Nauru

Maantiede

Nauru on pieni Tyynen meren saarivaltio. Nauru on neljäkymmentä kilometriä päiväntasaajan eteläpuolella kolme tuhatta kilometriä Australiasta koilliseen. Nauru on fosfaattikivisaari. Maan korkein kohta on kuusikymmentä metriä merenpinnan yläpuolella. Saaren eteläosassa on Buadan laguuni. Jokia ei ole. Naurulla on niukat vesivarat. Pohjavesi on likaantunut tai suolaista. Juoma- ja käyttövesi on pitkään saatu keräämällä sadevettä. Viime vuosina on rakennettu suolanpoistolaitoksia, jotka erottavat merivedestä makeaa vettä.

Naurua ympäröi koralliriutta. Rannikolla on pitkiä hiekkarantoja. Rantojen lähettyvillä on kapea viljelykelpoinen vyöhyke. Saaren sisäosassa kivettyneen korallipylväikön välissä on fosfaattikiveä. Sitä on louhittu sadan vuoden ajan. Naurun asutus on keskittynyt rannikolle. Saaren kasvillisuuteen kuuluvat kookos- ja kairapalmut, hibiskukset ja temppelipuut. Ilmasto on lämmin ja kostea. Naurun merialueilla ui delfiinejä ja valaita. Rannalla on kookosrapuja. Saarella tavataan suulia, pelikaaneja, fregatti- ja tropiikkilintuja, haikaroita ja kahlaajia. Ihmisen mukana Naurulle on tullut hiiriä, rottia, sikoja, kissoja ja koiria. Kotoperäisiä nisäkkäitä ei ole.

Naurun käyttökelpoiset fosfaattivarat ovat ehtyneet. Kalastuksesta, sekä pyyntioikeuksien myynnistä, on tullut suurin elinkeino. Matkailu on vähäistä. Naurulla käy vuosittain vain parisataa turistia. Nähtävyyksiä ovat rantojen jyhkeät rautaiset lastaamot, hylätyt louhokset, toisen maailmansodan japanilaiset tykkiasemat ja neljännesvuosisata sitten mielenosoituksessa poltettu presidentin talo. Kävelykierros saaren ympäri kestää kuusi tuntia.

Historia

Naurun varhaisasukkaat tulivat saarelle kolme tuhatta vuotta sitten. He olivat mikronesialaisia. He elivät kalastuksesta. He kasvattivat kookospalmuja ja kairapalmuja. Kookospähkinät ovat olleet tärkeä osa saarelaisten ravintoa. Varhaisten asukkaiden arvellaan myös käyttäneen saaren eteläosassa sijaitsevaa Buadan laguunia kala-altaana.

1700-luvun lopussa brittiläiset laivat purjehtivat Naurun vesille. 1800-luvulla saarella kävi eurooppalaisia valaanpyytäjiä ja kauppiaita. 1880-luvulla Saksa otti Naurun hallintaansa. 1900-luvun alussa Naurun fosfaattia alettiin louhia ja laivata Australiaan. Ensimmäisen maailmansodan aikana Australia valtasi Naurun. Vuonna 1920 influenssa surmasi viidesosan saaren asukkaista.

Toisen maailmansodan aikana Japani miehitti Naurun. Japanin armeija rakensi kaksi lentokenttää ja lähetti yli tuhat naurulaista pakkotöihin Mikronesian Chuukin saarille. Vuonna 1945 Australian joukot saapuivat Naurulle. Vuonna 1947 YK julisti Naurun Australian, Uuden-Seelannin ja Ison-Britannian huoltohallintoalueeksi. Australia otti vastuun saaren hallinnosta.

Fosfaatin louhiminen on kuluttanut Naurua. Saaren sisäosat ovat olleet valtaosiltaan kaivoskäytössä. 1960-luvulla Australia ehdotti, että naurulaiset siirrettäisiin Australiaan, Queenslandin rannikolle, Curtisin saarelle, ja siirretyistä tulisi Australian kansalaisia. Naurulaiset olivat valmiit lähtemään vain sillä ehdolla, että Curtisin saari julistettaisiin itsenäiseksi. Tähän Australia ei suostunut.

Nauru itsenäistyi vuonna 1968. Sen jälkeen Naurun oma kaivosyhtiö sai hyödynnettäväkseen saaren fosfaattivarat. Naurusta tuli korkean tulotason maa. Henkeä kohden laskettu kansantulo oli maailman korkeimpia. Nauru louhi ja myi ulkomaille neljäkymmentä miljoonaa tonnia fosfaattia ennen kuin esiintymät alkoivat ehtyä vuonna 1990.

Nauru rahastoi vilkkaimpien vuosien aikaisia fosfaattituloja, jotta saarella voitaisiin kehittää uusia elinkeinoja kaivostoiminnan päätyttyä. Rahastoja hoidettiin huonosti. Harkitsemattomat sijoitukset ja kavallukset verottivat pääomaa. Nauru ajautui talouskriisiin. Ulkomaisia yrityksiä houkuteltiin saaren yhtiörekisteriin edullisella verokohtelulla. Nauru alkoi myydä maan kansalaisuutta ulkomaalaisille maksua vastaan. 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa Nauru oli kansainvälisen seurannan kohteena, koska saari oli muuttumassa rikollisen rahanpesun keskukseksi.

2010-luvulla Nauru sai huomattavia tuloja saarelle perustetusta alueellisesta pidätyskeskuksesta, jossa säilytettiin Australiaan pyrkineitä iranilaisia ja eteläaasialaisia turvapaikanhakijoita. Australia maksoi Naurulle siitä, että merellä pysäytetyt muuttajat pidettiin poissa Australiasta. Pidätyskeskus suljettiin vuonna 2019. Kaksi vuotta myöhemmin Australia uudisti sopimuksen pidätyskeskuksen toiminnan jatkamisesta. Vuonna 2024 Naurulla oli pidätettynä ainakin sata turvapaikanhakijaa, jotka olivat pyrkineet Australiaan veneillä tai kalastusaluksilla.

Yhteiskunta ja politiikka

Naurun presidentti valitaan kolmen vuoden virkakaudelle. Presidentti johtaa hallitusta. Istuva presidentti voidaan valita uudelleen. Presidentin valitsee Naurun parlamentti. Presidentin on oltava kansanedustaja. Vuonna 2023 presidentiksi valittiin David Adeang. Hän on aikaisemmin toiminut valtionvarainministerinä ja parlamentin puhemiehenä. Naurun parlamentissa on yhdeksäntoista kansanedustajaa. Edustajat valitaan yleisillä vaaleilla kolmen vuoden välein.

Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House -järjestön mukaan Nauru on vapaa maa. Naurulla toimii kolme poliittista puoluetta, mutta puolueilla on vähän merkitystä yhteiskunnassa. Parlamentin jäsenet ja kansanedustajaehdokkaat edustavat itseään, omia ja kotiseutunsa näkemyksiä, eivätkä puoluetta. Nauru on vain vähän yli kymmenen tuhannen asukkaan saari. Tämä vaikuttaa paljon siihen, kuinka politiikka ja yhteiskunta toimivat.

Naurun talous on ollut riippuvainen fosfaatin viennistä. Fosfaatti on lannoitteiden raaka-aine. Naurun alkujaan rikkaat fosfaattivarat on suurimmaksi osaksi louhittu loppuun. Uudet tuotantomenetelmät ovat kuitenkin tehneet mahdolliseksi jalostaa aikaisemmin hyödyttömänä pidettyä kaivosjätettä. Näin Nauru voi jatkaa fosfaatin vientiä ainakin parin vuosikymmenen ajan. Kaivosjätteen jalostaminen on kalliimpaa kuin aiempi fosfaatin louhiminen. Naurun kaivostulot vähenevät väistämättä. Saarimaan suurin haaste on löytää muita elinkeinoja.

Naurulle rakennetaan parhaillaan uutta satamaa. Sen toivotaan luovan edellytyksiä meriliikenteen palveluiden kehittämiselle. Naurun merialueen pohjassa on mineraalisaostumia, noduuleja. Nauru neuvottelee ulkomaisten kaivosyhtiöiden kanssa tämän mahdollisesti arvokkaan luonnonvaran hyödyntämisestä. Vuonna 2025 Nauru päätti lakata tunnustamasta Taiwania ja toivoo nyt talousapua Kiinalta. Naurulla ei ole armeijaa. Itsenäinen maa huolehtii sisä- ja ulkopolitiikastaan, mutta Australia vastaa saaren puolustamisesta. Vuonna 2025 Australia ja Nauru sopivat alustavasti siitä, että Australia voisi karkottaa rikoksista tuomittuja ihmisiä Naurulle. Lehtitietojen mukaan Australia maksaisi tästä Naurulle kaksikymmentä miljoonaa euroa vuodessa.

Lahjonta ja kavallukset ovat tahrineet Naurun hallintoa. Turvapaikanhakijoiden pidätyskeskuksen rakennusurakoita ja vuokratuloja on ohjattu kansanedustajien sukulaisille. Singaporelainen yritys on joutunut oikeuden eteen naurulaisten kansanedustajien lahjomisesta. Australian viranomaiset ovat syyttäneet fosfaattiyhtiöitä lahjusten maksamisesta naurulaisille virkamiehille. Lähisuhdeväkivalta on Naurulla huolestuttavan yleistä. Kyselytutkimusten mukaan melkein puolet naisista on joutunut sukupuolisen väkivallan tai pahoinpitelyjen kohteiksi. Naurun parlamentissa on vain kaksi naista.

Talous ja kaupankäynti

Nauru on korkean tulotason maa. Viime vuosina talouskasvu on ollut hidasta. Naurun talous oli pitkään riippuvainen fosfaatin viennistä. Nykyisin kalanvienti tuottaa valtaosan vientituloista. Nauru myy tonnikalojen pyyntioikeuksia ulkomaisille kalastusyhtiöille. Kalastusoikeuksien myynti tuottaa vuosittain noin kolmekymmentä miljoonaa euroa. Viisitoista vuotta sitten tärkeäksi tulonlähteeksi nousivat Australian maksut alueellisesta pidätyskeskuksesta, missä säilytetään Australiaan pyrkineitä turvapaikanhakijoita.

Vuonna 2023 Naurun tavaraviennin kokonaisarvo oli 180 miljoonaa euroa. Tuonnin arvo oli 60 miljoonaa euroa. Kalanvienti tuotti 90 prosenttia kaikista vientituloista. Vajaat kahdeksan prosenttia vientituloista saatiin fosfaatista. Isoimpia vientimaita olivat Thaimaa, Filippiinit, Uusi-Seelanti, Japani ja Kanada. Suurimmat tuontimaat olivat Australia, Japani, Fidzi, Senegal ja Kiina. Viime vuosien aikana Nauru on saanut ulkomaista kehitystukea noin 30 miljoonaa euroa vuodessa.