Tadžikistan

Maantiede

Tadžikistan on Keski-Aasian sisämaavaltio. Vuoristomaan itäinen rajanaapuri on Kiina, lännessä on Uzbekistan, pohjoisessa Kirgisia ja etelässä Afganistan. Tadžikistanin itäosaa hallitsevat Pamirin vuoret. Jyhkeimmät huiput kohoavat yli seitsemän tuhannen metrin korkeudelle merenpinnasta. Vuorilla on jäätiköitä. Tadžikistanin pohjoisosia poimuttaa Alain vuorijono. Sen korkeimmat huiput nousevat viisi kilometriä meren pinnan yläpuolelle. Tadžikistanin vuorilta saa alkunsa satoja jokia, joiden vesi on ollut maatalouden elinehto vuosisatojen ajan.

Viljava Ferganan laakso työntyy Itä-Uzbekistanista Tadžikistanin puolelle. Hieman sitä etelämpänä on Hatlonin alue, joka on ollut tärkeä puuvillan tuotannon keskus. Valtaosa Tadžikistanin väestöstä elää maan länsiosissa. Pääkaupunki Dušanbe on Gissarin laaksossa Hatlonin pohjoispuolella. Kaupungissa asuu miljoona ihmistä. Alle kolmasosa tadžikistanilaisista elää kaupungeissa.

Dušanben halki virtaa kaksi jokea, Varzob ja Kofarnihon. Tadžikistanin länsiosien laaksoissa kesät ovat lämpimiä, talvet ovat viileitä. Vuorilla ja ylängöillä ilmasto on kesäisin viileä ja talvella hyvin kylmä. Yhdeksänkymmentä prosenttia maasta on vuoristoa. Dušanbessa vuosittainen sateiden määrä vastaa suomalaisia sademääriä. Muualla Tadžikistanissa sateet ovat niukempia.

Pamirin kansallispuisto on korkealla ylängöllä. Alueella ei ole asutusta. Vuorten kainaloissa on järviä. Yksi niistä, Karakul, on syntynyt meteoriitin iskemään vajoamaan. Pamirissa on tuhat jäätikköä. Kaikkiaan puisto kattaa lähes viidesosan Tadžikistanin pinta-alasta. Pamirin maa on karua ja kasvillisuuden on sopeuduttava vuoristo-oloihin. Korkeimmat rinteet ovat paljaita. Alempana on ruohotasanteita ja pensastoa. Suotuisimmilla paikoilla kasvaa villiomenapuita sekä pähkinä-, kirsikka- ja luumupuita. Alueella elää villivuohia ja -lampaita, lumileopardeja, karhuja, susia ja ilveksiä.

Tadžikistanissa on usein maanjäristyksiä. Kuivuus haittaa maanviljelyä. Laidunmaat ovat kuluneet pitkässä käytössä. Keväisin vuoristojen lumen ja jään sulamisvedet nostavat joet tulvimaan. Tulvat ovat aiheuttaneet tuhoja Länsi-Tadžikistanin tiheään asutuilla alueilla. Yhdeksänkymmentä prosenttia Tadžikistanin sähköstä tulee vesivoimaloista. Patoaltaiden veden pinta on laskenut kuivuuden vuoksi.

Historia

Tadžikistanin eteläosasta Kuldarasta ja Lakhutista on löydetty kahdeksankymmentä tuhatta vuotta vanhoja esi-ihmisten kiviveitsiä ja -kaapimia. Keski-Aasiassa on elänyt nykyihmisiä neljänkymmenen tuhannen vuoden ajan. Itä-Tadžikistanin Shaktyn luolassa Pamirin vuorilla on seitsemän tuhannen vuoden ikäisiä kalliopiirroksia. Piirroksissa on villisikoja, karhuja, jakkeja ja metsästäjiä.

Tadžikistanin länsiosien ruohomailla laidunnettiin karjaa viisi tuhatta vuotta sitten. Viljavissa jokilaaksoissa harjoitettiin maanviljelyä. Syntyi kyliä, joiden välille kasvoi laajempia yhteenliittymiä. Neljä tuhatta vuotta sitten Tadžikistanin länsikärjen Sarazmissa oli jo kaupunkimaista asutusta. Sarazmilla oli kauppayhteyksiä muualle Keski-Aasiaan. Käsityöläisten raaka-aineita olivat savi, nahka, kupari ja tina. Kauppiaat myivät villaa ja korukiviä.

Kaksituhatta viisisataa vuotta sitten Tadžikistan kuului Persian valtakuntaan. Aleksanteri Suuri valloitti alueen kaksituhatta kolmesataa vuotta sitten. Aleksanteri perusti kaupunkeja. Syntynyt Kreikkalais-baktrialainen kuningaskunta kukistui paimentolaiskansojen hyökkäyksissä kaksisataa vuotta myöhemmin.

Paimentolaiskansojen perustama Kušan valtakunta hallitsi isoa aluetta Keski-Aasiasta Intian niemimaan pohjoisosiin asti. Tuhat viisisataa vuotta sitten Tadžikistan oli jälleen osa persialaisten valtapiiriä. Nykyiset tadžikit ovat iraninsukuinen kansa. 700-luvulla arabien valloitusretket ulottuivat Tadžikistaniin ja islamin usko levisi alueelle. 1200-luvulla mongolit valloittivat Keski-Aasian. 1500-luvulta alkaen turkkilaiset ja persialaiset kamppailivat alueen hallinnasta.

1800-luvulla Venäjä alkoi laajentua Keski-Aasiaan. 1880-luvulla Tadžikistan oli jo osa Venäjän valtakuntaa. 1920-luvulla Tadžikistanista tuli osa kommunistista Neuvostoliittoa. Tadžikistanin neuvostotasavalta, Neuvostoliiton osavaltio, perustettiin vuonna 1929. Maatalous keskitettiin valtion johdettavaksi. Tadžikistan tuotti puuvillaa Neuvostoliitolle. Maa oli yksi Neuvostoliiton köyhimmistä alueista. Tadžikistan itsenäistyi Neuvostoliiton hajotessa vuonna 1991.

Vuoden 1991 presidentinvaaleissa voittajaksi nousi kommunistipuolueen johtaja Rahmon Nabiyev. Suuri osa ihmisistä piti vaaleja vilpillisinä. Hallituksen vastustajat järjestivät mielenosoituksia. Hallitus aseisti kannattajansa. Hallituksen vastustajiin kuului demokratialiikkeitä ja ääri-islamistisia ryhmiä. Islamistit saivat tukea Afganistanista. Mielenosoitukset kiihtyivät aseellisiksi taisteluiksi. Kapinalliset pakottivat presidentti Nabiyevin eroamaan. Vuonna 1992 uudeksi valtionjohtajaksi nimitettiin Emomali Rahmon. Hän on edelleen Tadžikistanin presidentti.

Tadžikistanissa riehui sisällissota viiden vuoden ajan. Sota päättyi YK:n välittämään aselepoon vuonna 1997. Sodassa kuoli kymmeniä tuhansia ihmisiä ja yli miljoona ihmistä pakeni kotiseudultaan. Sodan päätyttyäkin hallitus on käynyt jatkuvaa kamppailua islamistisia ryhmiä vastaan. Presidentti Emomali Rahmon hallitsee maata itsevaltaisesti.

Vuonna 2017 Rahmon nimitti poikansa Rustam Emomalin pääkaupungin Dušanben pormestariksi. Vuonna 2020 Rustam Emomalista tuli Tadžikistanin parlamentin puhemies. Emomali Rahmon on jo valinnut poikansa maan seuraavaksi presidentiksi. Presidentin sukulaiset ovat vaikutusvaltaisissa asemissa julkishallinnossa ja liike-elämässä. Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House -järjestön mukaan Tadžikistan ei ole vapaa maa.

Yhteiskunta ja politiikka

Tadžikistanin presidentti valitaan yleisillä vaaleilla seitsemän vuoden välein. Emomali Rahmon on ollut presidentti vuodesta 1992 lähtien. Vuonna 2020 hän sai yhdeksänkymmentä prosenttia presidentinvaalin äänistä. Hänen neljä vastaehdokastaan olivat pienistä hallituksen liittolaispuolueista. Vaalissa ei ollut todellista kilpailuasetelmaa. Viestimiä ja sosiaalista mediaa valvotaan tiukasti. Hallitusta vastustaneita puolueita on lakkautettu. Vaikutusvaltainen islamilainen puolue on julistettu terroristijärjestöksi.

Tadžikistanissa on kaksikamarinen parlamentti. Ylähuoneessa, kansalliskokouksessa, on 33 edustajaa. Heistä kahdeksan on presidentin nimittämiä. Paikallisneuvostot valitsevat kaksikymmentä viisi edustajaa. Alahuoneessa, edustajainkokouksessa, on 63 kansanedustajaa. Kansanedustajat valitaan viiden vuoden välein. Vuonna 2025 Emomali Rahmonin puolue otti itselleen 49 kansanedustajaa. Muut paikat jaettiin neljälle hallituksen liittolaispuolueelle. Kansanedustajista kymmenen on naisia.

Tadžikistanissa on epävirallisia valtaverkostoja, jotka hallitsevat yhteiskunnan päätöksentekoa ja yksityistä elinkeinoelämää. Presidentin sukulaiset ovat politiikan ja yritysmaailman vallankäyttäjiä. Presidentin kotiseudulta Kulobista tulleet virkailijat ovat valtionhallinnon vaikutusvaltaisessa sisäpiirissä. Väärinkäytökset ovat yleisiä. Valtion alumiiniyhtiössä on tapahtunut isoja kavalluksia. Turvallisuusjoukot ovat käyttäneet asevoimaa kukistaakseen hallituksen vastaiset mielenosoitukset Vuoristo-Badahšanin pääkaupungissa Horogissa.

Taiteilija Marifat Davlatova maalaa voimakkaita kuvia Tadžikistanin naisista. Davlatovan kuvissa naiset ovat itsenäisiä ja vapaita. Maalaukset ärsyttävät vanhoillisia. Davlatovan näyttelyt ovat herättäneet keskustelua Tadžikistanin naisten asemasta ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta.

Talous ja kaupankäynti

Tadžikistan on alemman keskitulotason maa. Kolmen viime vuoden aikana talous on kasvanut kahdeksan prosenttia vuodessa. Maailmanpankki uskoo kasvun hidastuvan lähivuosina. Tadžikistanin talouskasvun vetureita ovat olleet vahva kaivosteollisuus ja ulkomailla asuvien kansalaisten rahalähetykset. Venäjällä on yli miljoona tadžikistanilaista vierastyöläistä. Ulkomailla asuvat tadžikistanilaiset lähettävät vuosittain kotimaahan yhteensä noin viisi miljardia euroa. Se on kolme kertaa suurempi rahamäärä kuin Tadžikistanin vientitulot. Viidesosa tadžikistanilaisista elää köyhyydessä.

Vähän yli neljäkymmentä prosenttia Tadžikistanin työvoimasta saa toimeentulon maataloudesta, viidesosa toimii teollisuuden tehtävissä ja vajaa neljäkymmentä prosenttia työskentelee palvelualoilla. Viljelijät kasvattavat vehnää, puuvillaa, perunaa, sipulia, tomaattia, vesimelonia, rypäleitä ja omenia. Puuvilla on tärkeä vientituote. Sitä viljellään suurten jokien laaksoissa, missä viljelymaita voi kastella. Jokivarsilla viljellään myös riisiä. Tuotantoeläimiä ovat lehmät, lampaat, vuohet ja kanat. Tadžikistanissa on kaksi ja puoli miljoonaa lehmää, neljä miljoonaa lammasta ja kolme miljoonaa vuohta.

Tadžikistanin maaperässä on kultaa, hopeaa, lyijyä, sinkkiä, antimonia, rautaa, tinaa, kivihiiltä, volframia ja molybdeeniä. Volframia ja molybdeeniä käytetään kovametalliseoksissa. Kiinalaiset, iranilaiset, venäläiset, isobritannialaiset, sveitsiläiset ja ranskalaiset kaivosyhtiöt ovat hyödyntäneet Tadžikistanin kaivannaisia. Tadžikistanissa on metalliteollisuutta, vaatetehtaita ja kemian teollisuutta. Viime vuosina maahan on syntynyt uusia tietoalojen yrityksiä.

Vuonna 2023 Tadžikistanin tavaraviennin kokonaisarvo oli puolitoista miljardia euroa. Tuonnin arvo oli kuusi miljardia euroa. Kolmasosa vientituloista saatiin kullasta. Muita vientituotteita olivat alumiini, puuvilla, sinkki, lyijy, kupari, antimoni ja kuivatut hedelmät. Tärkeimmät vientimaat olivat Sveitsi, Kazakstan, Kiina, Uzbekistan ja Turkki. Suurimpia tuontimaita olivat Kiina, Kazakstan, Uzbekistan, Turkki ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat. Tadžikistan oli maailman isoin antimonin viejä. Antimoni on kova, huonosti sähköä johtava puolimetalli. Sitä käytetään palonsuoja-aineissa, lyijyakuissa sekä lyijy- ja tinametalliseosten kovuuden lisääjänä.

Tadžikistanissa käy vuosittain kaksi miljoonaa ulkomaalaista matkailijaa. Turismitulot ovat vähän yli kaksisataa miljoonaa euroa vuodessa. Noin puolet Tadžikistaniin tulevista matkailijoista on uzbekistanilaisia. Turisteja tulee myös Venäjältä, Kirgisiasta ja Kazakstanista. Tadžikistan on islamilaisen uskonnollisen matkailun kohde. Lomanviettäjät ihailevat palatseja ja linnoituksia, kauniita järviä, vuorimaisemia ja tuoksuvan värikkäitä basaareja.