Tansania

Maantiede

Tansania on Itä-Afrikassa Intian valtameren rannalla, Ugandan ja Kenian eteläpuolella, Mosambikista pohjoiseen. Rannikolla on alavaa maata, hiekkarantoja, polveilevia lahtia, suistoja. Rannan edustalla on yli kolmekymmentä saarta. Sisämaahan mentäessä maasto kohoaa kukkuloiksi ja ylängöiksi, joita halkovat lukuisat joet. Koillis-Tansaniassa Kenian rajan tuntumassa on Afrikan korkein vuori, lumihuippuinen Kilimanjaro (5895 m). Mahtava Victorianjärvi työntyy pohjoisesta Tansanian puolelle. Lännessä Kongon demokraattisen tasavallan rajalla on pitkä kapea Tanganjikajärvi. Sen vieressä Tansanian puolella on suolainen Rukwajärvi. Järviketjun päättää Njassajärvi etelässä Malawin rajalla. Tansanian ilmasto on enimmäkseen lämmin. Rannikolla on helteitä. Vuorilla ja ylängöillä on viileämpää. Sadekausi kestää marraskuusta huhtikuuhun. Toukokuusta lokakuuhun on yleensä poutaa. Rannikolla saattaa esiintyä sateita myös poutakauden aikana. Rannikon eteläisimpiin osiin tulee toisinaan hirmumyrskyjä Intian valtamereltä.

Tansanian luonnonpuistot ovat kuuluisia. Pohjois-Tansaniassa Serengetin tasangon ruohosavannilla vaeltaa joka vuosi miljoona gnuuantilooppia sekä satoja tuhansia seeproja ja thompsoningaselleja. Alueella elää puhveleita, kirahveja, norsuja, leopardeja ja leijonia. Serengetissä käy vuosittain yli 400 000 turistia. Misalin pikkusaari sijaitsee Pemban saaren vieressä Intian valtameressä. Rannan lähellä on koralliriuttoja, missä värikkäät kalaparvet ihastuttavat sukeltajia. Kilpikonnat kömpivät munimaan hiekkatörmille. Kookosravut kiipeilevät palmuihin. Meressä ui delfiinejä, valashaita ja merihevosia. Pemban viimeisissä metsissä voi nähdä gueretsa-apinoita ja hedelmänsyöjälepakoita. Pemba on osa Sansibarin saaristoa. Sansibarin kaupungissa afrikkalaiset, arabialaiset, intialaiset ja eurooppalaiset vaikutteet ja rakennustavat synnyttävät näyttävän ja kiehtovan kokonaisuuden.

Sään ääri-ilmiöt yleistyvät ilmastonmuutoksen myötä. Kahden viime vuoden aikana Tansaniaa on vaivannut kuivuus. Ruohotasangot kuihtuvat. Kilimanjaron rinteillä on ollut maasto- ja metsäpaloja. Viljelijät ovat menettäneet satonsa. Karjaa on kuollut vedenpuutteen vuoksi. Vuoden 2024 keväällä rajut sateet aiheuttivat liejuvyöryjä ja tulvia Tansanian pohjoisosissa. Yli sata ihmistä kuoli ja tuhannet menettivät kotinsa. Dar es Salaamin rannikolla ja Pemban saarella rakennetaan suojavalleja, jotta meri ei syövyttäisi hiekkarantoja.

Historia

Olduvain rotkoa Serengetin laidalla Pohjois-Tansaniassa on kutsuttu ihmiskunnan kehdoksi. Sieltä on löydetty kymmenien esi-ihmisten jäänteitä. Vanhimmat kallot ja luut ovat kahden miljoonan vuoden ikäisiä. Kymmenen tuhatta vuotta sitten Tansaniassa asui saneja ja hadzoja, metsästäjiä ja keräilijöitä. Kaksi tuhatta vuotta sitten Tansanian alueelle alkoi vaeltaa lännestä bantukansoja. Pohjoisesta saapui maasaita, karjankasvattajia. Tuhat vuotta sitten rannikon asukkaat viljelivät maata ja harjoittivat kauppaa sekä sisämaan suuntaan että arabialaisten ja intialaisten kanssa. 1400-luvulla Tansanian rannikkoa hallitsi Kilwan sulttaanikunta, joka myi kultaa, mausteita, norsunluuta ja kookosöljyä Arabiaan.

1400-luvun lopussa Portugalin laivat purjehtivat Tansaniaan. Portugalilaiset perustivat kauppasatamia, mutta eivät tunkeutuneet sisämaahan. 1800-luvulla Sansibarista tuli orjakaupan keskus. 1890-luvulla Saksa alisti Tansanian siirtomaakseen. Sansibarin sulttaanikunnasta tuli Ison-Britannian alusmaa. 1900-luvun alussa Saksa määräsi tansanialaiset kasvattamaan puuvillaa. Syntyi kapina, jonka aikana siirtomaavalta ja nälkä surmasivat yli sata tuhatta ihmistä. Saksan vallan aikana Tansaniassa alettiin tuottaa puuvillan lisäksi kahvia, kumia ja sisalia. Sisal on agaavekasvin kuitu, jota käytetään köysien raaka-aineena. Tansaniasta löytyi myös kultaa saksalaisten kaivosyhtiöiden hyödynnettäväksi.

Iso-Britannia valloitti Tansanian ensimmäisen maailmansodan aikana. Tansania itsenäistyi vuonna 1961. Ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Julius Nyerere, joka hoiti virkaa vuoteen 1985 saakka. Sansibarin sulttaanin hallinto kukistui levottomuuksiin vuonna 1964 ja saaristo liittyi Tansaniaan. Nyereren hallinto kansallisti pankit ja valtiolla oli vahva asema tuotantoelämässä. Maaseudulla Nyerere halusi perustaa osuustoiminnallisia ujamaa-kyliä, mutta uusi tuotantomuoto ei herättänyt ihmisissä innostusta. Tansania oli yksipuoluejärjestelmä vuoteen 1992 asti. Vuodesta 1995 lähtien on järjestetty monipuoluevaaleja. Hallituspuolue CCM on aina voittanut vaalit. Demokratian tilaa seuraavan Freedom House-järjestön mukaan Tansania on osittain vapaa maa. Valtionhallinnossa esiintyy taloudellisia väärinkäytöksiä ja itsevaltaisia piirteitä. Vuonna 2021 presidentti John Magufuli kuoli kesken virkakauden. Varapresidentti Samia Suluhu Hassan nousi valtion johtoon. Hän on Tansanian ensimmäinen naispresidentti.

Yhteiskunta ja politiikka

Tansanian presidentti valitaan suorilla vaaleilla viiden vuoden välein. Presidentti voidaan valita uudelleen. Vuonna 2020 istuva presidentti John Magufuli valittiin toiselle presidenttikaudelle. Hän kuoli muutama kuukausi vaalien jälkeen, Magufulin tilalle nousi varapresidentti Samia Suluhu Hassan. Hallituspuolue on asettanut Suluhu Hassanin presidenttiehdokkaakseen lokakuussa vuonna 2025 järjestettävissä vaaleissa.

Vuoden 2020 presidentin- ja parlamenttivaalit järjestettiin keskellä koronapandemiaa. Presidentti Magufuli julisti, että koronavirus on lannistettu rukoilemalla. Viestimiä kiellettiin kertomasta uusista tartunnoista. Vuonna 2020 Tansanian parlamenttivaaleihin osallistui viisi puoluetta, joista neljä sai edustajia kansalliskokoukseen. Kansalliskokoukseen valitaan 393 kansanedustajaa viiden vuoden kaudelle. Naisille on vaalilaissa erikseen varattu 113 kansanedustajan vähimmäiskiintiö ja Sansibarin alueellinen parlamentti lähettää kansalliskokoukseen viisi edustajaa. Vuoden 2020 vaaleissa kansalliskokoukseen valittiin 148 naista. Hallituspuolue CCM on jälleen parlamentin isoin ryhmä 365 edustajallaan. Muut puolueet esittivät epäilyksiä ääntenlaskennan rehellisyydestä.

Vuonna 2024 Tansanian poliisi pidätti satoja hallitusta vastustavien puolueiden jäseniä ja kannattajia. Poliisi tappoi useita ihmisiä Pohjois-Maran kultakaivosalueella. Ngorongoron luonnonpuistossa viranomaiset ovat pakkosiirtäneet maasai-kansaan kuuluvia ihmisiä uusille asuinalueille jopa yli viidensadan kilometrin päähän Ngorongorosta. Maasait ovat asuneet nykyisen luonnonpuiston alueella sadan vuoden ajan.

YK:n tasa-arvojärjestö UN Women arvioi, että kolmasosa Tansanian naisista on joutunut elämänsä aikana väkivallan kohteeksi. Avioliitossa naisen pahoinpitely ei ole rikos. Naisia syrjitään omistus- ja perintöasioissa. Kolme neljäsosaa tytöistä keskeyttää opiskelun peruskoulun jälkeen. Neljäsosa naisista menee naimisiin alle 18-vuotiaana. Keskeyttämisen syitä ovat usein pakkoavioliitto tai raskaus. Suomi on tukenut kehitysohjelmaa Tansanian naisiin kohdistuvan väkivallan, sukuelinten silpomisen ja lapsiavioliittojen lopettamiseksi.

Sansibarissa syntynyt Abdulrazak Gurnah sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2021. Gurnahin äidinkieli on swahili, 21-vuotiaana pakolaisena hän alkoi kirjoittaa englanniksi. Gurnah kuvaa tarkkanäköisesti siirtomaavallan vaikutuksia ja pakolaisten kohtaloita kulttuurien ja maanosien välillä. Tansanialainen maalari George Lilanga loi itselleen maailman. Ihmiset venyvät, vääntyvät, tekevät ruuhkan täyttäen tilan hymyillen ja hämillään, joskus katsojille naureskellen. Kuvahakuvihje: George Lilanga artwork.

Talous ja kaupankäynti

Tansania on alemman keskitulotason maa. Maailmanpankki arvioi vuonna 2024, että lähes puolet tansanialaisperheistä ansaitsee alle kaksi euroa henkeä kohden päivässä. Viimeksi kuluneiden kahdenkymmenen vuoden aikana Tansanian talous on kasvanut yli viisi prosenttia vuodessa. Ainoa poikkeus oli 2020, jolloin koronapandemia hidasti vuosikasvun kahteen prosenttiin. Pitkään jatkunut talouden kasvu nosti Tansanian matalan tulotason maasta alemman keskitulotason maaksi.

Parin viime vuoden aikana kasvun vetureita ovat olleet isot rakennushankkeet ja matkailu. Tansaniassa käy vuosittain noin kaksi miljoonaa ulkomaalaista turistia. Vuonna 2024 Tansanian Serengeti valittiin Afrikan parhaaksi matkakohteeksi. Tansanian vuotuiset matkailutulot ovat lähes kolme miljardia euroa. Matkailuelinkeinot työllistävät puolitoista miljoonaa tansanialaista.

Lähes kaksi kolmasosaa Tansanian työvoimasta saa toimeentulon maataloudesta tai kalastuksesta, 8% toimii teollisuuden tehtävissä ja neljäsosa työskentelee palvelualoilla. Tansanian viljelijät kasvattavat maissia, durraa, cashewpähkinöitä, riisiä, kahvia, papuja, sisalia, teetä, puuvillaa, tupakkaa, vihanneksia ja banaaneja. Valtaosa viljelyaloista on hyvin pieniä. Maatilojen keskikoko on alle kolme hehtaaria. Tuotantoeläimiä ovat lehmät, vuohet, lampaat ja siipikarja. Tansaniassa on 37 miljoonaa lehmää ja 25 miljoonaa vuohta.

Kaksisataa tuhatta tansanialaista saa toimeentulon kalastuksesta. Kalankasvatus on lisääntynyt. Kalastuksen merkitys taloudessa ja ravitsemuksessa on kasvamassa. Tansanian maaperässä on kultaa, timantteja, kuparia, nikkeliä, platinaa, kobolttia ja titaania. Kobolttia tarvitaan kovametalliseoksissa ja magneeteissa. Titaania käytetään lentokoneissa, laivojen potkureissa, tietokoneissa, panssareissa ja tekonivelissä. Tansanian merialueilla on suuria maakaasuvaroja, joiden hyödyntämistä ei ole vielä aloitettu. Dar es Salaam on tärkeä kaupan keskus, ja yksi maailman nopeimmin kasvavista kaupungeista.

Vuonna 2023 Tansanian tavaraviennin kokonaisarvo oli 9,5 miljardia euroa. Tuonnin arvo oli 15 miljardia euroa. Kultakauppa tuotti 45% kaikista vientituloista. Muita vientituotteita olivat kupari, öljy, hiili, öljykasvien siemenet, cashewpähkinät, pavut, vaatteet ja puuvilla, tupakka, kahvi, kala, riisi ja timantit. Suurimpia vientimaita olivat Intia, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Uganda, Etelä-Afrikka, Kiina ja Sveitsi. Tärkeimmät tuontimaat olivat Kiina, Intia, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Saudi-Arabia ja Japani. Vuonna 2023 ulkomailla työskentelevät tansanialaiset lähettivät kotimaahan 620 miljoonaa euroa. Viime vuosien aikana Tansania on saanut ulkomaista kehitystukea noin kaksi miljardia euroa vuodessa.