Togo

Maantiede

Togo on Länsi-Afrikassa Guineanlahden rannalla Ghanan ja Beninin välissä. Pohjoinen rajanaapuri on Burkina Faso. Togo on kapea suikaleen muotoinen maa. Viisikymmentä kilometriä leveältä Atlantin rannikoltaan Togo työntyy viisisataa kilometriä sisämaahan. Rannikolla on hiekkarantoja, lahdelmia, palmuja, asutusta ja pienten viljelmien tilkkutäkki. Pääkaupunki Lome on meren rannassa Ghanan rajalla. Rannikolla asuu yli kaksi miljoonaa ihmistä. Kaikkiaan 40% togolaisista elää kaupungeissa.

Maa kohoaa loivasti sisämaahan mentäessä. Togon keskiosan halki kulkee kukkuloiden ketju. Korkein huippu on Agou (986 m) lännessä lähellä Ghanan rajaa. Kukkulavyö on vedenjakaja, sen lähteiltä virtaa monta jokea etelään ja pohjoiseen. Itä-Togon Monojoessa on Nangbeton patojärvi. Patovoimala tuottaa sähköä. Vettä käytetään myös riisin kasteluun. Togon pohjoisosien kasvillisuus on puu- ja ruohosavannia. Alkuperäinen luonto on hävinnyt maatalouden tieltä. Jokivarsilla on vielä kapeita metsävöitä.

Togon ilmasto on lämmin. Rannikolla on kaksi sadekautta: maaliskuusta heinäkuuhun ja syyskuusta marraskuuhun. Maan pohjoisosissa lämpötilat vaihtelevat viileästä helteisiin. Saharan suunnalta puhaltavat tuulet tuovat kuivaa ilmaa. Länsi-Togon Fazaon ja Malfakassan suojelualueen rinteillä kasvaa monilajista lehtimetsää: ketapaneja, mutoboja, keranjeja, upaspuita ja palkomahonkia. Kukkuloiden juurella on harvaa puustoa ja ruohikkoa. Alueella on vielä leijonia, norsuja ja sukeltaja-antilooppeja. Linnustoon kuuluu sarvinokkia, töyhtöhelmikanoja ja jalokotkia. Laiton metsästys uhkaa Togon luonnonvaraista eläimistöä.

Aallot syövyttävät hiekkarantoja. Togon rannikolle on rakennettu suojavalleja ja aallonmurtajia. Tulvat ovat kaataneet rantakylien taloja ja pilanneet viljelysmaita. Vuonna 2024 rankkasateet nostattivat tulvaveden Lomen kaduille. Tiheään asutulla rannikolla kaupunkien ja kylien jätteet likaavat rantaa ja vettä. Kuivuudet haittaavat maataloutta Togon pohjoisosissa. Pitkäaikainen viljely ja karjatalous ovat kuluttaneet maata ja laitumia.

Historia

Länsi-Afrikassa on ollut ihmisiä kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Togon keskiosasta Atakoran kukkuloilta on kaivettu esiin sata tuhatta vuotta vanhoja kivikirveen teriä ja muita kivityökaluja. Guineanlahden rannalla ja jokivarsilla on ollut kalastajia, ja metsissä ja savanneillakin on elänyt ihmisiä jo neljä tuhatta vuotta sitten. Alueella on ollut monien kansojen muuttoliikkeitä. Uudet tulijat ovat työntäneet tieltään tai sulauttaneet joukkoonsa entisiä asukkaita.

Togon dagomba- ja ewe-kansat ovat eläneet nykyisillä kotiseuduillaan 1300-luvulta lähtien. Tammarikansan hienot 1600-luvulta periytyvät savitalot Pohjois-Togon Koutammakoussa ovat YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön UNESCO:n maailmanperintökohde. Portugalin laivat saapuivat Togon rannikolle 1470-luvulla. Portugalilaiset rakensivat rannikolle Porto Seguron linnakkeen kaupan tukikohdaksi. Heidän jälkeensä tulivat englantilaiset, ranskalaiset, tanskalaiset ja saksalaiset. Orjakauppa hävitti Togon väestöä ja tuhosi entiset elinkeinot.

1880-luvulla Saksa valloitti Togon. Saksan hallinnon aikana Togo tuotti puuvillaa, palmuöljyä, kumia ja kaakaota. Maahan rakennettiin kaupunkeja ja rautateitä. Vuonna 1914 ranskalaiset ja englantilaiset joukot valtasivat Togon saksalaisilta. Nykyinen Togo oli Ranskan hallinnassa, kunnes maa itsenäistyi vuonna 1960. Ensimmäinen presidentti oli Sylvanus Olympio, joka toimi pääministerinä viimeisen itsenäisyyttä edeltäneen itsehallintovaiheen aikana.

Vuonna 1963 Olympio surmattiin ja sotilaat ottivat vallan. Presidentiksi nimitettiin Nicolas Grunitzky. Hänet syrjäytettiin vallankaappauksella vuonna 1967. Togon johtoon nousi kenraali Gnassingbe Eyadema. Hän oli presidenttinä vuoteen 2005 asti. Maassa oli yksipuoluejärjestelmä. Eyadema teetti itsestään sarjakuvakirjan, missä hän esiintyi ylivoimaisena supersankarina. Eyadema kuoli yllättäen vuonna 2005. Armeija nimitti Eyademan pojan Faure Gnassingben presidentiksi. Gnassingbe toimi Togon presidenttinä kaksikymmentä vuotta.

Vuonna 2025 Togon presidentin valtaoikeuksia vähennettiin niin, että tehtävästä tuli lähinnä muodollinen. Valitsijamiehistö valitsi presidentiksi Jean-Lucien Savi de Toven. Faure Gnassingbe siirtyi pääministeriksi. Hän johtaa edelleen hallitusta ja armeijan tukemana hänellä on todellinen toimeenpanovalta.

Yhteiskunta ja politiikka

Vuonna 2020 Faure Gnassingbe valittiin Togon presidentiksi neljännelle viisivuotiskaudelle. Tämän kauden lopulla hyväksyttiin perustuslakiuudistus, missä suurin osa presidentin valtaoikeuksista siirrettiin pääministerille. Faure Gnassingbe siirtyi pääministeriksi. Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House -järjestön mukaan Togo on osittain vapaa maa. Maassa on järjestetty monipuoluevaaleja vuodesta 1992 alkaen. Isä ja poika Gnassingbe ovat hallinneet Togoa armeijan tuella jo melkein kuusikymmentä vuotta. Vaalien rehellisyys ja uskottavuus on monta kertaa asetettu kyseenalaiseksi.

Togon parlamentissa, kansalliskokouksessa, on 113 kansanedustajaa. Parlamenttivaalit järjestetään viiden vuoden välein. Vuonna 2024 vaaleihin osallistui neljätoista puoluetta, joista viisi sai edustajia kansalliskokoukseen. Faure Gnassingben johtama Tasavallan liitto sai 106 kansanedustajaa. Suurin oppositioryhmä, Demokraattinen kehitysliitto, sai kaksi kansanedustajaa. Vuonna 2024 valituista kansanedustajista vain seitsemäntoista on naisia.

Togon valtataistelua ruokkivat väestöryhmien väliset jakolinjat. Ewet ovat maan isoin väestöryhmä. Heidän kotiseutunsa ovat Togon eteläosissa. Toiseksi suurin ryhmä, kabiyet, ovat kotoisin Togon keski- ja pohjoisosista. Etelärannikon asukkailla on tärkeä asema kaupassa ja liike-elämässä. Togon itsenäisyyden ajan ensimmäinen presidentti Sylvanus Olympio kuului ewe-kansaan. Kabiyet ovat johtaneet Togon armeijaa ja turvallisuuspalvelua. Gnassingbet kuuluvat kabiye-kansaan. Kabiyet hallitsevat valtapuoluetta ja valtionyhtiöitä.

Hallitus suosii kabiye-kansan kotialueita valtion rahoittamissa kehityshankkeissa. Togon nykyinen talouskasvu antaa hallitukselle mahdollisuuksia edistää maan kehitystä ja lievittää köyhyyttä, jos tähän on tahtoa. Kullan ja öljyn hyödyntämiseen liittyvät sopimukset ulkomaisten yhtiöiden kanssa tarjoavat vallanpitäjille myös tilaisuuden rikastua, jos maassa ei ole rehellistä hallintoa. Togon pohjoisosissa toimii ääri-islamistisia asejärjestöjä. Vuonna 2024 terroristien hyökkäyksissä kuoli yli viisikymmentä ihmistä.

Talous ja kaupankäynti

Togo on matalan tulotason maa. Viimeksi kuluneiden neljän vuoden aikana Togon talous on kasvanut ripeästi, yli viisi prosenttia vuodessa. Maailmanpankki arvelee kasvun jatkuvan lähivuosina. Togon tärkeimpiä vientituotteita ovat kulta ja öljy. Noin 30% Togon työvoimasta saa toimeentulon maataloudesta tai kalastuksesta, viidesosa toimii teollisuuden tehtävissä ja puolet työskentelee palvelualoilla. Lähes 60% Togon maaseudun asukkaista ja yli neljäsosa kaupunkilaisista on köyhiä. Maailmanpankin asiantuntijat uskovat köyhyyden vähenevän niin, että tämän vuosikymmenen lopulla alle viidesosa väestöstä elää köyhyydessä.

Togon viljelijät kasvattavat maissia, riisiä, durraa, maniokkia, jamssia, kahvia, kaakaota, puuvillaa, cashewpähkinöitä, ananasta ja soijaa. Valtaosa viljelijöistä on pientilallisia. Tilojen keskikoko on noin neljä hehtaaria. Kastelua, lannoitteita ja koneita käytetään vähän. Tuotantoeläimiä ovat lampaat, vuohet, lehmät ja siipikarja. Togossa on kaksi miljoonaa lammasta, viisi miljoonaa vuohta ja puoli miljoonaa lehmää. Togo on yksi Afrikan suurimmista luomutuotteiden viejistä. Togon luomuviljelijät tuottavat soijaa, ananasta ja kaakaota. Kalastus ja kalanjalostus työllistävät 20 000 togolaista. Saalis myydään yleensä lähimarkkinoille. Pyyntimäärät ovat kasvaneet viime vuosien aikana.

Vuonna 2023 Togon tavaraviennin arvo oli 5,5 miljardia euroa. Tuonnin arvo oli 12 miljardia euroa. Kullan vienti tuotti 40% kaikista vientituloista. Neljäsosa vientituloista saatiin öljystä. Muita vientituotteita olivat soija, kalsiumfosfaatti, kasvirasvat, puuvilla, kaakao ja sähkö. Kalsiumfosfaattia käytetään lannoitteissa ja elintarvikkeiden säilöntäaineena. Togon kasvirasvoista tunnetuin on shea-voipuun rasva. Sitä käytetään saippuan, kosteusvoiteiden ja hiustenhoitoaineiden valmistuksessa. Noin 40% Togon viennistä, melkein koko kultakauppa, suuntautui Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin. Muita tärkeitä vientimaita olivat Angola, Intia, Burkina Faso, Norsunluurannikko, Ghana, Benin ja Kiina. Suurimmat tuontimaat olivat Kiina, Intia, Belgia, Alankomaat ja Yhdysvallat. Ulkomailla asuvat togolaiset lähettävät vuosittain kotimaahan yhteensä noin 600 miljoonaa euroa.

Togossa käy vuosittain noin miljoona ulkomaalaista matkailijaa. Parhaimmillaan matkailutulot ovat olleet noin 200 miljoonaa euroa vuodessa. Viiden vuoden päästä matkailutulojen arvioidaan kasvavan 300 miljoonaan euroon vuodessa. Matkanjärjestäjien mielestä Togon parhaita nähtävyyksiä ovat upeat luonnonpuistot, Womén putoukset, Koutammakoun vanhat rakennukset, kaupunkien värikkäät markkinatorit ja Atlantin rannat. Togon kansantaide elää taitavasti tehdyissä puunaamioissa. Taiteilija Yao Metsoko maalaa puunaamioiden ihmis- ja eläinhahmoja kankaille. Hän kieputtaa naamiot ja varjot vahvaksi maailmaksi. Hän ihailee lihavien moottoripyöräilijöiden vauhtia. Kuvahakuvihje: Yao Metsoko art.