Saint Lucia

Maantiede

Saint Lucia on itäisellä Karibianmerellä, Pienten-Antillien saariston eteläosassa, Martiniquen ja Saint Vincent ja Grenadiinien välissä. Pisaranmuotoisen saaren keskellä on vuorten ketju. Korkein huippu on Mount Gimie (959 m). Lännempänä Gros ja Petit Pitonin kukkulat kohoavat seitsemänsataa metriä korkeina jykevinä kolmioina rannan maamerkeiksi. Vuorilla kasvaa metsää. Rinteillä virtaa puroja. Maa on tuliperäistä. Soufrieren kaupungin lähellä on kiehuvia rikkilampia.

Saint Lucian pääkaupunki Castries on saaren luoteisrannalla. Suurin osa asutuksesta ja viljelymaista on rannikon alavilla mailla. Pääkaupungissa tai sen liepeillä asuu kolmasosa saarelaisista. Saint Lucian ilmasto on lämmin ja kostea. Sateisin kausi ajoittuu kesäkuun ja marraskuun välille. Vuorilla sataa enemmän kuin rannikolla. Karibian merellä esiintyy syksyisin rajuja myrskyjä. Vuonna 2023 myrsky katkoi voimalinjoja jättäen saarelaiset ilman sähköä.

Saint Lucian rannikolla on kallioniemiä ja hiekkaisia lahtia. Alavien maiden puusto on raivattu sokeri- ja banaaniviljelmien tieltä. Kosteikkorannoilla kasvaa mangrovemetsiä. Vuorten rinteillä on sademetsää. Puiden oksilla viihtyvät orkideat ja bromeliat. Sademetsässä elää vihreitä sinipäisiä Saint Lucian papukaijoja, kolibreja ja keltamustia turpiaaleja. Saint Lucian koralliriutoilla on lehtikaloja, perhossimppuja, rauskuja, antennikrotteja ja merihevosia. Meressä ui ryhä- ja pallopäävalaita, delfiinejä ja kilpikonnia.

Rannikkometsien raivaus ja pitkäaikainen maanviljely ovat edistäneet pintamullan kulumista. Rankkasateet huuhtovat irtomaan mereen. Myrskyjen aikaan vuorenrinteiden lasku-uomat täyttyvät sadevesistä. Laaksoissa on tulvia. Matkailuelinkeinoihin liittyy ympäristörasitteita. Hotellit ja muut palvelut rakennetaan rannoille. Jätteet likaavat ja rehevöittävät vesiä. Saasteet vaurioittavat koralleja. Ilmastonmuutos on uhka saarivaltiolle. Meren hyvinvointi on kestävän kehityksen avainasia.

Historia

Pienten-Antillien varhaisasukkaat tulivat saarille viisi tuhatta vuotta sitten. He olivat tainokansoihin kuuluneita kalastajia, metsästäjiä ja keräilijöitä. Heidän jälkeensä tulivat arawakit, jotka kasvattivat maissia, bataatteja ja tupakkaa. 1200-luvulla karibit tulivat alueelle. Saint Lucian saari alkaa esiintyä eurooppalaisten purjehtijoiden kartoissa 1500-luvun alkuvuosista lähtien. 1550-luvulla ranskalaiset kaapparit käyttivät saarta tukikohtana. Silloin saarella asui vielä karibeja.

Iso-Britannia ja Ranska kahakoivat Saint Luciasta 1600- ja 1700-luvuilla. 1760-luvulla ranskalaiset siirtolaiset alkoivat kasvattaa sokeriruokoa. Saint Lucialle tuotiin afrikkalaisia orjia sokeriviljelmien työvoimaksi. 1810-luvulla Saint Lucia jäi Iso-Britannian hallintaan. 1830-luvulla saarella asui kaksi tuhatta eurooppalaista, kolme tuhatta vapaata afrikkalaista ja kolmetoista tuhatta afrikkalaista orjaa. Orjuus lakkautettiin vuonna 1836.

1900-luvun puolivälissä banaaneista tuli uusi vientituote sokerin tilalle. Saint Lucia sai itsehallinnon vuonna 1967. Vuonna 1979 Saint Lucia itsenäistyi, mutta jäi brittiläisen kansainyhteisön jäseneksi. Vuonna 1980 hirmumyrsky Allen tuhosi Saint Lucian banaanisadon. Tämä oli iso isku saarivaltion taloudelle. Yhteiskunnallinen tilanne oli epävakaa. Pääpuolueet kamppailivat kiivaasti vallasta. 1990-luvulta alkaen matkailun kasvu on tasapainottanut taloutta. Matkailu on nyt Saint Lucian pääelinkeino.

1990-luvun lopulla Saint Lucia alkoi houkutella saarelle ulkomaisia yrityksiä. Yhtiöt voivat välttää veroja rekisteröitymällä saintlucialaisiksi. Ne voivat salata omistustaan perustamalla hallintayhtiöitä tai rahastoja. Saint Lucia myy saaren kansalaisuutta ulkomaalaisille. Kansalaisuuden voi saada parinsadan tuhannen euron omaisuusostolla tai muunlaisilla rahansijoituksilla.

Yhteiskunta ja politiikka

Ison-Britannian kuningas on Saint Lucian muodollinen valtionpäämies. Varsinainen valta on saaren parlamentilla ja pääministerin johtamalla hallituksella. Vuodesta 2021 lähtien pääministerinä on ollut työväenpuolueen johtaja Philip Pierre. Hän toimii myös valtionvarainministerinä. Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House-järjestön mukaan Saint Lucia on vapaa maa. Valta siirtyy vaaleilla hallitukselta toiselle.

Saint Lucialla on kaksikamarinen parlamentti. Ylähuoneessa, senaatissa, on yksitoista senaattoria. Pääministeri valitsee kuusi senaattoria. Opposition johtaja valitsee kolme senaattoria. Kaksi senaattoria nimitetään kansalaisjärjestöjen ja uskonnollisten järjestöjen ehdotuksesta. Parlamentin alahuoneessa on seitsemäntoista yleisillä vaaleilla valittavaa kansanedustajaa ja kansanedustajien nimittämä puheenjohtaja. Kansanedustajat valitaan viiden vuoden välein.

Vuonna 2021 parlamenttivaaleihin osallistui kolme puoluetta. Kaksi puoluetta sai kansanedustajia. Vaalit voittanut sosialidemokraattinen työväenpuolue sai kolmetoista kansanedustajaa. Tappion kärsinyt vanhoillinen edellinen hallituspuolue sai vain kaksi kansanedustajaa. Parlamenttiin valittiin kaksi puolueisiin sitoutumatonta kansanedustajaa. Vähän yli puolet äänioikeutetuista kävi äänestämässä. Valituista kansanedustajista vain kaksi on naisia.

Väkivaltainen rikollisuus on Saint Lucialla huolestuttava ongelma. Kyselyihin osallistuneista naisista puolet sanoo joutuneensa väkivallan tai ahdistelun kohteeksi. Saint Lucia on Etelä-Amerikasta Eurooppaan suuntautuvan kokaiinikaupan reitillä. Viidesosa saarelaisista elää köyhyydessä. Vuonna 2024 kymmenesosa työikäisistä oli työttömänä.

Vuonna 1979 saintlucialainen William Arthur Lewis sai Nobelin taloustieteen palkinnon. Palkinto annettiin uraauurtavasta taloustutkimuksen työstä, jossa on kiinnitetty erityistä huomiota kehittyvien maiden ongelmiin. Vuonna 1992 Nobelin kirjallisuuspalkinto myönnettiin saintlucialaiselle runoilijalle ja näytelmäkirjailijalle Derek Walcottille. Walcottin pääteos Omeros sijoittaa Iliaan ja Odysseian Karibialle.

Talous ja kaupankäynti

Saint Lucia on ylemmän keskitulotason maa. Saarten tärkein elinkeino on matkailu. Saint Lucialla käy vuosittain yli miljoona ulkomaalaista matkailijaa. Neljä viidesosaa turisteista on risteilylaivojen matkustajia. Saint Lucialle tulee vuoden varrella viisisataa risteilyalusta. Turismin tulot ovat noin miljardi euroa vuodessa. Seitsemänkymmentä tuhatta saintlucialaista saa vähintäänkin osan toimeentulostaan matkailun palveluista.

Vuonna 2020 koronalama supisti Saint Lucian taloutta neljänneksellä. Sen jälkeen matkailun piristyminen on elvyttänyt talouden. Ripeän toipumisvaiheen jälkeen talouskasvu on hidastunut. Vuonna 2024 Saint Lucian talous kasvoi kolme prosenttia. Vuonna 2025 talous kasvaa hieman yli kaksi prosenttia. Kymmenesosa Saint Lucian työvoimasta saa toimeentulon maataloudesta, viisitoista prosenttia toimii teollisuuden tehtävissä ja kolme neljäsosaa työskentelee palvelualoilla. Matkailuelinkeinoihin liittyvä rakentaminen on isoin teollisuusala.

Saint Lucian maanviljelijät tuottavat banaaneja, kaakaota, kookospähkinöitä, avokadoja, mangoja, jamssia ja bataatteja. Yleisimpiä tuotantoeläimiä ovat siat ja kanat. Maatilat ovat pieniä. Banaaneja ja kookospähkinöitä viedään ulkomaille. Muut tuotteet käytetään kotitarpeiksi tai myydään lähimarkkinoille. Merikalastus työllistää kolme tuhatta saarelaista. Saint Lucian vesillä pyydetään tonnikaloja, sinimarliinia, raitamakrillia, dolfiinia ja lentokaloja.

Vuonna 2023 Saint Lucian tavaraviennin kokonaisarvo oli 50 miljoonaa euroa. Tuonnin arvo oli 900 miljoonaa euroa. Vientituotteita olivat sora ja sepeli, olut, rommi, vehnäjauho, koneet ja laitteet, öljy, maustekastikkeet, sekä pahvi- ja paperipakkaukset. Suurimpia vientimaita olivat Guyana, Suriname, Yhdysvallat, Barbados ja Dominica. Tärkeimmät tuontimaat olivat Yhdysvallat, Guyana, Brasilia, Kiina ja Iso-Britannia. Ulkomailla asuvat saintlucialaiset lähettävät kotimaahan yhteensä noin kuusikymmentä miljoonaa euroa vuodessa.