Niue

Maantiede

Niue on pieni Tyynen meren saarivaltio Polynesiassa Tongan itäpuolella. Niue on Uuden-Seelannin erillisalue. Valtaosa niuelaisista elää Uudessa-Seelannissa, yli kahden tuhannen kilometrin päässä kotisaaresta. Niue on korallisaari. Rannikolla on pieniä suojaisia hiekkarantoja, kallioita ja meren kaivertamia lahtia, joissa on kirkasvetisiä altaita. Rantakallioissa on luolia.

Niuen keskellä maasto kohoaa muutamia kymmeniä metrejä. Korkein kohta on seitsemänkymmentä metriä merenpinnan yläpuolella. Saarella kasvaa lehtimetsää: palmuja, mahonkeja, jambolaaneja, nystylehtiä ja saippuamarjapuita. Saaren itäosassa on metsänsuojelualue. Pääkaupunki Alofi on saaren länsirannalla. Kaupungissa on kuusisataa asukasta.

Niuella on lämmin ja kostea ilmasto. Sadekausi ajoittuu joulukuusta huhtikuuhun. Maaperä on huokoista kalkkikiveä, jonka sisään sadevesi valuu nopeasti. Pysyviä makeita pintavesiä ei ole. Rajumyrskyt aiheuttavat tuhoja muutaman vuoden välein. Viisi vuotta sitten pyörremyrsky vaurioitti Niuen satamaa keskeyttäen laivaliikenteen ja kalastuksen useiden viikkojen ajaksi.

Niuella on yli kolmesataa tuhatta neliökilometriä merta. Koko merialue on julistettu suojelualueeksi. Saaren lähivesillä kalastus on sallittu. Suojelualueen ytimessä Beveridgen riutan ympärillä kalastus ja kaivostoiminta on kielletty täysin. Meressä ui ryhävalaita, nokkavalaita, suippokuonodelfiinejä, haita, rauskuja ja kilpikonnia. Alueella on yli sata korallilajia ja kolmesataa kalalajia.

Historia

Niuen varhaisasukkaat olivat Samoan polynesialaisia. He saapuivat saarelle vähän yli tuhat vuotta sitten. Viisisataa vuotta myöhemmin Niueen tuli tongalaisia. 1700-luvulla saari oli kuningaskunta. Vuonna 1774 brittiläinen kapteeni James Cook purjehti Niuella ja yritti nousta maihin, mutta ei onnistunut siinä niuelaisten vastarinnan vuoksi. 1830-luvulla saarelle tuli brittiläisiä lähetyssaarnaajia. Vuonna 1900 Niuesta tuli Ison-Britannian alusmaa. Vuonna 1901 saari liitettiin hallinnollisesti Uuteen-Seelantiin.

Vuonna 1974 Niue sai itsehallinnon Uuden-Seelannin erillisalueena. 1960-luvulta lähtien saaren asukasluku on pienentynyt, kun niuelaisia on muuttanut Uuteen-Seelantiin. Niuelaiset ovat Uuden-Seelannin kansalaisia. 1960-luvun lopussa Niuella asui viisi tuhatta ihmistä. 1970-luvun puolivälissä asukkaita oli alle neljä tuhatta ja kaksikymmentä vuotta myöhemmin vain puolet siitä. Uudessa-Seelannissa asuu yli kaksikymmentä tuhatta niuelaista. Australiassa heitä on viisi tuhatta.

Kaksikymmentä vuotta sitten pyörremyrsky aiheutti suurta hävitystä Alofissa. Rakennuksia tuhoutui, ja niiden joukossa saaren ainoa sairaala. Myrskytuhojen korjaamiseen saatiin rahoitusta Uudesta-Seelannista ja Euroopan investointipankilta. Vuonna 2022 Yhdysvallat tunnusti Niuen itsenäisyyden. Vuonna 2025 Niue ja kymmenen muuta Tyynen meren saarivaltiota neuvottelivat Kiinan kanssa kaupasta ja taloudellisesta yhteistyöstä.

Yhteiskunta ja politiikka

Niuen muodollinen valtionpäämies on Ison-Britannian kuningas. Niuella on parlamentti, jossa on kaksikymmentä kansanedustajaa. Kansanedustajat valitaan yleisillä vaaleilla kolmen vuoden välein. Parlamentti valitsee pääministerin kansanedustajien keskuudesta. Vuonna 2023 pääministeriksi valittiin Dalton Tagelagi. Hän toimi pääministerinä myös edellisellä vaalikaudella.

Niuella ei ole poliittisia puolueita. Kansanedustajat päättävät itsenäisesti, missä asioissa he kannattavat tai vastustavat hallitusta. Niuen hallituksessa on neljä ministeriä. Dalton Tagelagin hallituksen ministereistä kaksi on miehiä ja kaksi naisia. Vuonna 2023 parlamenttiin valittiin kaikkiaan kuusi naista.

Niuen hallitus on kutsunut saarelle siirtolaisia Tuvalusta. Vaiean kylässä asuu sata tuvalulaista. Tuvalun saaret voivat jäädä veden alle ilmastonmuutoksen edetessä. Siksi tuvalulaiset etsivät uutta kotia. Suuri osa Niueen tulleista tuvalulaisista on muuttanut Uuteen-Seelantiin sen jälkeen, kun he saivat Niuen kansalaisuuden.

Uusi-Seelanti antaa nykyisin kansalaisuuden vain niille niuelaisille, jotka ovat eläneet Niuella ennen vuotta 2006. Sen jälkeen syntyneiden niuelaisten ja Niuelle tulleiden muuttajien pitää erikseen anoa Uuden-Seelannin kansalaisuutta samalla tavalla kuin muidenkin ulkomaalaisten, jos he haluavat sitä. Niuen hallitus toivoo, että saarelta lähteneet alkaisivat palata takaisin Niuelle.

Talous ja kaupankäynti

Niuen talous on hyvin suuressa määrin riippuvainen Uuden-Seelannin ja Australian rahoituksesta. Yli puolet Niuen palkansaajista on valtionhallinnon tehtävissä. Valtiolla on tuntuva osuus tuotanto- ja liike-elämässä: polttoainehuollossa, sähkönjakelussa, pankkitoiminnassa, ruoanjalostuksessa ja matkailualalla. Vuonna 2024 valtion tulot olivat noin viisikymmentä miljoonaa euroa. Menot olivat noin kuusikymmentä miljoonaa euroa. Saarelaisten henkeä kohden laskettu bruttokansantulo oli 12.271 USD. Vuonna 2024 Niuen talous kasvoi neljä prosenttia. Vuonna 2025 kasvu tyrehtyi.

Niuen maatalous tuottaa noni- ja passiohedelmiä, kookospähkinöitä, papaijaa, taaroa ja jamssia. Niuella käy vuosittain yhdeksän tuhatta ulkomaalaista matkailijaa. Upea meriluonto tarjoaa turisteille ainutlaatuisia elämyksiä. Neljä viidesosaa Niuelle tulevista matkailijoista on uusiseelantilaisia. Niue ei kaipaa laajamittaista turismia. Hallitus haluaa kehittää laadukasta luonto- ja kalastusmatkailua maksukykyisille matkailijoille. Parhaina matkailuvuosina ennen koronalamaa turismin tulot olivat seitsemän miljoonaa euroa vuodessa.

Vuonna 2023 Niuen tavaraviennin kokonaisarvo oli viisi miljoonaa euroa. Tuonnin arvo oli 17 miljoonaa euroa. Vientituotteita olivat hohkakivijauhe, kolikot ja postimerkit, vaatteet, kumi ja muovit, hedelmämehu ja hunaja. Kaksi kolmasosaa viennistä suuntautui Yhdysvaltoihin. Muita vientimaita olivat Saksa, Kanada ja Iso-Britannia. Neljä viidesosaa tuontitavaroista tuli Uudesta-Seelannista. Muita tuontimaita olivat Fidzi, Yhdistyneet Arabiemiirikunnat, Slovakia ja Australia