Turkmenistan

Maantiede

Turkmenistan on Keski-Aasiassa Kaspianmeren itärannalla. Pohjoisia rajanaapureita ovat Kazakstan ja Uzbekistan, etelässä ovat Iran ja Afganistan. Turkmenistanissa on kuiva ilmasto. Kesällä koko maassa on helteitä. Kaspianmeren rannikolla talvet ovat melko leutoja, mutta sisämaassa on kovia pakkasia. Turkmenistanin pääkaupunki Ašgabat on maan eteläosassa lähellä Iranin rajaa. Kaupungissa on vajaa miljoona asukasta. Vähän yli puolet turkmenistanilaisista asuu kaupungeissa.

Karakumin aavikko kattaa kolme neljäsosaa Turkmenistanista. Hiekkakinosten välissä kasvaa niukkaa heinikkoa ja ruohikkoa. Aavikolla elää kuhertajagaselleja ja arokettuja. Turkmenistanin etelärajoilla on vuoristoja. Korkein huippu on Ayribobo (3138 m) maan itäosassa Uzbekistanin rajan tuntumassa. Pohjoisella rajalla on Sarygamysh, Turkmenistanin suurin järvi. Se on kuivan laakion ja hiekkakivikukkuloiden ympäröimä vihreä suolavesijärvi. Sarygamysh tarjoaa turvapaikan pelikaaneille, kapustahaikaroille, käärmekotkille ja flamingoille.

Turkmenistanin isoin joki Amudarja saa alkunsa Afganistanin vuorilta. Joki virtaa Turkmenistanin läpi pohjoista kohti laskeakseen Araljärveen. Amudarjan vettä on käytetty niin paljon Turkmenistanin ja Uzbekistanin viljelysten kasteluun, että se ei enää saavuta Araljärveä. Araljärvi on kuivunut pieniksi erillisiksi altaiksi. Järven entinen kalastuslaivasto ruostuu nyt Uzbekistanissa keskellä kuivaa maata. Kazakstanin puolella sijaitsevassa pohjoisessa altaassa on vielä vettä. Araljärven kuivuminen on yksi näkyvimmistä ihmisten aiheuttamista ympäristötuhoista.

Turkmenistanin joet saavat alkunsa lumipeitteisiltä vuorilta. Ilmaston lämpeneminen voi aiheuttaa vesipulan. Joet saavat vähemmän vettä, kun lumipeite supistuu. Keväisin lumen ja jään sulamisvedet aiheuttavat jokivarsilla tuhoisia äkkitulvia. Turkmenistanin maatalous on riippuvainen kastelusta. Joet ovat kasteluveden ja juomaveden lähde. Kolme neljäsosaa Turkmenistanissa kulutettavasta energiasta saadaan maakaasusta. Öljyn osuus on kaksikymmentäkolme prosenttia. Uusiutuvien energianlähteiden käyttö on vähäistä.

Darvazan kaasukraatteri on yksi Karakumin aavikon nähtävyyksistä. Luolamainen maakaasutasku maanpinnan lähellä sortui öljynporauksessa yli viisikymmentä vuotta sitten. Kaasu sytytettiin tuleen, jotta vaarallinen metaani ei pääsisi ilmakehään. Helvetin portiksi kutsuttu kaasukraatteri paloi yhtä mittaa yli puoli vuosisataa. Parin viime vuoden aikana kaasutaskuun on porattu reikiä metaanin hyödyntämiseksi. Liekit alkavat vähitellen sammua. Kuvahakuvihje: Darvaza crater.

Historia

Kaspianmeren ympäristössä on elänyt esi-ihmisiä satoja tuhansia vuosia sitten. Nykyihminen on tullut alueelle neljäkymmentä tuhatta vuotta sitten. Varhaisasukkaat olivat metsästäjiä, kalastajia ja keräilijöitä. Yhdeksän tuhatta vuotta sitten Etelä-Turkmenistanin Jeitunissa eli maanviljelijöitä, jotka kasvattivat vehnää ja ohraa. He leikkasivat viljaa luuveitsillä ja kiviteräisillä sirpeillä. Jyvät murskattiin jauhinkivillä. Seudun asukkailla oli myös karjaa: lampaita ja vuohia.

Turkmenistanin keskiosissa Murgabjoen varrella on neljä tuhatta vuotta vanhan Gonur-Tepen kaupungin rauniot. Kaupungissa asui tuhansia ihmisiä. Käsityöläiset työstivät luuta ja kiveä. He valmistivat koruja kullasta ja hopeasta. Rauniot on kaivettu esiin hiekan alta. Kaksi tuhatta vuotta sitten persialaiset perustivat samalle seudulle Mervin keidaskaupungin, josta tuli Margianan ruhtinaskunnan keskus. Mervin kaupunki oli Kiinan ja Euroopan yhdistäneen kauppareitin varrella. Kauppareitti tuli kuuluisaksi Silkkitien nimellä.

Turkmeenit saapuivat nykyisen Turkmenistanin alueille 700-luvulta alkaen. Samaan aikaan islamin usko levisi Keski-Aasiaan arabien kaupan ja sotaretkien myötä. Mervin kaupunkiin perustettiin islamilaisia oppilaitoksia. 1000-luvulla Turkmenistan oli osa turkkilaisheimojen suurta seldžukkien valtakuntaa. Valtakunta ulottui Turkista Syyriaan, Iraniin ja Irakiin. 1200-luvulla mongolien valloitusretket pakottivat turkmeenit vetäytymään Kaspianmeren rannikolle. Mongolit tuhosivat Mervin kaupungin.

Turkmenistanin alueelle syntyi turkmeenien kaanikuntia. Turkmeeniheimot taistelivat keskenään ja välillä kuivuudet pakottivat kansanryhmiä muuttamaan seudulta toiselle. 1800-luvulla Venäjän valta levisi alueelle. 1860-luvulla Venäjän armeijan joukot nousivat maihin Kaspianmeren rannikolla. Venäjä rakensi sataman, joka nykyisin on Turkmenbasyn kaupunki. 1880-luvulla Venäjän armeija voitti turkmeenien asejoukot ja pani toimeen joukkomurhan, jossa surmattiin yli kymmenen tuhatta turkmeenia. 1890-luvulla koko nykyinen Turkmenistan oli Venäjän hallussa.

Ensimmäisen maailmansodan lopussa Venäjän keisari kukistui ja kommunistit nousivat valtaan. Vuonna 1924 perustettiin Turkmenistanin neuvostotasavalta. Turkmenistanista tuli Neuvostoliiton osavaltio. Maahan muutti venäläisiä siirtolaisia. Paimentolaisten liikkumista rajoitettiin. Heidät pakotettiin asettumaan vakituisille asuinalueille. Kaivosteollisuus alkoi hyödyntää maaperän luonnonvaroja. 1950-luvulla rakennettiin Karakumin kastelukanava ohjaamaan vettä puuvillapelloille ja vehnä-, peruna- ja vihannesviljelmille. Kanava otti vettä Amudarja-joesta. Vettä käytettiin niin paljon, että joen virtaama väheni ja Araljärvi kuivui.

1960-luvulla Turkmenistanista löydettiin valtavia maakaasuesiintymiä. Vuonna 1991 Turkmenistan itsenäistyi Neuvostoliiton hajotessa. Kommunistipuolueen pääsihteeri Nijazov nimitettiin itsenäisen maan presidentiksi. Hän hallitsi Turkmenistania vuoteen 2006 saakka. Silloin Nijazov kuoli. Presidentiksi nimitettiin Gurbanguly Berdimuhamedow. Hän oli Turkmenistanin itsevaltias johtaja vuoteen 2022 asti. Hänen seuraajakseen tuli hänen poikansa Serdar Berdimuhamedow. Turkmenistan on tiukasti hallittu, valvottu ja suljettu maa.

Yhteiskunta ja politiikka

Turkmenistanin presidentti valitaan yleisillä vaaleilla seitsemän vuoden virkakaudelle. Presidentti voidaan valita uudelleen, ilman rajoituksia. Presidentti johtaa hallitusta. Turkmenistanin tähänastiset valtionpäämiehet ovat olleet itsevaltiaita. Vuonna 2022 presidentiksi valittiin edellisen valtionjohtajan Gurbanguly Berdimuhamedowin poika Serdar Berdimuhamedow. Hän sai lähes kolme neljäsosaa annetuista äänistä. Vuonna 2023 säädettiin laki, joka määrää, että Gurbanguly Berdimuhamedow on edelleen valtionjohtaja, vaikka hän jätti virkansa presidenttinä.

Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House -järjestön mukaan Turkmenistan ei ole vapaa maa. Hallituksen vastustajat on hiljennetty ihmisoikeuksista välittämättä. Presidentit ovat lietsoneet henkilöpalvontaa. He ovat teettäneet itsestään suuria kultaisia patsaita. Vuoden 2022 presidentinvaaleihin osallistui Berdimuhamedowin lisäksi kahdeksan ehdokasta. Vaalikampanjan aikana nämä kilpailevat ehdokkaat ylistivät valtionjohtaja Berdimuhamedowia.

Turkmenistanin parlamentissa on 125 kansanedustajaa. Kansanedustajat valitaan viiden vuoden välein. Käytännössä parlamentti on presidentin alainen. Vuonna 2023 parlamenttivaaleihin osallistui kolme puoluetta ja useita nimellisesti sitoutumattomia ehdokkaita. Hallitseva Demokraattinen puolue otti 65 kansanedustajaa. Maaseutupuolue sai 24 kansanedustajaa ja Teollisuuden ja yrittäjien puolue sai 18 edustajaa, molemmat puolueet ovat hallituksen liittolaisia. Parlamenttiin valittiin myös 18 puolueisiin sitoutumatonta kansanedustajaa. Valituista kansanedustajista 32 on naisia.

Demokraattinen puolue on ollut vallassa Turkmenistanin itsenäisyyden ajan. Maan itsenäistyessä sitä hallinnut kommunistinen puolue muutti nimensä Demokraattiseksi puolueeksi. Valtio hallitsee täysin Turkmenistanin elinkeinoelämää ja taloutta. Presidentti päättää yksin isoista valtion ja valtionyhtiöiden talousasioista. Yhteiskunnassa ja politiikassa on valtaverkostoja, jotka perustuvat sukulaisuussuhteisiin ja sisäpiirien etupyrkimyksiin. Lahjonta ja muut väärinkäytökset ovat tavanomaisia.

Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan naisten pahoinpitelyt ovat yleisiä. Turkmenistanin naisten pukeutumissääntöjä ja niiden valvontaa on tiukennettu. Hiusten värjääminen on kielletty. Naisille ei anneta ajokorttia. He eivät saa matkustaa autoissa, joiden miespuolinen kuljettaja ei ole heidän perheenjäsenensä. Säännöt ovat niinkin yksityiskohtaisia, että naisilta on kielletty istuminen auton etuistuimella. Heidän on istuttava takapenkillä. Valtionjohtaja ei halua nähdä mustia autoja. Ne on maalattava valkoisiksi. Presidentin omistama mestaruussarjan jalkapallojoukkue voittaa jokaisen ottelunsa.

Talous ja kaupankäynti

Turkmenistan on ylemmän keskitulotason maa. Viime vuosien virallisten laskelmien mukaan Turkmenistanin talous kasvaa kuusi prosenttia vuodessa. Turkmenistan on maakaasun ja öljyn tuottaja. Valtaosa kaasu- ja öljylöydöistä on Kaspianmerellä. Turkmenistanin maaperässä on rikki-, suola-, jodi-, ja kipsiesiintymiä. Vajaa viidesosa Turkmenistanin työvoimasta saa toimeentulon maataloudesta, kolmasosa toimii teollisuuden tehtävissä ja melkein puolet työskentelee palvelualoilla. Turkmenistanin elinoloista ei ole saatavilla luotettavia tilastotietoja. Eräät tutkijat arvioivat, että puolet väestöstä elää köyhyydessä.

Turkmenistanin viljelijät kasvattavat puuvillaa, vehnää, ohraa, maissia, riisiä, vihanneksia ja hedelmiä. Tuotantoeläimiä ovat lampaat, lehmät, vuohet, kanat ja kamelit. Turkmenistanissa on kaksikymmentä miljoonaa lammasta, kaksi miljoonaa lehmää, viisi miljoonaa vuohta ja satatuhatta kamelia. Valtio hallitsee Turkmenistanin elinkeinoelämää. Yksityisten yritysten määrä on lisääntynyt viime vuosina, mutta yritykset ovat enimmäkseen pieniä ja valtio valvoo niiden toimintaa tiukasti. Valtion omistamat kaupat myyvät halpoja säännösteltyjä ruokatuotteita.

Vuonna 2023 Turkmenistanin tavaraviennin kokonaisarvo oli viisitoista miljardia euroa. Tuonnin arvo oli neljä miljardia euroa. Kaksi kolmasosaa vientituloista saatiin maakaasusta. Öljynvienti tuotti viidesosan vientituloista. Muita vientituotteita olivat typpilannoitteet, vaatteet ja sähkö. Kaksi kolmasosaa viennistä suuntautui Kiinaan. Muita vientimaita olivat Turkki, Kreikka, Uzbekistan ja Azerbaidžan. Tärkeimmät tuontimaat olivat Turkki, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Kiina, Kazakstan ja Saksa. Vuonna 2024 Turkmenistanissa kävi vähän yli satatuhatta ulkomaalaista matkailijaa. Kaspianmeren rannalle on rakennettu uusi rantalomakeskus. Turismi on kasvanut, mutta sillä on vielä hyvin niukka taloudellinen merkitys.