Namibia

Maantiede

Namibia sijaitsee Lounais-Afrikassa Atlantin valtameren rannalla. Namibin aavikko reunustaa rantaa pitkänä kapeana kaistaleena. Aavikolla aaltoilevat hiekkadyynit. Siellä täällä kasvaa pieniä pensaita. Aavikon itäpuolella on keskusylänkö. Siellä sateet ovat vähäisiä ja epäsäännöllisiä. Ylängön kasvillisuus on pensassavannia. Pohjoisempana Angolan rajan lähellä savanneilla kasvaa palmuja. Caprivin kannas kurottaa Sambesijoelle kuin valtava sormi. Punahiekkainen Kalaharin puoliaavikko levittäytyy Namibian itäosasta pitkälle Botswanaan.

Pohjois-Namibiassa on suuri Etoshan kansallispuisto. Sen ytimessä on yli sadan kilometrin pituinen suolapannu, joka täyttyy sadeaikana järveksi ja kuivuu sateiden lakattua pölyäväksi tasangoksi. Etosha on loistava luontomatkakohde. Siellä voi nähdä norsuja, kirahveja, seeproja ja harvinaisia suippohuulisarvikuonoja. Namibian korkein vuori Brandberg (2606 m) on rannikon tuntumassa. Sen lähiseudulta Twyfelfonteinista on löydetty tuhansia vuosia vanhoja kalliokaiverruksia ja -maalauksia. Rannikkoa huuhtelee viileä Benguelan merivirta. Kun mereltä tuleva kosteus kohtaa kuivan aavikon, rannikolle syntyy sumua, joka sitten tiivistyy aamukasteena niukan kasvillisuuden hyödyksi. Monet laivat ovat haaksirikkoutuneet sumun vuoksi. Hiekalla lepäävät hylyt ovat antaneet Namibin rannalle nimen Luurankorannikko.

Yli puolet Namibian asukkaista asuu kaupungeissa. Pääkaupunki Windhoek sijaitsee keskusylängöllä lähellä Kalaharin reunaa. Rannikon kaupunkeja ovat Walvis Bay syväsatamineen sekä Swakopmund, joka on suosittu rantalomapaikka. Pohjois-Namibian suurin kaupunki on Rundu. Se sijaitsee Okavango-joen rannalla Namibian ja Angolan välisen rajan pinnassa.

Historia

Namibian varhaiset asukkaat olivat saneja, metsästäjiä ja keräilijöitä. Valtaosa Twyfelfonteinin kaiverruksista ja maalauksista on sanien tekemiä. Khoi-kansoihin kuuluvat namat tulivat Namibiaan etelästä. He olivat metsästäjiä ja paimentolaisia. Sanit väistyivät aavikkoalueille tulijoiden tieltä. Namibian etelä- ja keskiosiin asettui myös khoi-kansoihin kuuluvia keskiafrikkalaista damaroita, joka hallitsivat kuparin sulattamisen. Bantukansat vaelsivat Namibiaan noin 400 vuotta sitten. Heistä hererot asettuivat maan keskiosiin. Ovambot ja kavangot asuttivat pohjoisia alueita. He harjoittivat karjanhoidon lisäksi maanviljelyä ja kalastusta.

Portugalin laivat tulivat Namibian rannikolle 1400-luvun lopulla. Namibin aavikko oli niin kuiva ja karu, että eurooppalaiset eivät halunneet perustaa tukikohtia Namibian rannoille. 1700-luvulta alkaen Namibiaan alkoi saapua tutkimusretkeilijöitä, lähetyssaarnaajia ja kauppiaita Kapmaasta. Namibian rannikolla kävi norjalaisia valaanpyytäjiä. 1800-luvulla Namibiaan tuli Etelä-Afrikasta aseistettuja siirtolaisryhmiä. 1870-luvulla Englanti otti haltuunsa Walvis Bayn. 1890-luvulla Namibiasta tuli Saksan siirtomaa.

1900-luvun alkuvuosina Saksa kävi raakoja sotia hereroita ja namoja vastaan. Sota, nälkä sekä vankileirien kurjat olot tappoivat valtavan määrän ihmisiä. Hereroista jäi eloon vain 20%, Nama-kansasta kolmasosa. Ensimmäisen maailmansodan alkaessa Etelä-Afrikan joukot valtasivat Namibian Saksalta. Sen jälkeen eteläafrikkalaiset hallitsivat Namibian taloutta. Timanttikauppa, kalastus ja lihan tuotanto kehittyivät tärkeiksi elinkeinoiksi. Rotuerottelu syrji afrikkalaisväestöä ja syvensi köyhyyttä. Toisen maailmansodan aikana Namibia oli jo käytännössä Etelä-Afrikan maakunta. Vuonna 1966 Namibia nimitettiin YK:n huoltohallintoalueeksi, mutta Etelä-Afrikka ei piitannut päätöksestä, vaan jatkoi hallintoaan ikään kuin Namibia olisi Etelä-Afrikan osa.

Namibialaiset vastustivat Etelä-Afrikan hallintoa. 1960-luvun lopulla liikehdintää virisi kirkkojen ja ammattiliittojen piirissä. Lounais-Afrikan kansanjärjestö SWAPO aloitti sissisodan. Etelä-Afrikka lisäsi joukkojaan Namibiassa ja yritti tukahduttaa vastarintaa ankarin keinoin. Noin 40 000 namibialaista pakeni naapurimaihin. 1970-luvun alussa YK julisti Etelä-Afrikan läsnäolon Namibiassa laittomaksi ja tunnusti SWAPO:n Namibian kansan edustajaksi. Namibia itsenäistyi vuonna 1990. SWAPO:n johtajasta Sam Nujomasta tuli maan ensimmäinen presidentti. Martti Ahtisaari valvoi YK:n pääsihteerin edustajana alueellisen rauhansuunnitelman toteutumista. YK lähetti rauhanturvaajia tukemaan itsenäistymistä. Suomi oli mukana Namibian kansakuntaohjelmassa, joka loi perustaa itsenäisyydelle. Monet namibialaiset opiskelivat Suomessa. Suomalaisilla korkeakouluilla on vieläkin yhteistyötä Namibian yliopiston kanssa.

Yhteiskunta ja politiikka

SWAPO on ollut Namibian hallituspuolue koko itsenäisyyden ajan. Nykyinen presidentti Hage Geingob valittiin ensimmäiselle kaudelleen vuonna 2014 ja vuonna 2019 hänet valittiin toiselle viisivuotiskaudelle. Geingob nimitti pääministeriksi Saara Kuukongelwa-Amadhilan, Namibian ensimmäisen naispääministerin. SWAPO:n kannatus on vähentynyt työttömyyden ja kuivuuden aiheuttamien vaikeuksien sekä hallinnossa esiintyneiden taloudellisten väärinkäytösten vuoksi, mutta puolueella on yhä enemmistö Namibian parlamentissa.

Demokratian kehitystä seuraava järjestö Freedom House luokittelee Namibian vapaaksi maaksi. Namibiassa on monipuoluedemokratia. Vaalien tuloksia ei ole asetettu kyseenalaisiksi. Lehdistö toimii esteittä. Vähemmistössä olevat kansanryhmät ovat kuitenkin syyttäneet hallitusta ovambo-kansan suosimisesta. Sanit kärsivät köyhyydestä ja syrjinnästä. Vuonna 2020 Namibiassa puhkesi mielenosoituksia, joissa vaadittiin naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamista.

Huonot asuinolot ovat iso ongelma kaupungeissa. Vuonna 2018 yli 40% Namibian kaupunkiväestöstä asui slummeissa. Slummien asukkailla ei ole käytettävissään riittävästi puhdasta vettä, viemäröinti on puutteellinen, asutaan ahtaasti ja asuinpaikka on turvaton. Namibian vesivarat ovat huolestuttavan niukat. Ilmastonmuutos saattaa tulevaisuudessa vaikeuttaa puhtaan juoma- ja käyttöveden saantia.

Runoilija Keamogetsi Molapong on kirjoittanut presidentti Hage Geingobille pitkän runokirjeen, jossa on peräti viisikymmentä vihaista säkeistöä, muistuttaakseen, että Namibia ei ole vielä valmis eikä ehjä.

Talous ja kaupankäynti

Maailmanpankki luokittelee Namibian ylemmän keskitulotason maaksi. Vuonna 2019 Namibian viennin arvo oli 7 miljardia dollaria. Tuonnin arvo oli 7,5 miljardia dollaria. Vientituotteita olivat kupari 21% (kuparimalmi ja jalosteet), timantit 16%, uraani ja torium 10%, kulta 9%, kala 9% (pakastekala ja kalajalosteet). Suurimmat vientimaat olivat Kiina, Etelä-Afrikka, Botswana, Belgia, Espanja, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Sambia. Tärkeimmät tuontimaat olivat Etelä-Afrikka ja Sambia.

Namibian talouskehitystä ovat viime vuosina haitanneet muun muassa koronapandemia, matkailun väheneminen, kaivosteollisuuden tuotanto- ja vientiongelmat sekä maataloutta koetellut kuivuus. Afrikan kehityspankki huomauttaa myös, että yleistä talouskehitystä jarruttavat sekä työttömyys että liian suuret tuloerot. Namibian tärkeimpiä elinkeinoja ovat kaivosteollisuus, matkailu, kalastus ja maatalous. Walvis Bayn satamaa on laajennettu ja siitä voi kehittyä tärkeä vienti- ja tuontikaupan keskus koko eteläisen Afrikan alueella.