Saint Kitts ja Nevis

Viimeksi päivitetty: 08.11.2025

Kahden saaren liittovaltio elää matkailusta. Rannat ja koralliriutat houkuttelevat lomailijoita. Isot risteilylaivat tuovat valtaosan turisteista. Lähes kaksi kolmasosaa saarten työvoimasta saa toimeentulonsa matkailun elinkeinoista. Saint Kitts ja Nevis on Etelä-Amerikasta Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan suuntautuvan huumekaupan reitillä. Saarivaltio myy kansalaisuuttaan varakkaille ulkomaalaisille.

Lippu

Sisällys

Keskeiset luvut ja tiedot

Pääkaupunki:	Basseterre
Etniset ryhmät:	Afrikkalaisperäiset 93%, eurooppalaistaustaiset 2%, intialaistaustaiset 2%, muut 3%
Kieli:	Englanti (virallinen kieli), Saint Kittsin ja Nevisin kreolienglanti
Uskonto:	Protestanttikristityt 64%, anglikaaninen kirkko 17%, katolilaiset 6%, hindut 2%, muslimit 2%, rastafarit 1%, muut ja uskonnottomat 8%
Väkiluku:	46 922 (2025)
Valtiomuoto:	Liittovaltio, parlamentaarinen demokratia, perustuslaillinen monarkia (Ison-Britannian kuningas on muodollinen valtionpäämies)
Pinta-ala:	261 km2
Valuutta:	Itä-Karibian dollari
BKT per asukas:	34 052 Ostovoimapariteetti $
Kansallispäivä:	19. syyskuuta

Maantiede

Saint Kitts ja Nevis on Karibianmerellä Pienten-Antillien pohjoispäässä, Puerto Ricosta kaakkoon. Itäinen saaristonaapuri on Antigua ja Barbuda. Saint Kitts ja Nevisin valtioon kuuluu kaksi saarta. Pohjoisempi ja suurempi on Saint Kitts. Pyöreämuotoinen Nevis on kolme kilometriä etelään Saint Kittsin kaakkoiskärjestä. Korkealta katsottuna saaripari näyttää huutomerkiltä. Pääkaupunki Basseterre on Saint Kittsin etelärannikolla. Kaupungissa on kaksitoista tuhatta asukasta. Saint Kitts ja Nevisillä on lämmin ja kostea ilmasto. Syksyisin alueella on myrskyjä.

Saint Kittsin saaren keskellä on tulivuorten ketju. Korkein huippu on Mount Liamuiga (1156 m). Sen sammuneessa kraatterissa on metsää ja järvi. Saint Kittsin asutus ja viljelymaat ovat rannikolla. Osa rannoista on mustia laavahiekasta. Saint Kittsin kaakkoiskärjessä on kannuksen muotoinen pitkä niemi, jossa on suojaisa sisälahti. Saint Kittsin vuorten rinteillä kasvaa monilajisia lehtimetsiä, joissa piippukukkaköynnökset ja orkideat viihtyvät. Linnustoon kuuluvat mistelimarjukat, sekä piispa- ja töyhtökolibrit.

Nevisilläkin on tulivuori, Nevis Peak (985 m), ja pienempiä kukkuloita. Nevisin saaren ympärillä on koralliriuttoja. Saarella on kilometrien pituisia vaaleita hiekkarantoja. Nevisin metsät hävitettiin yli kolmesataa vuotta sitten sokeriviljelmien tieltä. Viljely kulutti maata. Sateet huuhtoivat pintamullan mereen. Sokerinviljelyn vähenemisen jälkeen Nevisin länsipuolen metsäkasvillisuus on osittain toipunut. Karibian merirosvoaikoina Nevisin saarella oli tuomioistuin, joka rankaisi kaappareita. Nevisin pääkaupunki on Charleston. Se on vanha satamakaupunki saaren länsirannalla. Charlestonissa on vähän yli tuhat asukasta.

Saint Kitts ja Nevisin koralliriutoilla elää papukaijakaloja, välskärikaloja, hummereita ja merisiilejä. Meriveden lämpeneminen ja ravinnetasapainon muutokset ovat haalistaneet ja tappaneet koralleja. Isot risteilyalukset tuovat joka vuosi Saint Kittsin ja Nevisin saarille satoja tuhansia matkailijoita. Ilmastonmuutos huolestuttaa saarelaisia. Syysmyrskyt ovat entistä voimakkaampia. Myrskykausien välissä luontoa ja maanviljelijöitä vaivaa kuivuus. Suurin osa Saint Kittsin ja Nevisin saarten juoma- ja käyttövedestä saadaan sadevesistä.

Historia

Pienten-Antillien varhaisasukkaat tulivat saarille viisi tuhatta vuotta sitten. He olivat tainokansoihin kuuluneita kalastajia, metsästäjiä ja keräilijöitä. Heidän jälkeensä tulivat arawakit, jotka kasvattivat maissia, bataatteja, tupakkaa, puuvillaa ja guavahedelmiä. 1200-luvulla alueelle tulivat karibit. Kristoffer Kolumbus purjehti saarille vuonna 1493.

1620-luvulla brittiläiset siirtolaiset asettuivat Saint Kittsille ja Nevisille. Ranskalaiset perustivat siirtokunnan Saint Kittsille. Eurooppalaiset tulijat surmasivat suuren osan saarten alkuperäisväestöstä. Intiaaneja orjuutettiin ja heitä pakkosiirrettiin Dominicalle. Saarille tuotiin afrikkalaisia orjia. 1710-luvulla Iso-Britannia vakiinnutti valtansa Saint Kittsin ja Nevisin saarilla.

Brittiläisen hallinnon aikana saarilla kasvatettiin tupakkaa, sokeriruokoa, inkivääriä ja indigokasvia. Indigosta saadaan sinistä väriainetta, joka aikoinaan oli kallis ja kysytty tuote. 1640-luvulta alkaen sokerintuotanto oli Saint Kittsin ja Nevisin pääelinkeino. Ensimmäisen maailmansodan aikana saarilla kasvatettiin puuvillaa, mutta sen viljely hiipui jo 1920-luvulla.

Vuonna 1967 Saint Kitts ja Nevis sai itsehallinnon. Vuonna 1983 Saint Kitts ja Nevis itsenäistyi, mutta jäi brittiläisen kansainyhteisön jäseneksi. 1980-luvulta alkaen sokerintuotannon kannattavuus laski ja tämä ravisteli taloutta. Saint Kitts ja Nevisin sokerin tuotanto loppui vuonna 2005. Uusiksi pääelinkeinoiksi nousivat matkailu sekä erilaiset pankki-, vakuutus-, yritys- ja sijoituspalvelut. Risteilymatkailu toi turistit Karibian saarille.

Yhteiskunta ja politiikka

Ison-Britannian kuningas on Saint Kitts ja Nevisin muodollinen valtionpäämies. Varsinainen valta on saarten parlamentilla ja pääministerin johtamalla hallituksella. Vuodesta 2022 lähtien Saint Kitts ja Nevisin pääministerinä on ollut Terrance Drew. Hän on koulutukseltaan lääkäri. Hallituksessa hänelle kuuluvat myös valtionvarainministerin ja terveysministerin tehtävät. Pääministeri Drew on sanonut, että hän haluaa muuttaa Saint Kitts ja Nevisin tasavallaksi. Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House -järjestön mukaan Saint Kitts ja Nevis on vapaa maa.

Saint Kitts ja Nevisin parlamentissa on neljätoista kansanedustajaa. Yksitoista kansanedustajaa valitaan yleisillä vaaleilla viiden vuoden välein. Kuninkaan edustajana toimiva kuvernööri nimittää kolme kansanedustajaa. Lisäksi oikeuskansleri toimii parlamentin jäsenenä. Vuonna 2022 parlamenttivaaleihin osallistui seitsemän puoluetta. Neljä puoluetta sai kansanedustajia. Saint Kitts ja Nevisin työväenpuolue voitti vaalit. Puolue sai kuusi kansanedustajaa. Alle kuusikymmentä prosenttia äänioikeutetuista kävi äänestämässä. Valituista kansanedustajista viisi on naisia.

Saint Kitts ja Nevisin matkailutuloihin nojaava talous kärsi pahasti koronalamasta. Saarilla toteutettiin laaja taloudellinen tukiohjelma, jolla pienituloisten perheiden toimeentuloa vahvistettiin elinkeino- ja liikkumisrajoitusten aikana. Saint Kitts ja Nevis myy kansalaisuuttaan varakkaille ulkomaalaisille. Tutkijat arvioivat, että passien myynti tuottaa viidesosan valtion tuloista. Rikkaat ulkomaalaiset hankkivat saarten kansalaisuuden välttääkseen maksamasta veroja. Saint Kitts ja Nevisillä ei ole tuloveroja eikä pääomaveroa.

Väkivaltainen rikollisuus on lisääntynyt saarilla. Saint Kitts ja Nevis on Etelä-Amerikasta Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan suuntautuvan huumekaupan reitillä. Julkisuudelta salatut pankki- ja yrityspalvelut antavat mahdollisuuksia keinottelulle ja rahanpesulle. Saarivaltion hallinnossa on ollut taloudellisia väärinkäytöksiä. Vuonna 2023 paljastui, että Saint Kitts ja Nevisin kehityspankista oli kavallettu seitsemän miljoonaa euroa. Pankissa ei ollut tehty asianmukaisia tilintarkastuksia.

Inhimillisen kehityksen indeksi

57 / 192

Inhimillisen kehityksen indeksi maassa Saint Kitts ja Nevis

Saint Kitts ja Nevis on inhimillisen kehityksen indeksissä sijalla 57 kaikista maista 192.

Katso HDI-tilastot kaikista maista

Talous ja kaupankäynti

Saint Kitts ja Nevis on korkean tulotason maa. Tärkein elinkeino on matkailu. Saarilla käy vuosittain noin miljoona ulkomaista matkailijaa. Turismitulot ovat yli viisisataa miljoonaa euroa vuodessa. Kuusikymmentä prosenttia työvoimasta työskentelee matkailupalveluissa. Valtaosa turisteista on risteilymatkustajia. Saint Kitts ja Nevisin satamissa vierailee vuosittain lähes viisisataa risteilyalusta.

Vuonna 2020 koronalama supisti saarivaltion taloutta viisitoista prosenttia. Sen jälkeen talous elpyi ripeästi. Vuonna 2024 talouskasvu hidastui yhden prosentin vuositasolle. Samanlainen hidas kasvu jatkui vuonna 2025. Saint Kitts ja Nevisin viljelijät kasvattavat bataattia, jamssia, sokeriruokoa, maapähkinöitä, kookospalmuja, meloneja, banaaneja ja vihanneksia. Tuotantoeläimiä ovat vuohet, lampaat, siat, lehmät ja kanat. Maatalous työllistää viidesosan saarten työvoimasta.

Saint Kitts ja Nevisin vesillä pyydetään tonnikaloja, kuningasmakrillia, dolfiinia ja meriahvenia. Saarelaisten kalastus on pienimuotoista, kala ei ole tärkeä vientituote. Teollisuusyritykset työllistävät noin kaksi tuhatta työntekijää. Saarilla tehdään veneitä, sähkölaitteita, vaatteita ja olutta. Vaatteet ja sähkötarvikkeet myydään pääasiassa Yhdysvaltoihin. Saint Kitts ja Nevis hankkii tuloja myymällä maan kansalaisuutta ulkomaalaisille. Tuloja tuottaa myös laivarekisteri. Saint Kitts ja Nevisin lipun alla purjehtii yli neljä tuhatta ulkomaalaisten omistamaa laivaa tai jahtia.

Vuonna 2023 Saint Kitts ja Nevisin tavaraviennin kokonaisarvo oli 70 miljoonaa euroa. Tuonnin arvo oli 300 miljoonaa euroa. Vientituotteita olivat huviveneet, sähkö- ja mittauslaitteet, vaatteet, olut ja rommi. Suurimpia vientimaita olivat Malta, Yhdysvallat, Turkki, Saint Vincent ja Grenadiinit, ja Guyana. Tärkeimmät tuontimaat olivat Yhdysvallat, Italia, Kiina, Japani ja Iso-Britannia. Ulkomailla asuvat saarelaiset lähettävät kotimaahan yhteensä noin 30 miljoonaa euroa vuodessa.

Tilastot

Maan Saint Kitts ja Nevis tilastot valituista aiheista. Kaikki väestöä, köyhyyttä, terveyttä, koulutusta, tasa-arvoa ja työelämää koskevat luvut ovat peräisin YK:n eri järjestöiltä. BKT ja CO2-päästöt ovat Maailmanpankilta. Lisää tietoa löydät maan tilastotietojen sivulla, mukaan lukien YK:n kestävän kehityksen tavoitteet (viimeksi raportoitu vuosi). Tämän indikaattorin