Turkmenistan

Maantiede

Turkmenistan on Keski-Aasiassa Kaspianmeren itärannalla. Pohjoisia rajanaapureita ovat Kazakstan ja Uzbekistan, etelässä ovat Iran ja Afganistan. Valtaosa Turkmenistanista on kuivaa ja karua aavikkoa. Karakumin aavikko on pinta-alaltaan hieman Suomea suurempi. Se kattaa kolme neljäsosaa Turkmenistanista. Hiekkakinosten välissä kasvaa niukkaa heinikkoa ja ruohikkoa. Aavikolla elää kuhertajagaselleja ja arokettuja. Turkmenistanin etelärajoilla on vuoristoja. Korkein huippu on Ayribobo (3138 m) maan itäosassa Uzbekistanin rajan tuntumassa. Pohjoisella rajalla on Sarygamysh, Turkmenistanin suurin järvi. Se on kuivan laakion ja hiekkakivikukkuloiden ympäröimä vihreä suolavesijärvi. Sarygamysh tarjoaa turvapaikan pelikaaneille, kapustahaikaroille, kalasääskille. käärmekotkille ja flamingoille.

Turkmenistanin isoin joki Amudarja saa alkunsa Afganistanin vuorilta. Se virtaa Turkmenistanin läpi pohjoista kohti laskeakseen Araljärveen. Amudarjan vettä on käytetty niin paljon Turkmenistanin ja Uzbekistanin viljelysten kasteluun, että se ei enää saavuta Araljärveä. Sen vuoksi valtava Araljärvi on kuivunut pieniksi erillisiksi altaiksi. Järven entinen kalastuslaivasto ruostuu nyt Uzbekistanissa keskellä kuivaa maata. Kazakstanin puolella sijaitsevassa pohjoisessa altaassa on vielä vettä. Araljärven kuivuminen on yksi näkyvimmistä ja vaikuttavimmista ympäristötuhoista, mitä ihmiset ovat aiheuttaneet maailmassa. Turkmenistanissa on kuiva ilmasto. Kesällä koko maassa on helteitä. Kaspianmeren rannikolla talvet ovat melko leutoja, mutta Turkmenistanin sisämaassa on kovia pakkasia.

Ilmaston lämpeneminen saattaa aiheuttaa vakavan vesipulan. Turkmenistanin joet saavat alkunsa lumipeitteisiltä vuorilta. Jokien virtaama vähenee, jos lumipeite supistuu. Keväisin lumen ja jään sulamisvedet aiheuttavat jokivarsilla tuhoisia äkkitulvia. Turkmenistanin maatalous on täysin riippuvainen keinokastelusta. Joet ovat kasteluveden ja myös juomaveden lähde. Arvokkaita vesivaroja tulisi kuivassa maassa käyttää hyvin suunnitelmallisesti. Vuonna 2022 yli 80% Turkmenistanissa kulutetusta energiasta saatiin maakaasusta. Öljyn osuus oli 18%. Uusiutuvien energianlähteiden osuus oli häviävän pieni.

Karakumin aavikon nähtävyyksiin kuuluu Darvazan kaasukraatteri. Luolamainen maakaasutasku maanpinnan lähellä sortui 1970-luvulla öljynporauksessa. Kaasu sytytettiin tuleen, jotta vaarallinen metaani ei pääsisi ilmakehään. Helvetin portiksi kutsuttu kaasukraatteri on nyt palanut yhtä mittaa kymmeniä vuosia. Kuvahakuvihje: Darvaza crater.

Historia

Kaspianmeren ympäristössä on elänyt esi-ihmisiä satoja tuhansia vuosia sitten. Nykyihminen on tullut alueelle 40 000 vuotta sitten. Varhaisasukkaat olivat metsästäjiä, kalastajia ja keräilijöitä. 9000 vuotta sitten Etelä-Turkmenistanin Jeitunissa eli maanviljelijöitä, jotka kasvattivat vehnää ja ohraa. He leikkasivat viljaa luuveitsillä ja kiviteräisillä sirpeillä. Jyvät murskattiin jauhinkivillä. Seudun asukkailla oli myös karjaa: lampaita ja vuohia. Turkmenistanin keskiosissa Murgabjoen varrella on 4000 vuotta vanhan Gonur-Tepen kaupungin rauniot. Kaupungissa asui tuhansia ihmisiä. Taitavat käsityöläiset työstivät luuta ja kiveä. He valmistivat koruja kullasta ja hopeasta. Rauniot on kaivettu esiin hiekan alta. 2000 vuotta sitten persialaiset perustivat samalle seudulle Mervin keidaskaupungin, josta tuli Margianan ruhtinaskunnan keskus. Mervin kaupunki oli Kiinan ja Euroopan yhdistäneen kauppareitin varrella. Kauppareitti tuli kuuluisaksi Silkkitien nimellä.

Turkmeenit saapuivat nykyisen Turkmenistanin alueille 700-luvulta alkaen. Samaan aikaan islamin usko levisi Keski-Aasiaan arabien kaupan ja sotaretkien myötä. Mervin kaupunkiin perustettiin islamilaisia oppilaitoksia. 1000-luvulla Turkmenistan oli osa turkkilaisheimojen suurta seldžukkien valtakuntaa. Valtakunta ulottui Turkista Syyriaan, Iraniin ja Irakiin. 1200-luvulla mongolien valloitusretket pakottivat turkmeenit vetäytymään Kaspianmeren rannikolle. Mongolit tuhosivat Mervin kaupungin. Vähitellen nykyisen Turkmenistanin alueelle syntyi turkmeenien kaanikuntia. Turkmeenien heimot taistelivat keskenään ja välillä ankarat kuivuudet pakottivat kansanryhmiä muuttamaan seudulta toiselle. 1800-luvulla Venäjän valta levisi alueelle. 1860-luvulla Venäjän armeijan joukot nousivat maihin Kaspianmeren rannikolla. Venäjä perusti sinne sataman, joka nykyisin on Turkmenbasyn kaupunki. 1880-luvulla Venäjän armeija voitti turkmeenien asejoukot ja pani toimeen joukkomurhan, jossa surmattiin yli kymmenen tuhatta turkmeenia. 1890-luvulla koko nykyinen Turkmenistan oli Venäjän hallussa.

Ensimmäisen maailmansodan lopussa Venäjän keisari kukistui ja kommunistit nousivat valtaan. Vuonna 1924 perustettiin Turkmenistanin neuvostotasavalta. Turkmenistanista tuli Neuvostoliiton osavaltio. Maahan muutti venäläisiä siirtolaisia. Paimentolaisten liikkuvuutta rajoitettiin. Turkmeeneja pakkosijoitettiin pysyville asuinalueille. Turkmenistaniin syntyi kaivosteollisuutta hyödyntämään rikkaita luonnonvaroja. 1950-luvulla rakennettiin Karakumin kastelukanava ohjaamaan vettä puuvillapelloille ja vehnä-, peruna- ja vihannesviljelmille. Kanava otti vettä Amudarja-joesta. Vettä käytettiin niin paljon, että joen virtaama väheni ja iso Araljärvi Turkmenistanin pohjoispuolella Uzbekistanissa ja Kazakstanissa alkoi kuivua. 1960-luvulla löydettiin suuria maakaasuesiintymiä. Turkmenistan itsenäistyi vuonna 1991, kun Neuvostoliitto hajosi. Turkmenistanin kommunistipuolueen pääsihteerinä toiminut Saparmurat Nijazov nimitettiin itsenäisen maan presidentiksi. Hän hallitsi Turkmenistania yksinvaltaisesti vuoteen 2006 saakka. Vuonna 2006 Nijazov kuoli ja väliaikaiseksi presidentiksi nimitettiin Gurbanguly Berdimuhamedow. Vuonna 2007 Berdimuhamedow voitti Turkmenistanin ensimmäiset presidentinvaalit. Hän sai lähes 90% äänistä. Ulkomaiset tarkkailijat eivät pitäneet vaaleja rehellisinä eikä uskottavina. Vuoden 2017 presidentinvaalissa Gurbanguly Berdimuhamedow sai peräti 98% äänistä. Vuonna 2022 Gurbanguly Berdimuhamedowin seuraajaksi valittiin hänen poikansa Serdar Berdimuhamedow.

Yhteiskunta ja politiikka

Turkmenistanin presidentti valitaan suorilla vaaleilla seitsemän vuoden virkakaudelle. Presidentti voidaan valita uudelleen kuinka monta kertaa tahansa. Turkmenistanin tähänastiset valtionpäämiehet, ensimmäinen presidentti Saparmurat Nijazov ja vuonna 2022 vallasta luopunut Gurbanguly Berdimuhamedow ovat molemmat johtaneet maataan itsevaltiaina. He ovat hiljentäneet vastustajat ihmisoikeuksista välittämättä. Turkmenistanista on tullut äärimmäisen tiukasti hallittu, valvottu ja suljettu maa. Nijazov ja Berdimuhamedow ovat lietsoneet johtajan henkilöpalvontaa. Kumpikin teetti itsestään suuria kultaisia patsaita. Vuonna 2018 Berdimuhamedow määräsi, että pääkaupungissa Ašgabatissa saa olla vain valkoisia tai hopeanvärisiä autoja. Valkoinen oli presidentin mielestä onnen väri.

Vuoden 2022 alussa Turkmenistanin presidentiksi valittiin Serdar Berdimuhamedow, viran jättäneen Gurbanguly Berdimuhamedowin poika. Vaalit eivät tälläkään kertaa olleet vapaat, rehelliset eikä uskottavat. Maailman demokratian tilaa seuraava Freedom House -järjestö totesi, että Turkmenistanin valtion työntekijät pakotettiin äänestämään Serdar Berdimuhamedowia. Vaaleissa oli ehdolla myös kahdeksan muuta ehdokasta. Vaalikampanjan aikana he kaikki ylistivät edellistä presidenttiä Gurbanguly Berdimuhamedowia. Keskusvaalilautakunta ilmoitti, että 97% äänioikeutetuista kävi äänestämässä ja Serdar Berdimuhamedow sai 73% äänistä. Toiseksi sijoittunut ehdokas sai 11% äänistä.

Turkmenistanin parlamentissa on 125 kansanedustajaa, jotka valitaan viiden vuoden välein. Käytännössä parlamentti toimii presidentin alaisena. Vuonna 2023 järjestetyissä parlamenttivaaleissa Berdimuhamedowien Demokraattinen puolue otti itselleen 65 paikkaa. Maaseudun puolue sai 24 kansanedustajaa. Teollisuuden ja yrittäjien puolue sai 18 edustajaa. Lisäksi parlamenttiin valittiin 18 itsenäisinä esiintynyttä ehdokasta. Sekä Maaseudun puolue että Teollisuuden ja yrittäjien puolue ovat Gurbanguly Berdimuhamedowin perustamia. Ne ovat Demokraattisen puolueen ja presidentin apupuolueita eivätkä edusta todellista oppositiota. Vuonna 2023 valituista kansanedustajista 32 on naisia.

Freedom House -järjestön mukaan Turkmenistan on yksi maailman vähiten vapaista maista. Demokraattinen puolue on ollut valtapuolue Turkmenistanin itsenäistymisestä lähtien. Maan itsenäistyessä vuonna 1991 sitä hallinnut kommunistinen puolue muutti nimensä Demokraattiseksi puolueeksi. Turkmenistan on kutsunut ulkomaisia yhtiöitä osallistumaan maakaasu- ja öljyvarojen hyödyntämiseen. Maan sisällä valtio hallitsee täysin elinkeinoelämää ja taloutta. Yhteiskunnassa ja politiikassa toimii epävirallisia valtaverkostoja, jotka perustuvat sukulaisuussuhteisiin ja sisäpiirien etupyrkimyksiin. Lahjonta ja muut taloudelliset väärinkäytökset ovat yleisiä julkishallinnon kaikilla aloilla. Presidentti päättää yksin isoista valtion ja valtionyhtiöiden talousasioista ilman, että hän on tilivelvollinen millekään julkiselle laitokselle. Vuonna 2022 elintarvikeviraston virkailijoita vangittiin syytettyinä siitä, että he olivat varastaneet ja myyneet valtion säännöstelyn piiriin kuuluvia ruokatarvikkeita. Ihmisoikeuksien puolustajia on vangittu ja pahoinpidelty. Presidentin vaihtuessa nuorelta Serdar Berdimuhamedowilta odotettiin enemmän vapautta. Toistaiseksi avautumisesta ei ole näkynyt merkkejä. Turkmenistanissa on tullut voimaan uusia säädöksiä, jotka muistuttavat Iranin ja muiden ääri-islamististen valtioiden käytäntöjä. Naisten pukeutumissääntöjä on tiukennettu. Naiset eivät saa värjätä hiuksiaan. He eivät enää saa matkustaa autoissa, joiden miespuolinen kuljettaja ei ole heidän perheenjäsenensä. Säännöt ovat jopa niinkin yksityiskohtaisia, että naisilta on kielletty istuminen auton etuistuimella. Heidän on istuttava takapenkillä.

Talous ja kaupankäynti

Maailmanpankki luokittelee Turkmenistanin ylemmän keskitulotason maaksi. Viimeksi kuluneiden kahdenkymmenen vuoden aikana Turkmenistanin talous on kasvanut nopeasti. Maailmanpankin tilaston mukaan talous supistui 3% vuonna 2020, mutta on sen jälkeen elpynyt voimakkaasti. Turkmenistan on iso maakaasun ja öljyn tuottaja. Valtaosa tunnetuista kaasu- ja öljyesiintymistä on Kaspianmerellä. Vuonna 2021 22% Turkmenistanin työvoimasta sai toimeentulon maataloudesta, 34% toimi teollisuuden tehtävissä ja 44% työskenteli palvelualoilla.

Turkmenistanin maatalouden päätuotteita ovat vehnä ja puuvilla. Lisäksi kasvatetaan perunoita, sokerijuurikasta, vihanneksia ja maissia. Käytettävissä oleviin luonnonvaroihin kuuluvat myös maaperän suuret rikki-, suola-, jodi- ja kipsiesiintymät. Valtio hallitsee Turkmenistanin elinkeinoelämää. Yksityisten yritysten määrä on lisääntynyt viime vuosina, mutta yritykset ovat enimmäkseen pieniä ja valtio valvoo niiden toimintaa tiukasti. Valtion omistamat kaupat ovat myyneet halpoja säännösteltyjä elintarvikkeita, mutta vuoden 2023 aikana on alkanut näkyä merkkejä siitä, että tästä käytännöstä ollaan luopumassa. Turkmenistanilaiset pelkäävät, että ruokatuotteiden hintatuen lopettaminen korottaa tuntuvasti elinkustannuksia. Vuonna 2019 8% turkmenistanilaisista eli köyhyydessä.

Vuonna 2021 Turkmenistanin viennin kokonaisarvo oli 7 miljardia euroa. Tuonnin arvo oli 3 miljardia euroa. Kaksi kolmasosaa vientituloista saatiin maakaasun viennistä. Öljyn osuus oli 14%. Muita vientituotteita olivat puuvilla (raakapuuvilla, kuidut, puuvillakankaat), typpilannoitteet, muovit, sähkö, rikki, kupari ja vihannekset. Kiina osti kaksi kolmasosaa Turkmenistanin vientituotteista. Muita vientimaita olivat Turkki, Uzbekistan, Georgia, Venäjä ja Brasilia. Tärkeimmät tuontimaat olivat Turkki, Kiina, Venäjä, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Saksa. Turkmenistan on sisäänpäin kääntynyt, sulkeutunut maa, jonne ulkomaalaisten matkailijoiden on vaikea päästä. Turkmenistanissa on viime vuosien aikana käynyt vuosittain vain muutamia tuhansia turisteja. Matkailuelinkeinolla on siten hyvin pieni taloudellinen merkitys.