulotason maaksi. Viimeksi kuluneiden neljän vuoden aikana Namibian talous on kasvanut vuosittain noin 4%. Afrikan kehityspankki on todennut, että kehitystä jarruttaa liian suuri eriarvoisuus. Vuonna 2024 viidesosa Namibian työvoimasta oli työttömänä. Työntekijöistä 22% saa toimeentulon maataloudesta, 17% toimii teollisuuden tehtävissä ja 61% palvelualoilla. Viljelijät kasvattavat durraa, maissia, auringonkukkaa ja maapähkinöitä. Karjankasvattajien tuotantoeläimiä ovat naudat, lampaat ja vuohet. Kuivuus haittaa maanviljelyä ja karjanhoitoa. Vuonna 2024 Namibian hallitus julisti hätätilan kuivuuden vuoksi. YK:n alainen Maailman ruokaohjelma lähetti ruoka-apua torjuakseen nälän.

Namibiassa on rikkaat luonnonvarat. Maaperässä on kultaa, uraania, kuparia, timantteja, lyijyä, sinkkiä, tinaa ja hopeaa. Kaivosteollisuus on keskeinen tuotantoala. Namibialla on 1500 kilometriä Atlantin valtameren rannikkoa. Rannikon edustalta on löydetty suuria öljy- ja kaasuesiintymiä. Niiden hyödyntäminen alkaa vuonna 2030. Kalastus on vuosien ajan ollut tärkeä elinkeino. Namibian vesien ahneimpia pyytäjiä ovat olleet ulkomaiset kalastusyhtiöt. Namibia on hankkinut lisää kalastusaluksia tarjotakseen työtilaisuuksia omille kalastajille. Matkailu liitännäispalveluineen työllistää sata tuhatta namibialaista. Vuonna 2023 Namibiassa kävi 860 000 ulkomaalaista matkailijaa. Matkailutulot olivat yli 700 miljoonaa euroa.

Vuonna 2022 Namibian tavaraviennin kokonaisarvo oli 6 miljardia euroa. Tuonnin arvo oli yli 7 miljardia euroa. Tärkeimpiä vientituotteita olivat timantit ja kulta. Niiden yhteisosuus oli kolmasosa kaikista vientituloista. Muita vientituotteita olivat kala ja kalanjalosteet, öljy, kupari, uraani, sinkki, radioaktiiviset kemikaalit, laivat ja alukset, liha, puuhiili ja olut. Suurimmat vientimaat olivat Etelä-Afrikka, Botswana, Kiina, Sambia ja Ranska. Hieman alle kaksi prosenttia Namibian viennistä suuntautui Suomeen. Namibian tärkeimmät tuontimaat olivat Etelä-Afrikka, Kiina, Nigeria, Intia ja Yhdistyneet Arabiemiirikunnat. Vuonna 2023 ulkomailla työskentelevät namibialaiset lähettivät kotimaahan 80 miljoonaa euroa. Suurin osa Namibian muuttajista etsii työtä naapurimaasta Etelä-Afrikasta.