Sao Tome ja Principe

Maantiede

Sao Tome ja Principe on länsiafrikkalainen saarivaltio. Kahden nimisaaren lisäksi saaristoon kuuluu pikkusaaria ja luotoja. Saaret ovat Atlantin valtameressä 300 kilometriä länteen Gabonin rannikosta. Ne ovat jäänteitä vanhasta tulivuoriketjusta. Kummankin saaren keskellä on vuoria ja kukkuloita. Sao Tomen korkein huippu on Pico de Sao Tome (2024 m). Principen korkein kohta on Pico de Principe (948 m). Vuorilla on pieniä puroja. Eteläiset ja läntiset rinteet laskeutuvat jyrkkinä mereen. Sekä Sao Tomen että Principen saaren pohjoisosissa on alavampaa, tasaisempaa maata. Puolet saarten pinta-alasta on metsiä. Vuorten rinteillä kasvaa oliivipuita, jambolaaneja, suipukkeja, hopea-aralioita ja pallioita. Rannikoilla on kaarevia lahtia, kivisiä niemiä, hiekkarantoja. Ilmasto on lämmin ja kostea. Vuorilla ja kukkuloilla on viileämpää kuin rannikolla. Sadekausi ajoittuu lokakuusta toukokuuhun. Etelärinteillä sataa enemmän kuin saarten pohjoisosien alavilla mailla.

Sao Tomen lounaisosassa sijaitseva Obon luonnonpuisto täyttää melkein kolmasosan koko saaren pinta-alasta. Kukkuloilla kasvaa metsää, rinteillä on vesiputouksia. Obossa tavataan sata orkidealajia. Linnustoon kuuluu useita kotoperäisiä lajeja, jättikutojia, medestäjiä, kyyhkyjä, lepinkäisiä ja kerttuja, joita ei elä missään muualla kuin Sao Tomella. Saarten ympärillä on rikas meriluonto. Sukeltamista harrastavat matkailijat ihailevat perhokaloja, huulikaloja ja papukaijakaloja. Meressä ui kilpikonnia, delfiinejä, valaita, rauskuja, mustekaloja ja haita. Ilmaston lämpeneminen voi vähentää kalakantoja. Saarilla vesivarat saattavat tulla niukemmiksi. Sao Tome ja Principen ilmastouhkia käsittelevässä selvityksessä todetaan, että tärkeiden viljelykasvien, kuten kaakaon, pippurien, maissin ja taaron kasvattaminen voi käydä entistä vaikeammaksi. Rankkasateiden aikana rannikoilla on usein tulvia ja rinteillä tapahtuu sortumia ja mutavyöryjä. Sao Tome ja Principellä on tehostettava suunnittelua ja ehkäiseviä toimia luonnontuhojen uhkan vähentämiseksi.

Historia

Sao Tome ja Principe olivat asumattomia 1400-luvulle asti. Portugalilaiset purjehtijat löysivät saaret 1470-luvulla. Portugalilaiset siirtolaiset asettuivat saarille 1400-luvun lopulla ja toivat Afrikan mantereelta orjia kasvattamaan sokeriruokoa. Sao Tome oli jonkin aikaa maailman suurimpia sokerin tuottajia. Se ei kuitenkaan kyennyt kilpailemaan Brasilian kanssa. Siksi sokerinviljely vähitellen kuihtui. Sao Tome ja Principestä tuli Afrikasta Amerikkaan suuntautuvan orjakaupan tukikohta.

1800-luvulla Sao Tomella alettiin kasvattaa kahvia ja kaakaota. 1900-luvun alussa saari oli maailman suurin kaakaon tuottaja. Kaakaoviljelmille tuotiin työvoimaa Portugalin muista siirtomaista: Kap Verdeltä, Angolasta ja Mosambikista. Maatyöläisten olot muistuttivat orjuutta. Palkat olivat kurjia ja työntekijöitä kohdeltiin kovakätisesti. Vuonna 1953 Sao Tomella surmattiin satoja kreoliväestöön kuuluvia ihmisiä, kun paikallinen siirtomaahallinto piti heitä kapinallisina.

Vuonna 1974 vasemmistolaiset sotilaat kaappasivat vallan Portugalissa ja syrjäyttivät siihen asti hallinneen vanhoillisen diktatuurin. Tämä johti Portugalin siirtomaavallan päättymiseen. Sao Tome ja Principe itsenäistyi vuonna 1975. Itsenäisyyden alkuvuosina Sao Tome ja Principessä oli yksipuoluejärjestelmä. Vuodesta 1990 alkaen on järjestetty monipuoluevaaleja. Saarilla on yli 20 puoluetta, joista neljällä on edustus parlamentissa. Vuonna 2021 presidentiksi valittiin Carlos Vila Nova. Hallitusta johtaa pääministeri. Pääministerin nimityksen vahvistaa parlamentti. Nykyisellä hallituksella on parlamentissa niukka enemmistö. Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House-järjestön mukaan Sao Tome ja Principe on vapaa maa.

Yhteiskunta ja politiikka

Sao Tome ja Principessä on toimiva monipuoluejärjestelmä, missä valta siirtyy hallitukselta toiselle vapailla vaaleilla. Itsenäisyyden aikana maassa on ollut kaksi vallankaappausyritystä, vuosina 1995 ja 2003. Valtionhallinnossa esiintyneet taloudelliset väärinkäytökset, sisäpiirin suosiminen ja ihmisiä sitkeästi vaivaava köyhyys ovat aiheuttaneet yhteiskunnallisia jännitteitä. Kansainvälinen työjärjestö ILO arvioi, että 12 prosenttia työikäisistä miehistä ja 23 prosenttia naisista oli työttömiä vuonna 2021. Sao Tome ja Principen terveysministeriön mukaan kolmasosa naisista on jossakin elämänsä vaiheessa joutunut lähisuhdeväkivallan kohteeksi. Yli 30 prosenttia tytöistä menee naimisiin ennen kuin on täyttänyt 18 vuotta. Neljäsosa kansanedustajista on naisia. Lasten sekä nuorten koulutusta on koetettu parantaa viime vuosien aikana. Koulutusalalla toimivien järjestöjen mukaan opettajien koulutus on puutteellista ja tämä heikentää opetuksen laatua. Kolmasosa Sao Tome ja Principen asukkaista käyttää internetiä.

Kansainväliset öljy-yhtiöt tekevät koeporauksia Sao Tomen ja Principen merialueilla. Lähimpien naapurimaiden meriltä on jo löydetty öljyä. Myös Sao Tome ja Principen alueilla arvellaan olevan merkittäviä öljy- ja maakaasuvarantoja, mutta toistaiseksi näitä ei ole paikallistettu eikä hyödynnetty. Vuonna 2021 aloitettiin kehityshanke, missä saarten käyttöön on tarkoitus tuottaa sähköä kelluvalla merilämpövoimalalla. Tällaisessa voimalassa pintaveden lämpöä käytetään kiehuttamaan nestettä, jolla on matala kiehumispiste. Syntyvä kaasu ohjataan lämpövoimakoneeseen. Koneesta ulos tuleva kaasu tiivistetään uudelleen syvemmän viileän meriveden avulla. Tätä kutsutaan termodynaamiseksi kierroksi.

Saotomelainen Kwame Souza maalaa tauluihin monta kerrosta. Hahmot melkein peittyvät passien matkustusleimojen, iskulauseiden ja värisateen taakse. Ihmiset, vanhoine ajatuksineen ja tapoineen, elävät haasteiden, liikkeen ja vaikeankin sopeutumisen paineessa. Kuvahakuvihje: Kwame Souza Mir Afrika.

Talous ja kaupankäynti

Sao Tome ja Principe on alemman keskitulotason maa. Vuonna 2021 16 prosenttia työikäisistä oli työttömiä. Kolmasosa väestöstä elää alle 1,90 dollarilla päivässä. Yli kaksi kolmasosaa elää alle 3,20 dollarilla päivässä. Pienen saarivaltion on vaikea edistää talouskasvua, kun ei ole runsaita luonnonvaroja. Sao Tome ja Principen syrjäinen sijainti kasvattaa kaikkien tarvikkeiden kuljetuskuluja. Vähälukuinen väestö ei tarjoa ammattitaitoista työvoimaa kaikille aloille, joilla olisi tarvetta. Vuonna 2019 19 prosenttia Sao Tome ja Principen työvoimasta sai toimeentulonsa maataloudesta, 18 prosenttia työskenteli teollisuuden tehtävissä ja 63 prosenttia palvelualoilla.

Vuonna 2018 saarilla kävi 33 400 ulkomaista matkailijaa. Turismin tuottamat tulot olivat 72 miljoonaa dollaria, kolme kertaa enemmän kuin tavaraviennin arvo. Kalastus voi lähitulevaisuudessa olla yksi Sao Tome ja Principen kasvuelinkeinoista. Kalansaaliin vuosiarvo on yli 20 miljoonaa dollaria. Valtaosa kalastuksesta tapahtuu perinteisin menetelmin ja saalis myydään paikallisille markkinoille. Afrikan kehityspankki arvioi vuonna 2019, että kalastus tuottaa 85 prosenttia Sao Tome ja Principen asukkaiden kuluttamasta eläinvalkuaisesta.

Vuonna 2020 Sao Tome ja Principen viennin arvo oli 24 miljoonaa dollaria. Tuonnin arvo oli 109 miljoonaa dollaria. Vientitilaston mukaan tärkeimpiä tuotteita olivat kaasuturbiinien osat 37 %, kaakao 16 %, lentokoneen osat 15 % ja palmuöljy 13 %. Suurimpia vientimaita olivat Singapore, Sveitsi, Alankomaat, Puola, Ranska ja Portugali. Tärkeimmät tuontimaat olivat Portugali ja Kiina. Sao Tome ja Principe on neuvotellut ulkomaisten sijoittajien kanssa verovapaiden teollisuusalueiden rakentamisesta, jotta vähenevän maatalouden sijalle saataisiin teollisuustyöpaikkoja. Vuonna 2021 solmittiin 1,3 miljardin dollarin arvoinen sopimus uuden teollisuusalueen perustamisesta. Vuonna 2020 ulkomailla asuvat saarelaiset lähettivät kotimaahan 8,6 miljoonaa dollaria. Huippuvuosina 2013 ja 2014 rahalähetysten arvo on ollut yli 26 miljoonaa dollaria vuodessa.