Ruanda

Maantiede

Ruanda on pieni Itä-Afrikan sisämaavaltio. Rajanaapureina ovat lännessä Kongon demokraattinen tasavalta, pohjoisessa Uganda, idässä Tansania ja etelässä Burundi. Ruanda on Kivujärven rannalla. Ruandaa kutsutaan tuhannen kukkulan maaksi. Koko maa sijaitsee ylängöllä. Matalimmat alueet ovat 950 metrin korkeudella merenpinnasta. Lännessä Kivujärven rannikolla on kaistale tasaista maata. Siitä itään kohoaa vuoriketju, joka kulkee pohjois-eteläsuunnassa Ruandan halki. Korkeimmat vuoret ovat Virungan vuoristossa maan luoteisosassa. Siellä on myös Ruandan korkein huippu, Karisimbi (4507 m). Mäkimaisema jatkuu Ruandan keskiosissa vuoriketjusta itään. Itä-Ruandassa on useita järviä. Kagerajoen liepeillä on kosteikkoja, soita sekä puu- ja ruohosavannia. Ruandassa on lauhkea ilmasto. Vuoristossa on viileämpää kuin Kivujärven rannalla ja idän tasamailla. Vuoden varrella on kaksi kuivaa jaksoa ja kaksi sadekautta. Ruandan länsi- ja luoteisosissa sataa enemmän kuin idässä ja kaakossa. Ilmastonmuutos näyttää vähentäneen vuosittaisten sadepäivien määrää, mutta sateet ovat tulleet rajummiksi.

Ruanda on tiheään asuttu maa. Alkuperäinen luonto on suureksi osaksi hävitetty maanviljelyn ja karjatalouden tieltä. Suojelualueilla on vielä upea eläimistö. Virungan vuoriston kansallispuistossa elää kolmasosa maailman vuorigorilloista. Siellä tavataan myös puhveleita ja kultamarakatteja. Nuyngwen sademetsässä Kivujärven eteläpuolella lähellä Burundin rajaa on simpansseja ja gueretsa-apinoita. Sademetsää voi katsella latvuskerroksen tasolle rakennetuilta riippusilloilta. Itä-Ruandan Akageran savannilla näkee norsuja, kirahveja ja seeproja. Läheisellä Ihemajärvellä on krokotiileja ja virtahepoja. 1990-luvulla Akageran suojelualueelle asutettiin Ruandaan palanneita pakolaisia. Valtaosa savannin leijonista surmattiin Ruandan sisällissodan aikana. Karjankasvattajat myrkyttivät loput. Kymmenen vuotta sitten Akageraan tuotiin Etelä-Afrikasta seitsemän leijonaa. Niiden avulla on elvytetty suojelualueen leijonakanta. Viime vuosina Akageraan on tuotu sarvikuonoja Euroopan eläintarhoista ja Etelä-Afrikasta.

Hienot kansallispuistot ovat antaneet Ruandalle tilaisuuden kehittää luontomatkailua. Kun matkailu järjestetään oikein, sen avulla voidaan rahoittaa luonnonsuojelua samaan aikaan kun luodaan työpaikkoja paikallisväestölle. Muuten luonto voi tuhoutua ihmisten elinkeinojen laajentuessa. Noin 30% Ruandan maapinta-alasta on metsiä. Puiden istutuksia on lisätty viime vuosien aikana. Puolet Ruandan metsistä on istutusmetsiä. Maailmanpankin tilaston mukaan 9% Ruandan pinta-alasta on julistettu luonnonsuojelualueiksi.

Historia

Ruandan varhaisista asukkaista on vähän tietoa. Twa-väestöön kuuluneita metsästäjiä ja keräilijöitä lienee asunut alueella tuhansia vuosia sitten. Kolme tuhatta vuotta sitten Ruandan ja Burundin ylätasangoille asettui urewe-kansan ryhmiä. He viljelivät durraa. He tekivät saviesineitä ja hallitsivat raudan valmistuksen. Noin tuhat vuotta sitten alueelle muutti hutuja, joista tuli valtaväestö sekä Ruandassa että Burundissa. Tutsien arvellaan tulleen Ruandaan 1300-luvulta alkaen. 1400-luvulla Ruandassa oli hutujen ja tutsien valtioita. Väestöryhmät sekoittuivat toisiinsa vuosien kuluessa. Hutut ja tutsit puhuvat samaa kieltä. 1500-luvulla Ruandan keskiosiin syntyi aiempia vahvempi kuningaskunta. Sitä hallitsivat tutsit. Kuninkaan armeijaa johtivat tutsit ja he olivat valta-asemassa myös hallinnossa. Väestön enemmistö oli hutuja. Hutut viljelivät maata. Suurin osa karjankasvattajista oli tutseja.

Ensimmäiset eurooppalaiset saapuivat Ruandaan 1800-luvun lopulla. 1880- ja 1890-luvuilla Saksa valloitti Burundin ja Ruandan. Siirtomaavallan aikana rahatalous valtasi alaa perinteiseltä luontaistaloudelta. Vuonna 1911 Saksa auttoi tutseja kukistamaan hutujen kapinan Pohjois-Ruandassa. Ensimmäisen maailmansodan aikana brittiläiset ja belgialaiset joukot tunkeutuivat Saksan hallitsemalle alueelle. Sodan jälkeen Belgia hallitsi Ruandaa. Tutsien vanha hallinto toimi siirtomaavallan alaisena. Ruandan maanviljelijät kasvattivat maissia, kassavaa, perunoita ja kahvia. Belgian hallinto vahvisti väestöryhmien välistä erottelua. Vuonna 1959 hutujen ja tutsien kesken syntyi rajuja yhteenottoja. Hutut surmasivat kymmeniä tuhansia tutseja. Yli 300.000 tutsia pakeni Ruandasta naapurimaihin. Vuonna 1961 järjestettiin kansanäänestys siitä, tulisiko Ruandan olla kuningaskunta vai tasavalta. Tasavallan kannattajat voittivat. Ruanda itsenäistyi vuonna 1962.

Vuonna 1973 kenraali Juvenal Habyarimana nousi valtaan sotilaskaappauksella. Hän johti Ruandaa 1990-luvulle asti. Habyarimana kuului hutuväestöön. Vuonna 1990 tutsien aseellinen Isänmaallinen rintama hyökkäsi Ruandaan Ugandasta. Sota päättyi vuonna 1993 sopimukseen, missä päätettiin väliaikaishallituksen muodostamisesta. Huhtikuussa 1994 Habyarimanaa ja Burundin presidenttiä Cyprien Ntaryamiraa kuljettanut lentokone ammuttiin alas ohjuksella ja molemmat presidentit kuolivat. Seuraavana päivänä Ruandan pääministeri Agathe Uwilingiyimana surmattiin. Sitten alkoi kansanmurha. Hutujen aseryhmät tappoivat 800 000 tutsia ja maltillisia hutuja. Tutsien RPF, Ruandan isänmaallinen rintama, nousi taas aseelliseen vastarintaan ja voitti sodan. Järjestön johtaja, tutsiväestöön kuuluva Paul Kagame, muodosti yhteishallituksen, missä Pasteur Bizimungu, hutu, toimi presidenttinä ja Kagame varapresidenttinä sekä puolustusministerinä. Lähes kaksi miljoonaa hutua pakeni maasta. Vuonna 2000 Kagame valittiin Ruandan presidentiksi.

Yhteiskunta ja politiikka

Ruandan presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla. Presidentin virkakausi on ollut seitsenvuotinen, mutta perustuslakia uudistettiin siten, että virkakaudesta tuli viisivuotinen. Istuva valtionpäämies Paul Kagame valittiin vuonna 2024 presidentiksi jo neljännen kerran. Vaaliviranomaisten mukaan Kagame sai 99% annetuista äänistä. Virallisen laskennan mukaan 98% äänioikeutetuista kävi äänestämässä.

Viime vuosien aikana Ruanda on ollut rauhallinen, kehittyvä maa. Kagamen hallintoa on kuitenkin luonnehdittu itsevaltaiseksi. Vaalien rehellisyydestä on esitetty perusteltuja epäilyksiä. Poliisi ja armeija tekevät mielivaltaisia pidätyksiä. Oikeuslaitoksella on läheinen suhde Kagamen hallituspuolueeseen. Vankeja kohdellaan huonosti. Vuonna 2024 Rubavun vankilan vartijat saivat syytteitä siitä, että he olivat tappaneet vankeja. Hallitus valvoo tiukasti viestimien toimintaa. YK:n lastenjärjestö UNICEF on ilmaissut huolestumisensa katulasten pahoinpitelyistä. Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House-järjestön mukaan Ruanda ei ole vapaa maa.

Ruandassa on kaksikamarinen parlamentti. Ylähuoneessa, senaatissa, on 26 senaattoria. Senaattorien valinta tapahtuu maakuntien neuvostoissa ja yliopistojen valitsijakokouksissa. Presidentti nimittää kahdeksan senaattoria. Parlamentin alahuoneessa, edustajainhuoneessa, on 80 kansanedustajaa. Kansanedustajista 53 valitaan suoralla vaalilla. Maakuntaneuvostot valitsevat lisäksi 24 naispuolista kansanedustajaa. Kansallinen nuorisoneuvosto nimittää kaksi kansanedustajaa ja kansallinen vammaisten henkilöiden neuvosto nimittää yhden edustajan. Vuonna 2024 valitussa parlamentissa on yhteensä 51 naista. Parlamenttivaaleihin osallistui yksitoista puoluetta, joista kuusi kuuluu presidentti Kagamen Isänmaallinen rintama -nimiseen vaaliliittoon. Isänmaallinen rintama sai kaksi kolmasosaa äänistä.

Presidentti Kagame ja Isänmaallinen rintama haluavat, että Ruanda vaurastuu. Vallankäyttäjät ovat päättäneet, että demokratialla ja kansalaisoikeuksilla on vähän merkitystä. Ruanda on entistä näkyvämmin sekaantunut Kongon demokraattisen tasavallan itäisten läänien sotaan. Ruandan armeija ja erikoisjoukot tukevat kongolaisten tutsien M23-kapinaliikettä, joka vuoden 2025 alussa valtasi Pohjois-Kivun ja Etelä-Kivun läänien suurimmat kaupungit, Goman ja Bukavun. Kumpikin kaupunki on lähellä Ruandan rajaa. Kongon sota-alueelta ryöstettyjä luonnonrikkauksia, kultaa, timantteja, koltaania ja kobolttia viedään kansanvälisille markkinoille Ruandan kautta. Kongon viimeaikaisissa taisteluissa toisen naapurimaan Burundin armeijan sotilaat ovat avustaneet Kongon armeijan joukkoja. Tämä on vienyt Ruandan ja Burundin sotilaat aseellisiin yhteenottoihin, joista saattaa puhjeta laajempia alueellisia selkkauksia.

Talous ja kaupankäynti

Ruanda on matalan tulotason maa. Maailmanpankki arvioi, että 48% ruandalaisista eli köyhyydessä vuonna 2024. Ruandan talous on kuitenkin kasvanut ripeästi. Vuosien 2009 ja 2019 välisenä aikana talouskasvu oli noin viisi prosenttia vuodessa. Koronalama supisti taloutta vuonna 2020. Sen jälkeen kasvu elpyi. Viimeksi kuluneiden neljän vuoden aikana Ruandan talous on kasvanut yli kahdeksan prosenttia vuodessa. Talouskasvua on vauhditettu valtion rahalla ja ulkomaisella kehitysyhteistyöllä. Maanteitä on kunnostettu. Energiantuotantoa on tehostettu. Terveydenhoitoa ja koulutusta on parannettu. Viime vuosina Ruanda on saanut ulkomaista kehitystukea noin miljardi euroa vuodessa.

Ruandan tavoitteena on elinkeinojen monipuolistaminen. Maatalouden tuottavuus on kasvanut. Matkailijoita houkutellaan mainoskampanjoilla. Ruandan tilastokeskuksen mukaan 43 prosenttia työvoimasta saa toimeentulon maataloudesta, teollisuus työllistää 17%, ja 40% työvoimasta toimii palvelualoilla. Kaksikymmentä vuotta sitten lähes 90 prosenttia ruandalaisista sai toimeentulonsa maataloudesta. Nykyisin suuri osa viljelijäperheistä harjoittaa muitakin elinkeinoja maatalouden rinnalla. Vuonna 2023 Ruandassa kävi 1,4 miljoonaa ulkomaalaista turistia. Matkailun tulot olivat lähes 600 miljoonaa euroa. Upeat luontokohteet, vuorigorillat ja simpanssit ovat maan kuuluisimpia nähtävyyksiä. Matkanjärjestäjät kehuvat myös Kivujärven rantoja ja Kigalin ravintoloita.

Suurin osa Ruandan maataloustuottajista on pientilallisia. Viljelijät kasvattavat maniokkia, bataattia, banaaneja, papuja, vihanneksia, hedelmiä, kahvia, teetä ja tupakkaa. Ruandan maaperässä on kultaa, tinamalmia, tantaalia ja volframia. Ruandan kautta viedään ulkomaille myös Kongon sota-alueilta hankittua kultaa ja muita kaivannaisia. Vuonna 2023 Ruandan tavaraviennin kokonaisarvo oli miljardi euroa. Tuonnin arvo oli hieman alle kaksi miljardia euroa. Kullan myynti tuotti kaksi kolmasosaa kaikista vientituloista. Muita vientituotteita olivat tinamalmi ja muut metallit, kahvi, tee, mallasuute sekä kankaat ja vaatteet. Kaksi kolmasosaa viennistä suuntautui Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin. Muita vientimaita olivat Kiina, Yhdysvallat, Kenia, Thaimaa ja Iso-Britannia. Tärkeimpiä tuontimaita olivat Kiina, Kenia, Uganda, Tansania ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat. Vuonna 2024 ulkomailla asuvat ruandalaiset lähettivät kotimaahan yhteensä lähes 500 miljoonaa euroa.