Tunisia

Maantiede

Tunisia on Pohjois-Afrikassa Välimeren rannalla Algerian ja Libyan välissä. Rannikolla on alavia maita, hienoja hiekkarantoja, suojaisia lahtia, suistoja, suolajärviä ja patoaltaita. Sisämaahan mentäessä maasto kohoaa tasangoiksi, ylängöiksi ja vuoristoksi. Tunisian korkein huippu on mäntymetsän peittämä Jabal ash Shanabi (1544 m). Se sijaitsee Kasserinen lähellä maan luoteisosassa ja kuuluu Afrikan pohjoisrannikolla kulkevan Atlasvuoriston itäisimpään osaan.

Keski-Tunisiassa on Saharan suurin suolapannu, Chott el Djerid, ja sen pohjoispuolella pienempi Chott el Gharsa. Talvisateilla vesi kertyy suolalaakioille vähitellen haihtuviksi järviksi. Suola-altailta etelään leviää Saharan reunan aavikko. Tunisian rannikolla ja vuorialueen pohjoisosissa on välimerenilmasto, jolle ovat ominaisia kuivat ja lämpimät kesät sekä kosteat, viileät talvet. Korkeimmilla vuorilla sataa toisinaan lunta. Etelä-Tunisiassa on lämmin ja kuiva ilmasto.

Bou-Hedman kansallispuisto on Keski-Tunisiassa kuivien kukkuloiden rinteillä ja laaksoissa. Läheltä on löydetty Rooman ajan kylien raunioita. Siellä on myös roomalaisten rakentamia siltoja, vesijohtoja ja -kanavia. Kansallispuistossa on ruohosavannia, akasiapuita ja muita kuivuutta sietäviä lehtipuita. Alueella on uhanalaisia saharanantilooppeja, punakaulagaselleja ja strutseja. Jebilin suojelualue on etelämpänä Saharan reunalla. Siellä on kuuma ilmasto ja niukka kasvillisuus. Hiekkamaisemassa elää aavikkokettuja, gaselleja ja harjalampaita.

Pitkät kuivuudet ovat supistaneet Tunisian vesivaroja. Patoaltaiden pinta on laskenut. Kaivot ovat kuivuneet. Vuonna 2024 juomaveden hinta kohosi vesilähteiden ehtymisen takia. Viisi vuotta sitten kolme tuhatta ihmistä asettui ketjuksi Tunisin kaupungin rannoille osoittaakseen mieltä vesien saastumista vastaan. Mereen ja Tunisin sisälahteen lasketaan teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesiä. Vesi samentuu nitraateista, kipsistä ja fosfaateista. Kalastajat valittavat, että kaloilla on mustat kidukset.

Historia

Tunisiasta on löydetty sata tuhatta vuotta vanhoja ihmisen jäänteitä, kiviveitsiä ja metsästäjien tappamien sarvikuonojen ja seeprojen luita. Tuolloin Sahara on ollut rehevä ja eläimistö runsaampi kuin nyt. Keski-Tunisian Jebel Ousselatin kalliosuojien seinillä on kuusi tuhatta vuotta sitten taiteiltuja kivikaiverruksia ja kalliomaalauksia, joissa on sarvikuonoja, härkiä, antilooppeja ja villisikoja.

2800 vuotta sitten foinikialaiset rakensivat Karthagon kaupungin nykyisen Tunisin paikalle. Karthago oli yksi Välimeren suurvalloista. Karthago rikastui merikaupasta sekä Pohjois-Afrikan ja Espanjan hopeakaivoksista. 2200 vuotta sitten Rooma tuhosi Karthagon pitkien sotien jälkeen. Rooman vallan aikana nykyinen Tunisia tuotti viljaa, viikunoita, papuja, viiniä, oliiviöljyä ja kankaita. Rooman jälkeen Tunisiaa hallitsivat vandaalit ja Itä-Rooma.

Islamilaiset arabit valloittivat rannikon 700-luvulla. He perustivat tukikohdakseen Tunisin kaupungin. Pitkään alueella asuneet berberit omaksuivat vähitellen islamin uskon. 1570-luvulla Tunisia liitettiin osmanien/ottomaanien valtakuntaan. Oliivi- ja viljakauppa jatkuivat arabi- ja berberihallitsijoiden aikana. 1880-luvun alussa Ranska alisti Tunisian siirtomaakseen. Tunisiassa tehtiin laadukkaita vaatteita, mutta 1800-luvulla paikalliset valmistajat eivät enää kyenneet kilpailemaan ulkomaisen teollisuuden kanssa.

Ranskan siirtomaavallan aikana ranskalaisille ja italialaisille siirtolaisille annettiin Pohjois-Tunisiasta kastelukelpoisia viljelymaita, joilla alettiin kasvattaa vihanneksia. Tunisiasta kaivettiin lyijyä, rautaa, sinkkiä, suolaa, kalkkia, kipsiä ja fosfaattia. Tunisia itsenäistyi Ranskasta vuonna 1956. Ensimmäinen presidentti Habib Bourguiba johti Tunisiaa kolmekymmentä vuotta. Aluksi Bourguibaa pidettiin uudistajana, nykyaikaistajana. Loppuaikana hän hallitsi itsevaltaisesti. Hänet julistettiin elinikäiseksi presidentiksi. Vuonna 1987 vanha ja sairas Bourguiba erotettiin virasta. Hänen tilalleen nousi Zine al-Abidine Ben Ali, joka johti Tunisiaa vuoteen 2011 asti.

Itsenäisyyden aikana Tunisian isoimmat kaivosyhtiöt ovat olleet valtion omistamia. Tunisia on ollut suuri fosfaatin tuottaja, mutta louhinta on hiipunut ja Tunisia on menettänyt kansainväliset markkinat muille tuottajille. Fosfaatti on lannoitteiden raaka-aine. 1960-luvulla matkailu nousi tärkeäksi elinkeinoksi. Sen merkitys Tunisian taloudelle on jatkuvasti kasvanut. Kymmenen vuotta sitten ääri-islamistiset terroristit tekivät hyökkäyksiä Tunisian turistikohteisiin. Vuonna 2020 matkailu romahti koronapandemian vuoksi.

Joulukuussa vuonna 2010 tunisialainen torimyyjä sytytti itsensä tuleen vastalauseena presidentti Ben Alin hallinnolle ja maan oloille. Siitä alkoi arabikevät: mielenosoitukset levisivät Egyptiin, Algeriaan, Libyaan ja Marokkoon, sitten myös Syyriaan, Jemeniin ja Bahrainiin. Tunisiassa tyytymättömyyden syitä olivat kallis ruoka, huonot palkat, työttömyys ja ihmisoikeusloukkaukset. Presidentti Ben Ali yritti torjua kansanliikettä sotatilalailla, mutta joutui eroamaan vuoden 2011 alussa ja pakeni maasta.

Kansalaisten laaja liikehdintä arabikevään aikana näytti avaavan tilaa vapaille vaaleille ja uudistuksille. Yhteiskunnalliset ristiriidat kärjistyivät, mutta kiistoja myös soviteltiin. Vuonna 2015 neljän tunisialaisjärjestön rauhankvartetti sai Nobelin rauhanpalkinnon. Kvartettiin kuuluivat ammattiliitto UGTT, teollisuuden ja kaupan järjestö UTICA, asianajajaliitto sekä ihmisoikeusjärjestö LTD. Kansallista vuoropuhelua edistänyt kvartetti tarjosi Nobel-komitean mukaan rauhanomaisen vaihtoehdon aikana, jolloin Tunisia oli sisällissodan kynnyksellä laajojen levottomuuksien ja poliittisten murhien takia.

Lisätietoja Globaliksen Arabikevät-konfliktiartikkelista.

Yhteiskunta ja politiikka

Tunisian presidentti valitaan yleisillä vaaleilla viiden vuoden virkakaudelle. Presidentti johtaa hallitusta. Istuva presidentti voidaan valita kerran uudelleen, toiselle kaudelle. Vuonna 2024 presidentti Kais Saied valittiin toiselle presidenttikaudelle. Saied sai yli 90 prosenttia äänistä. Alle 30 prosenttia äänioikeutetuista kävi äänestämässä. Saiedin vastaehdokas, liberaalipuolueen johtaja Ayachi Zammel pidätettiin hieman ennen vaaleja. Hän sai kahdentoista vuoden vankeustuomion. Häntä syytettiin asiakirjojen väärentämisestä. Zammelin oikeudenkäynti näyttää poliittiselta vainolta, jonka tarkoituksena oli varmistaa presidentti Saiedin vaalivoitto.

Vuonna 2022 presidentti Saied ajoi läpi perustuslakiuudistuksen, jossa presidentin valtaa lisättiin. Hallitus toimii nyt presidentin alaisena sen sijaan, että se olisi ensisijaisesti vastuussa parlamentille. Tunisian parlamentti muutettiin kaksikamariseksi. Entisen edustajainhuoneen rinnalle perustettiin uusi Alueiden neuvosto, jossa on 77 jäsentä. Neuvosto aloitti toimintansa vuonna 2024. Parlamentin alahuoneessa, Edustajainkokouksessa, on 161 kansanedustajaa. Ennen vuoden 2022 vaaleja Tunisian vaalilautakunta kielsi poliittisten puolueiden vaalityön. Ehdokkaiden oli käytävä vaalikampanjansa itsenäisesti ja kertomatta, mitä puoluetta he edustavat tai kannattavat.

Enemmistö Tunisian puolueista päätti olla osallistumatta vaaleihin. Vuoden 2022 lopussa ja vuoden 2023 alussa järjestetyissä kahden vaalikierroksen parlamenttivaaleissa vain vähän yli kymmenesosa äänioikeutetuista kävi äänestämässä. Vaalitulos esittää kaikki valitut kansanedustajat puolueisiin sitoutumattomina. Seitsemän edustajanpaikkaa jäi täyttämättä ehdokkaiden puuttuessa. Valituista kansanedustajista 24 on naisia. Vuonna 2023 presidentti Saied lakkautti yleisillä vaaleilla valitut kuntavaltuustot.

Kymmenen vuotta sitten, arabikevään kansanliikkeiden jälkimainingeissa, maailman demokratian tilaa seuraava Freedom House -järjestö luokitteli Tunisian vapaaksi maaksi. Nyt Freedom House pitää Tunisiaa osittain vapaana maana. Tunisian armeija on tukenut presidentti Saiedia. Vuoden 2025 keväällä neljäkymmentä presidenttiä arvostellutta poliitikkoa, liikeyrittäjää ja juristia tuomittiin kymmeniksi vuosiksi vankeuteen syytettynä maanpetoksesta ja salaliitosta. Maailmanpankin tietojen mukaan noin 15% tunisialaisista elää köyhyydessä. Kaupungeissa köyhien osuus on noin 13% väestöstä. Maaseudun asukkaista neljäsosa on köyhiä.

Dora Dalila Cheffi on suomalaistunisialainen taiteilija. Hän on syntynyt Helsingissä ja elää Tunisissa. Cheffi tutkii ihmisten ja elämän ilmeitä, usein happamiakin. Tunisian kuvissa ilahduttavat rohkeat ja lämpimät värit.

Talous ja kaupankäynti

Tunisia on alemman keskitulotason maa. Vuonna 2020 koronalama supisti kansantaloutta 9%. Sen jälkeen talous elpyi, mutta kasvu pysähtyi vuonna 2023. Talous kasvaa nyt hitaasti, alle kaksi prosenttia vuodessa. Tunisian matkailu on toipunut hyvin koronalamasta. Vuonna 2024 Tunisiassa kävi yhdeksän miljoonaa ulkomaalaista matkailijaa. Turismin tulot olivat noin kaksi miljardia euroa. Matkailupalvelut työllistävät lähes 400 000 tunisialaista.

Matkanjärjestäjät ylistävät Tunisian rantoja ja oliivilehtoja, hienojen vanhojen kaupunkien kapeita kauppakatuja, matto-, hopea- ja maustekauppoja. Karthago ja Rooman ajan rakennukset kiinnostavat turisteja. Hammamet on suosituin aurinkolomakohde. Valokuvissa näkyvät ruskeat rantamuurit, häikäisevän valkeat talot, kutsuva hiekkaranta ja sininen meri. Saharan voi kokea kamelivaelluksella. Ruokamatkailu on yleistynyt. Tunisia tarjoaa Välimeren ja Pohjois-Afrikan herkkuja.

Noin 13% Tunisian työvoimasta saa toimeentulon maataloudesta tai kalastuksesta, kolmasosa toimii teollisuuden tehtävissä ja 54% työskentelee palvelualoilla. Vuonna 2024 lähes 16% työvoimasta oli työttömänä. Tunisian naisista yli viidesosa on vailla työtä. Tunisian viljelijät kasvattavat vehnää, ohraa, oliiveja, sitrushedelmiä, viikunoita, taateleita ja vihanneksia. Vesipula haittaa maataloutta. Tuotantoeläimiä ovat lehmät, lampaat ja siipikarja. Tunisiassa on 300 000 lehmää ja neljä miljoonaa lammasta.

Tunisialla on yli tuhat kilometriä Välimeren rantaa. Kalastus ja kalanjalostus työllistävät 20 000 tunisialaista. Kalankasvatus on lisääntymässä. Tunisian teollisuus on monipuolistunut. Tehtaissa valmistetaan autoja ja autonosia, tietokoneita, mittauslaitteita, ja muita sähkölaitteita ja -tarvikkeita. Tunisian nahkatavarat ovat tunnettuja. Vaatetehtaat lähettävät tuotteensa Ranskaan, Saksaan ja Italiaan. Tunisian vaatetehtaissa työskentelee 150 000 työntekijää. Nahka- ja jalkineteollisuus työllistävät yhteensä 30 000 ihmistä.

Vuonna 2023 Tunisian tavaraviennin kokonaisarvo oli 20 miljardia euroa. Tuonnin arvo oli 22 miljardia euroa. Vientituotteita olivat kaapelit ja sähkölaitteet, vaatteet ja jalkineet, öljy, ajoneuvot ja moottorit, oliiviöljy, rauta, mittarit, muovit, lannoitteet ja fosforihappo. Suurimpia vientimaita olivat Ranska, Italia, Saksa, Yhdysvallat, Espanja ja Libya. Tärkeimpiä tuontimaita olivat Italia, Ranska, Kiina, Venäjä ja Saksa. Ulkomailla asuvat tunisialaiset lähettävät vuosittain kotimaahan yhteensä yli kaksi miljardia euroa.