Tadžikistan

Maantiede

Tadžikistan on pienin Keski-Aasian sisämaavaltioista. Vuoristoisen maan itäinen rajanaapuri on Kiina, lännessä on Uzbekistan, pohjoisessa Kirgisia ja etelässä Afganistan. Pamirin vuoret hallitsevat Tadžikistanin itäosaa. Jyhkeimmät huiput kohoavat yli 7000 metrin korkeudelle merenpinnasta. Vuorilla on suuria jäätiköitä. Maan pohjoisosia poimuttaa Alain vuorijono, jonka korkeimmat huiput nousevat viisi kilometriä meren pinnan yläpuolelle. Kaikkiaan yli 90% Tadžikistanin maa-alasta on vuoristoa. Tadžikistanin vuorilta saa alkunsa satoja jokia, joiden vesi on vuosisatojen ajan ollut elinehto laajan alueen maataloudelle.

Valtaosa Tadžikistanin väestöstä elää maan länsiosissa. Viljava Ferganan laakso työntyy Itä-Uzbekistanista Tadžikistanin puolelle. Hieman sitä etelämpänä on Hatlonin alue, joka on ollut tärkeä puuvillan tuotannon keskus. Pääkaupunki Dushambe on Gissarin laaksossa Hatlonin pohjoispuolella. Dushamben halki virtaa kaksi jokea, Varzob ja Kofarnihon. Tadžikistanin länsiosissa kesät ovat lämpimiä ja talvet ovat viileitä. Vuorilla ja ylängöillä ilmasto on kesäisin viileä ja talvella hyvin kylmä. Dushambessa vuosittainen sateiden määrä vastaa keskimääräisiä suomalaisia sademääriä. Muualla Tadžikistanissa sateet ovat tuntuvasti niukempia.

Pamirin kansallispuisto on korkealla ylängöllä. Alueella ei ole asutusta. Vuorten kainaloissa on järviä. Yksi niistä, Karakul, on syntynyt meteoriitin iskemään vajoamaan. Pamirin kansallispuistossa on tuhat jäätikköä. Kaikkiaan puisto kattaa lähes viidesosan Tadžikistanin pinta-alasta. Pamirin maa on karua ja kasvillisuuden on sopeuduttava vuoristo-oloihin. Korkeimmat rinteet ovat paljaita. Alempana on ruohotasanteita ja pensastoa. Suotuisimmilla paikoilla kasvaa villiomenapuita sekä pähkinä-, kirsikka- ja luumupuita. Alueella elää villivuohia ja -lampaita, lumileopardeja, karhuja, susia ja ilveksiä. Mahtavat karut vuoristot leimaavat Tadžikistanin luonnonympäristöä. Vain kolme prosenttia maan pinta-alasta on metsiä.

Tadžikistanissa esiintyy usein maanjäristyksiä. Kuivuudet ovat rasittaneet maanviljelyä. Laidunmaat ovat kuluneet pitkäaikaisesta käytöstä. Keväisin vuoristojen lumipeitteen ja jäätiköiden sulamisvedet nostavat joet tulvimaan. Äkkitulvat ovat aiheuttaneet tuhoja maan länsiosien tiheään asutuilla alueilla. Tadžikistanilla on erinomaiset edellytykset vesivoimalle. Lähes kaikki maassa käytettävä sähkö tuotetaan vesivoimaloissa. Tadžikistanin tavoitteena on lisätä sähkön vientiä naapurimaihin.

Historia

Tadžikistanissa on elänyt esi-ihmisiä kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Kuldarasta ja Lakhutista maan eteläosasta on löydetty 80 000 vuotta vanhoja kiviveitsiä ja -kaapimia. Nykyihminen on tullut Keski-Aasiaan 40 000 vuotta sitten. Itä-Tadžikistanin Shaktyn luolassa Pamirin vuorilla on kalliopiirroksia, joiden taiteilijat ovat eläneet 7000 vuotta sitten. Piirrokset esittävät villisikoja, karhuja, jakkeja sekä niitä metsästäviä ihmisiä. Tadžikistanin varhaisasukkaat olivat metsästäjiä, kalastajia ja keräilijöitä. Maan länsiosien ruohomailla laidunnettiin karjaa 5000 vuotta sitten. Viljavissa jokilaaksoissa harjoitettiin pysyvää maanviljelyä. Syntyi kyliä, joiden välille kasvoi laajempia yhteenliittymiä. Tadžikistanin länsikärjen Sarazmissa oli kaupunkimaista asutusta jo 4000 vuotta sitten. Sarazmilla oli kauppayhteyksiä muualle Keski-Aasiaan. Käsityöläiset käyttivät raaka-aineinaan savea, nahkaa, kuparia ja tinaa. Kauppiaat myivät villaa ja korukiviä.

2500 vuotta sitten Tadžikistan kuului Persian valtakuntaan. Aleksanteri Suuri valloitti alueen 2300 vuotta sitten ja perusti sinne kaupunkeja. Näin syntynyt Kreikkalais-baktrialainen kuningaskunta kukistui paimentolaiskansojen hyökkäyksissä 2100 vuotta sitten. Paimentolaiskansojen perustama Kušan-valtakunta hallitsi isoa aluetta Keski-Aasiasta Intian niemimaan pohjoisosiin asti. 1500 vuotta sitten Tadžikistan oli jälleen osa persialaisten valtapiiriä. Nykyiset tadžikit ovat iraninsukuinen kansa.

700-luvulla arabien valloitusretket ulottuivat Tadžikistaniin ja islamin usko levisi alueelle. 1200-luvulla mongolit valloittivat Keski-Aasian. 1500-luvulta alkaen turkkilaiset ja persialaiset kamppailivat alueen hallinnasta. 1800-luvulla Venäjä alkoi laajentua Keski-Aasiaan. 1880-luvulla Tadžikistan oli jo osa Venäjän valtakuntaa. 1920-luvulla Tadžikistanista tuli osa kommunistista Neuvostoliittoa. Tadžikistanin neuvostotasavalta, Neuvostoliiton osavaltio, perustettiin vuonna 1929. Maataloustuotanto keskitettiin valtion johdettavaksi. Tadžikistan tuotti puuvillaa Neuvostoliiton käyttöön. Maa oli yksi Neuvostoliiton köyhimmistä alueista. Tadžikistan itsenäistyi Neuvostoliiton hajotessa vuonna 1991.

Pian itsenäistymisen jälkeen Tadžikistanissa puhkesi sisällissota. Vuonna 1991 järjestetyissä presidentinvaaleissa voittajaksi oli noussut kommunistipuolueen johtaja Rahmon Nabiyev. Suuri osa väestöstä piti vaaleja epärehellisinä. Hallituksen vastustajat kokoontuivat mielenosoituksiin. Hallitus aseisti kannattajansa. Hallituksen vastustajien joukossa oli sekä demokratialiikkeitä että ääri-islamistisia ryhmiä. Islamistit saivat tukea Afganistanista. Mielenosoitukset repesivät aseellisiksi kahakoiksi. Kapinalliset pakottivat presidentti Nabiyevin eroamaan. Hänen tilalleen tuli Emomali Rahmon, joka on edelleen presidenttinä.

Tadžikistanin sisällissota kesti viisi vuotta. Sota päättyi YK:n välittämään aselepoon vuonna 1997. Sodassa kuoli kymmeniä tuhansia ihmisiä ja yli miljoona ihmistä pakeni kotiseudultaan. Sodan jälkeen Tadžikistanin hallitus on käynyt jatkuvaa kamppailua islamistisia ryhmiä vastaan. Presidentti Emomali Rahmon hallitsee maata itsevaltaisesti. Vuonna 2017 Rahmon nimitytti poikansa Rustam Emomalin pääkaupungin Dushamben pormestariksi. Vuonna 2020 Rustam Emomalista tuli Tadžikistanin parlamentin puhemies. Emomali Rahmon on jo valinnut poikansa maan seuraavaksi presidentiksi.

Yhteiskunta ja politiikka

Tadžikistanin presidentti valitaan suorilla vaaleilla seitsemän vuoden välein. Perustuslain mukaan presidentti voidaan valita vain kerran uudelleen toiselle seitsemän vuoden kaudelle. Presidentti Emomali Rahmon on kuitenkin ollut virassaan jo yli kolmekymmentä vuotta, vuodesta 1992 lähtien. Rahmon on kansallismielisen Kansan demokraattisen puolueen johtaja. Tämä puolue on ollut Tadžikistanin valtapuolue vuodesta 1994 alkaen. Vuoden 2020 presidentinvaalissa Emomali Rahmon sai yli 90% äänistä. Hänen neljä vastaehdokastaan edustivat hallituksen pieniä liittolaispuolueita eikä vaaleissa ollut todellista kilpailuasetelmaa. Ulkomaiset asiantuntijat eivät pidä Tadžikistanin vaaleja rehellisinä eikä uskottavina. Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House -järjestön luokittelussa Tadžikistan ei ole vapaa maa. Viranomaiset ovat lakkauttaneet hallitusta vastustaneita puolueita. Islamilaistaustaisia puolueita on julistettu terroristijärjestöiksi. Presidentillä on täydellinen valta.

Tadžikistanissa on kaksikamarinen parlamentti. Ylähuoneessa eli kansalliskokouksessa on 33 edustajaa. Presidentti nimittää kahdeksan edustajaa ja paikallisneuvostot valitsevat yhteensä 25 edustajaa viiden vuoden kaudelle. Alahuoneessa eli edustajainkokouksessa on 63 kansanedustajaa, jotka valitaan yleisillä vaaleilla viiden vuoden välein. Vuoden 2020 vaaleissa hallituspuolue otti itselleen 47 kansanedustajaa. Muut paikat menivät viidelle hallituksen liittolaispuolueelle. Ainoa vaaleihin osallistunut hallitusta vastustava puolue sai keskusvaalilautakunnan mukaan alle puoli prosenttia äänistä. Virallisten lukujen mukaan 86% äänioikeutetuista kävi äänestämässä. Neljäsosa kansanedustajista on naisia. Presidentti Emomali Rahmonin poika Rustam Emomali valittiin parlamentin puhemieheksi. Häntä pidetään jo yleisesti presidentti Rahmonin seuraajana. Rahmon on jo yli 70-vuotias ja vakavat sairaudet ovat heikentäneet hänen terveyttään.

Tadžikistanissa on epävirallisia valtaverkostoja, jotka hallitsevat sekä yhteiskunnan päätöksentekoa että yksityistä elinkeinoelämää. Presidentin sukulaiset ovat tunnustettuja vallankäyttäjiä politiikassa ja yritysmaailmassa. Presidentin kotiseutua Kulobia edustavat virkailijat toimivat valtionhallinnon vaikutusvaltaisena sisäpiirinä. Taloudelliset väärinkäytökset ovat yleisiä. Valtion alumiiniyhtiössä on tapahtunut suuria kavalluksia. Vuonna 2021 tehdyssä kyselyssä tadžikistanilaiset pitivät lahjontaa, kavalluksia, päättäjien sukulaisten suosimista ja muita julkishallinnon väärinkäytöksiä jatkuvana ja koko ajan kasvavana ongelmana. Presidentti Rahmon tunnusti, että vuosina 2019 ja 2020 valtion varoja oli kavallettu ainakin 80 miljoonan euron arvosta. Kiristyksestä ja lahjusten vastaanotosta syytetyt tullin virkailijat puolustautuivat sanomalla, että palkalla ei elä.

Vuonna 2022 Tadžikistanin ja Kirgisian välillä puhkesi vakavia aseellisia yhteenottoja, joissa kuoli yli sata ihmistä. Rajakahakoiden syynä on ollut kilpailu maasta ja vesivaroista. Tadžikistanin ja Kirgisian välistä rajaa ei ole vieläkään kunnolla määritelty. Kumpikin valtio käyttää omia karttojaan, joissa rajalinjat on vedetty eri tavalla. Selkkaukset jatkunevat tulevaisuudessakin. Vuonna 2022 Tadžikistanin turvallisuusjoukot käyttivät asevoimaa kukistaakseen hallituksen vastaiset mielenosoitukset maan itäosassa isolla harvaan asutulla Vuoristo-Badahšanin alueella ja erityisesti alueen pääkaupungissa Horogissa.

Satoja tuhansia tadžikistanilaisia on lähtenyt Venäjälle etsimään työtä. Muuttotilastojen mukaan pelkästään vuoden 2023 kolmen ensimmäisen kuukauden aikana Tadžikistanista lähti Venäjälle 350 000 vierastyöläistä. Eräiden selvitysten mukaan Venäjä on käyttänyt tadžikistanilaisia vierastyöläisiä linnoitustöissä laittomasti valtaamillaan alueilla Ukrainan Luhanskissa ja Donetskissa.

Talous ja kaupankäynti

Maailmanpankki luokittelee Tadžikistanin alemman keskitulotason maaksi. Maailmanpankin tilaston mukaan Tadžikistanin talous on kasvanut voimakkaasti kahden viime vuosikymmenen aikana. Maan talous on nyt kymmenen kertaa suurempi kuin vuonna 2002. Vuonna 2021 43% Tadžikistanin työvoimasta sai toimeentulon maataloudesta, 20% toimi teollisuuden tehtävissä ja 37% työskenteli palvelualoilla. Vuonna 2022 lähes 8% työvoimasta oli työttömänä. Monet tadžikistanilaiset lähtevät ulkomaille etsimään työtä ja toimeentuloa. Ulkomailla työskentelevien ihmisten rahalähetyksillä on huomattava merkitys maan taloudessa. Vuonna 2022 ulkomailla asuvat tadžikistanilaiset lähettivät kotimaahan yli 5 miljardia euroa. Valtaosa tadžikistanilaisista vierastyöläisistä on mennyt Venäjälle.

Tadžikistanin viljelijät kasvattavat vehnää, puuvillaa, perunaa, sipulia, tomaattia ja muita vihanneksia sekä vesimelonia, rypäleitä, omenia ja muita hedelmiä. Puuvilla on tärkeä vientituote. Sitä viljellään suurten jokien laaksoissa käyttäen kastelua. Jokivarsilla viljellään myös riisiä. Viljojen tuotanto sijoittuu yleensä maille, joilla kastelu on sateiden varassa. Tadžikistanissa on runsaasti arvokkaita kaivannaisia. Maassa on kultaa, hopeaa, lyijyä, sinkkiä, antimonia, rautaa, tinaa, kivihiiltä, volframia ja molybdeeniä. Volframia ja molybdeeniä käytetään kovametalliseoksissa. Kiinalaiset, iranilaiset, venäläiset, isobritannialaiset, sveitsiläiset ja ranskalaiset kaivosyhtiöt ovat osallistuneet Tadžikistanin kaivannaisten hyödyntämiseen.

Vuonna 2021 Tadžikistanin viennin kokonaisarvo oli 2 miljardia euroa. Tuonnin arvo oli 5 miljardia euroa. Tärkein vientituote oli kulta. Sen osuus oli 37% kaikista vientituloista. Muita vientituotteita olivat alumiini, puuvilla, sinkki, lyijy ja antimoni. Antimoni on kova, huonosti sähköä johtava puolimetalli. Sitä käytetään palonsuoja-aineissa, lyijyakuissa sekä lyijy- ja tinametalliseosten kovuuden lisääjänä. Tärkeimmät vientimaat olivat Sveitsi, Kazakstan, Turkki, Kiina ja Uzbekistan. Suurimpia tuontimaita olivat Kiina, Venäjä, Kazakstan, Uzbekistan ja Turkki. Vuonna 2019 Tadžikistanissa kävi hieman yli miljoona ulkomaista matkailijaa ja turismin tulot olivat 180 miljoonaa euroa. Neljä viidesosaa Tadžikistaniin saapuvista turisteista on uzbekistanilaisia. Matkailijoita tulee myös Venäjältä ja Kirgisiasta.