Papua-Uusi-Guinea

Maantiede

Papua-Uusi-Guinea on Tyynen meren saarivaltio Australian pohjoispuolella. Uuden-Guinean saari on jaettu kahtia suoralla rajalinjalla. Papua-Uuteen-Guineaan kuuluu saaren itäinen osa ja kuusisataa pienempää saarta, atollia ja luotoa. Indonesia hallitsee saaren länsipuoliskoa. Uuden-Guinean itänaapurina on Salomonsaaret.

Uuden-Guinean saaren halki kulkee kuin selkärankana itä-länsisuuntainen keskusvuoristo. Korkein huippu on Mount Wilhelm (4509 m). Vuorten rinteillä ja laaksoissa kasvaa reheviä monilajisia lehtimetsiä ja sademetsiä. Vuoriston pohjois- ja eteläpuolella leviää kosteita alankoja, joilla on soita ja mangrovemetsiä. Rannikolla on suuria suistoja. Saarten ympärillä on koralliriuttoja.

Papua-Uuden-Guinean saaret ovat tuliperäisiä. Tulivuorten purkauksia esiintyy usein. Ulawunin tulivuori pölläyttää savua ja tuhkaa kilometrien korkeuteen melkein joka vuosi. Pienen Manamin saaren tulivuoresta purskahti hehkuva laavavirta kolme vuotta sitten. Vuosi sitten maanjäristys ravisteli Uuden-Guinean saaren pohjoisrannikkoa. Kaksi vuotta aikaisemmin järistys tappoi samalla alueella kaksikymmentä ihmistä. Vuonna 2024 satoja ihmisiä jäi Mungalon vuoren rinteellä äkillisen sortuman alle.

Papua-Uuden-Guinean ilmasto on lämmin ja kostea. Vuorilla on viileämpää kuin rannikkoalangoilla. Yli kahden kilometrin korkeudella merenpinnasta on kuuraa, toisinaan sataa lunta. Vuorilta virtaa mereen monta jokea. Pohjoiseen virtaavia jokia ovat Sepik ja Ramu. Etelärannikolle laskevat Fly, Kikori ja Purari.

Variratan kansallispuisto on etelärannikolla Port Moresbyn lähellä. Puistossa on sademetsää ja eukalyptusniittyjä. Alueella on pussimäyriä, pussinäätiä, paratiisilintuja ja kasuaareja. Siellä pesii myös myrkkypitohui, kuhankeittäjiin kuuluva lintulaji, jonka höyhenet, iho ja lihakset ovat myrkyllisiä.

Papua-Uuden-Guinean vesillä on ainutlaatuisen rikas meriluonto. Riutoilla on tunnistettu viisi sataa korallilajia ja satoja kalalajeja. Sukeltajat voivat katsella värikkäitä vuokkokaloja, koralliahvenia, tokkoja, peikkokrotteja ja perhokaloja. Meressä ui myös delfiinejä, valaita ja haita. Meriveden lämpeneminen, likaantuminen ja happamuuden lisääntyminen vaurioittavat koralleja. Liikakalastus vähentää kalakantoja.

Historia

Papua-Uuden-Guinean varhaisasukkaat saapuivat saarille viisikymmentä tuhatta vuotta sitten. Kilun luolasta Bougainvillen Bukan saarelta on löydetty jälkiä kolmekymmentä tuhatta vuotta vanhasta ihmisasutuksesta. Luolan asukkaat ovat pyydystäneet haita, kilpikonnia ja merietanoita. Ravintona ovat olleet myös kookos- ja elemipähkinät. Uuden-Guinean saarella kasvatettiin taaroa, banaaneja ja sokeriruokoa jo kahdeksan tuhatta vuotta sitten.

Papua-Uuden-Guinean asuttajat ovat tulleet saarille pienissä ryhmissä, useina muuttoaaltoina. Tulijat ovat asettuneet tiheää metsää kasvaville rinteille ja laaksoihin. He ovat rakentaneet kylänsä ja eläneet erillään muista ihmisryhmistä. Papua-Uudessa-Guineassa on tuhat etnistä ryhmää ja satoja paikallisia kieliä. Papualaisen sanonnan mukaan ”joka kylä elää tavallaan”.

1500-luvulla eurooppalaiset laivat purjehtivat Papua-Uuden-Guinean vesille. 1800-luvun lopulla kolme eurooppalaista siirtomaavaltaa ottivat osansa Uuden-Guinean saaresta. Hollanti valtasi saaren länsiosan, joka nykyisin on Indonesialla. Saksa sieppasi nykyisen Papua-Uuden-Guinean pohjoisen osan. Iso-Britannia otti haltuunsa eteläosan. Brittiläiset siirtolaiset asettuivat myös Uuden-Irlannin ja Uuden-Britannian saarille.

Vuonna 1906 Iso-Britannia antoi hallussaan olleet alueet Australialle. Ensimmäisen maailmansodan aikana Australia miehitti Saksalle kuuluneet alueet. 1920-luvulla Papua-Uudesta-Guineasta löydettiin kultaa. Kullanetsijät tunkeutuivat sisämaan laaksoihin ja kukkuloille, joita he luulivat asumattomiksi. Tosiasiassa syrjäseuduilla asui miljoona ihmistä. Papua-Uuden-Guinean kaakkoisosien kukkuloille istutettiin kahvia 1920-luvun lopulla. 1960-luvulla kahvista tuli tärkeä vientituote.

Toisen maailmansodan aikana Japani hyökkäsi Uuteen-Guineaan. Saarilla käytiin kovia taisteluja. Vuonna 1944 Yhdysvaltojen ja Australian joukot ajoivat japanilaiset Uudesta-Guineasta. Vuonna 1946 Uusi-Guinea julistettiin Yhdistyneiden kansakuntien huoltohallintoalueeksi Australian valvontaan. Papua-Uusi-Guinea itsenäistyi vuonna 1975.

Papua-Uuden-Guinean itsenäisyyden alusta asti Bougainvillen saari on halunnut irtautua itsenäiseksi. Saarella on kupari- ja kultaesiintymiä. 1980-luvun lopulla Bougainvillella puhkesi sisällissota. Sota kesti kymmenen vuotta. Siinä kuoli kaksikymmentä tuhatta ihmistä. Kuusi vuotta sitten Bougainvillella järjestettiin kansanäänestys. Melkein kaikki äänestäjät kannattivat itsenäistymistä. Papua-Uuden-Guinean hallitus ja Bougainvillen aluehallinto sopivat, että Bougainville itsenäistyy vuonna 2027. Papua-Uuden-Guinean parlamentti ei ole vahvistanut sopimusta.

Yhteiskunta ja politiikka

Papua-Uusi-Guinea kuuluu brittiläiseen kansainyhteisöön. Ison-Britannian kuningas on muodollinen valtionpäämies. Kuvernööri edustaa kuningasta. Varsinaista poliittista toimeenpanovaltaa käyttää pääministerin johtama hallitus. Pääministeriksi nimitetään parlamenttivaaleissa eniten ääniä saaneen puolueen johtaja.

Papua-Uuden-Guinean parlamentissa, kansankongressissa, on 118 kansanedustajaa. Kansanedustajat valitaan yleisillä vaaleilla viiden vuoden välein. Vuoden 2022 vaaleissa kaksikymmentä kolme puoluetta sai edustajiaan parlamenttiin. Lisäksi parlamenttiin valittiin kymmenen puolueisiin sitoutumatonta kansanedustajaa. Pääministeri James Marapen johtama Pangu Pati -puolue sai 39 kansanedustajaa. Papua-Uuden-Guinean parlamentissa on vain kolme naista.

Pääministeri Marapen puolue säilytti asemansa parlamentin isoimpana ryhmänä. Se jäi kuitenkin kauas enemmistöstä. Vaalien jälkeen Marape jatkoi pääministerinä. Papua-Uuden-Guinean puolueiden paljous aiheuttaa epävakautta. Harva hallitus on istunut täyden kauden. Hajanaisuus on luonnollista maassa, jossa on tuhat eri kansanryhmää ja kahdeksansataa kieltä.

Papua-Uuden-Guinean vaaleissa on ollut epäselvyyksiä ja väärinkäytöksiä. Vuonna 2022 lähes miljoona äänestäjää käännytettiin pois vaalipaikoilta siksi, että heitä ei ollut kirjattu äänioikeutettujen luetteloon. Vaalikampanjan aikana ja äänestyspäivänä maan eri osissa oli väkivaltaisia välikohtauksia. Poliittisten ryhmien kannattajat häiritsivät ääntenlaskentaa. Ehdokkaita ja puolueita syytettiin äänestäjien lahjomisesta. Vihaiset äänestäjät tuhosivat vaaliuurnia, kun heidän nimensä puuttui äänioikeutettujen luettelosta. Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House -järjestön mukaan Papua-Uusi-Guinea on osittain vapaa maa.

Kaksi kolmasosaa Papua-Uuden-Guinean naisista on joutunut lähisuhdeväkivallan kohteeksi. Noituudesta epäiltyjä ihmisiä vainotaan ja tapetaan. Tämän väkivallan uhrit ovat useimmiten naisia. Naisten pahoinpitelijät tai surmaajat joutuvat harvoin vastuuseen teoistaan. Papua-Uudessa-Guineassa niin sanottujen raskol-jengien harjoittama väkivalta on jatkuvasti lisääntynyt. Pääkaupunki Port Moresby on joka vuosi kärkiryhmässä, kun maailman lehdet julkaisevat listojaan kaupungeista, joissa on vaarallista asua. Maaseudulla eri väestöryhmien maariidat johtavat usein aseellisiin yhteenottoihin. Ihmisiä surmataan ja kyliä poltetaan. Kahden viime vuoden aikana Engan läänin klaanien välisissä taisteluissa on kuollut yli kolmesataa ihmistä.

Talous ja kaupankäynti

Maailmanpankki luokittelee Papua-Uuden-Guinean alemman keskitulotason maaksi. Vuonna 2020 talous supistui 4%. Vuodesta 2021 alkaen talous on elpynyt hitaasti. Vuonna 2019 56% työvoimasta sai toimeentulon maataloudesta, 13% työskenteli teollisuuden tehtävissä ja 31% palvelualoilla. 87% Papua-Uuden-Guinean väestöstä asuu maaseudulla. Valtaosa maanviljelijöistä on pientilallisia. He kasvattavat bataattia, taaroa, banaaneja, maniokkia ja jamssia perheen ravinnoksi ja lähimarkkinoille. Kaupallisia tuotteita ovat kookospähkinät, palmuöljy, kahvi, kaakao ja kumi.

Papua-Uuden-Guinean hallinnassa on 2,5 miljoonan neliökilometrin suuruinen merialue, josta kalastetaan 14% maailman tonnikalasta. Papualaista tonnikalaa myydään Euroopassakin. Rannikkovesien pienimuotoisempi pyynti tuottaa monilajista saalista kotitarvekulutukseen ja paikallisille markkinoille.

Papua-Uudella-Guinealla on runsaat luonnonvarat. Maassa on öljyä, kaasua, kultaa, hopeaa, kuparia, nikkeliä ja kobolttia. Saarten metsissä kasvaa useita jalopuulajeja. Näitä hyödyntävät metsäyhtiöt ja laittomat kaatajat. Lähes 90% puutavarasta viedään Kiinaan.

Vuonna 2020 Papua-Uuden-Guinean viennin kokonaisarvo oli 9,3 miljardia dollaria. Tuonnin arvo oli neljä miljardia dollaria. Tärkeimmät vientituotteet olivat öljy ja kaasu 40% (raakaöljy, kaasu ja öljynjalosteet), kulta 25%, kupari 7%, puutavara 6% (raakapuu ja sahatavara), nikkeli 5%, palmuöljy 5%, kala 4% (pakastekala, kalanjalosteet), kahvi 1% ja kaakao 1%. Suurimpia vientimaita olivat Australia, Kiina, Japani, Taiwan ja Etelä-Korea. Tuontimaita olivat Australia, Kiina, Singapore, Malesia ja Japani.

Vuonna 2020 Papua-Uudessa-Guineassa kävi 39 000 ulkomaista turistia ja matkailutulot olivat 4,2 miljoonaa dollaria. Ulkomailla asuvat papualaiset lähettivät kotimaahan perheilleen yhteensä kaksi miljoonaa dollaria.