Tuvalu

Maantiede

Tuvalu on Tyynen meren saarivaltio Fidzin pohjoispuolella, kolme tuhatta kilometriä Uudesta-Seelannista pohjoiseen. Tuvaluun kuuluu yhdeksän matalaa saarta, joista kahdeksan on asuttuja. Saaret ovat etäällä toisistaan. Tuvalulla on lähes miljoona neliökilometriä merta. Saariston korkein kohta on alle viiden metrin korkeudella merenpinnasta. Tuvalulla on lämmin ja kostea ilmasto. Sadekausi ajoittuu marraskuun ja maaliskuun välille.

Tuvalun saarista kuusi on atolleja. Atollit kiertyvät meressä pitkinä kapeina renkaina. Kaaren sisäpuolella on laguuni. Funafutin atollilla, parin neliökilometrin alueella, elää yli puolet Tuvalun asukkaista. Tuvalun saaristossa on kolme korallisaarta. Saarilla ei ole jokia. Sadevesi suodattuu korallihiekan läpi pinnanalaisiksi kertymiksi. Merenpinnan kohotessa suolavesi tihkuu makean veden maanalaisiin luonnonkammioihin.

Tuvalua uhkaa vesipula. Kolme vuotta sitten saarivaltio julisti hätätilan, kun tavallista vähäisemmät sateet supistivat vedensaantia. Tuvalussa on nyt suolanpoistolaitoksia, jotka erottelevat merivedestä makeaa vettä. Ilmastonmuutos kohottaa vähitellen meren pintaa. Rannikkotulvat lisääntyvät. Ilmastotieteilijät ennustavat, että kolmenkymmenen vuoden kuluttua suurin osa Tuvalun saarista on veden alla.

Kolmasosa Tuvalun saarten ja atollien pinta-alasta on puuston peitossa. Metsiköissä on karhepuita, rakkomarjoja, pisonioita ja kairapalmuja. Kookosviljelmät ovat kasvaneet luonnonmetsien tilalle. Metsissä pesii kyhmykeisarikyyhkyjä ja atollikäkiä. Ihmisten mukana Tuvalulle on tullut rottia ja kissoja. Ne hävittävät paikalliseläimistöä. Funafutin atollilla tiheän asutuksen jätevedet likaavat pinnanalaisia vesikertymiä ja laguunia.

Tuvalun lähivesillä tavataan useita lajeja merikilpikonnia. Koralliriutoilla ui vasarahaita ja rauskuja, värikkäitä viiri- ja perhokaloja sekä säppi- ja välskärikaloja. Aaltojen yllä poukkoilevat lentokalat. Meressä on delfiinejä, tropiikkivalaita, nokkavalaita ja kaskelotteja. Saarilla ja atolleilla pesii paljon merilintuja: suulia, fregattilintuja, tiiroja ja liitäjiä.

Historia

Tuvalun saarilla ja atolleilla on asunut ihmisiä kolmen tuhannen vuoden ajan. Varhaisasukkaat tulivat Samoalta, Tongalta ja Kiribatilta. He olivat kalastajia. Kalan ja simpukoiden lisäksi he söivät taaroa, leipäpuun hedelmiä ja kookospähkinöitä. Kairapalmun kuiduista punottiin koreja ja tehtiin purjeita ja vaatteita. Tyynen meren saarten asukkaat olivat taitavia purjehtijoita. Tuvalulaiset kävivät kauppaa, ja toisinaan taistelivatkin, tongalaisten, samoalaisten ja kiribatilaisten kanssa.

Espanjan laivat tulivat Tuvalun vesille 1500-luvun lopulla. Espanjalaiset eivät nousseet maihin. 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alkupuolella saarten ohi purjehti espanjalaisia, brittiläisiä, ranskalaisia, venäläisiä ja hollantilaisia aluksia. 1800-luvulla Tuvalulla kävi brittiläisiä ja pohjoisamerikkalaisia valaanpyytäjiä, jotka hankkivat saarilta kookospähkinöitä. Atolleilla ei ollut suojaisia satamia. Siksi tulijoiden oli vaikea rantautua. Perusta purjehti välillä kaappareita, jotka saalistivat pakkotyövoimaa guanon louhijoiksi. Perun Chinchasaarilta kaivettiin 1800-luvulla guanoa, linnunlantaa, lannoitteeksi ja ruudin raaka-aineeksi.

1800-luvun loppupuolella Tuvalulle tuli lähetyssaarnaajia ja kauppiaita. 1890-luvulla Iso-Britannia valtasi Tuvalun alusmaakseen. Vuonna 1916 saaristo liitettiin virallisesti Tyynen meren brittiläisiin siirtomaihin. Toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltojen armeija rakensi lentokenttiä Tuvalun atolleille torjuakseen Japanin etenemistä. Tuvalu säilyi brittiläisenä siirtomaana 1970-luvulle asti. Saarivaltio itsenäistyi vuonna 1978, mutta pysyi brittiläisen kansanyhteisön jäsenenä. Vuonna 2000 Tuvalu hyväksyttiin YK:n jäseneksi.

Yhteiskunta ja politiikka

Tuvalun muodollinen valtionpäämies on Ison-Britannian kuningas. Varsinainen poliittinen valta on pääministerin johtamalla hallituksella. Pääministerin valitsee Tuvalun parlamentti. Parlamentissa on kuusitoista kansanedustajaa. Kansanedustajat valitaan yleisillä vaaleilla neljän vuoden välein. Tuvalussa ei ole poliittisia puolueita. Puolueiden perustaminen on täysin sallittua. Pienen saarivaltion valtaverkostojen ja liittoutumien perustana ovat kotiseutu, suku ja henkilösuhteet. Saarelaiset eivät ole pitäneet tarpeellisena perustaa puolueita.

Vuonna 2024 vastavalittu parlamentti nimitti pääministeriksi Feleti Teon. Hän on toiminut Tyynen meren saarten alueellisen kehitysjärjestön johtajana. Tuvalun hallituksen suurin huolenaihe on ilmastonmuutos. Kolmenkymmenen vuoden kuluttua suurin osa saarivaltiosta saattaa olla veden alla. Vuonna 2023 Tuvalu solmi yhteistyösopimuksen Australian kanssa. Australia sitoutui ottamaan vuosittain vastaan 280 tuvalulaista ilmastopakolaista. Kolmasosa saarelaisista on jo jättänyt Australialle viisumihakemuksen. Tuvalun asukasluku vähenee joka vuosi.

Tuvalun ja Australian välinen sopimus antaa Australialle valtaa Tuvalun ulkopolitiikassa. Tuvalulla ei ole asevoimia. Australia vastaa saarten puolustamisesta. Tuvalu on yksi harvoista valtioista, joka vielä tunnustaa Taiwanin, ja jolla tästä syystä ei ole suhteita Kiinaan. Tuvalu on altis luonnontuhoille. Myrskyt nostattavat tulvia. Aallokot kuluttavat rantoja. Rannoille rakennetaan hiekkasäkkivalleja suojaamaan asutuksia. Rantakalastajat valittavat, että meren lämpeneminen pienentää saaliita.

Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House -järjestön mukaan Tuvalu on vapaa maa. Naisten asemassa on kuitenkin paljon parantamista. Haastattelututkimuksissa yli kolmasosa Tuvalun naisista kertoo kärsivänsä lähisuhdeväkivallasta. Naisia syrjitään työelämässä, maanomistuksessa ja perinnönjaossa. Pääministeri Feleti Teo sanoi vuonna 2025 tasa-arvoasioita käsitelleessä kokouksessa, että Tuvalun yhteiskunta on vanhoillinen. Perinteet ja tavat painavat enemmän kuin uudet säännöt ja lait. Vuonna 2025 Tuvalun parlamentissa ei ollut yhtään naista.

Talous ja kaupankäynti

Tuvalu on ylemmän keskitulotason maa. Viime vuosina Tuvalun talous on kasvanut keskimäärin kolme prosenttia vuodessa. Saarivaltion pääelinkeino on kalastus. Rannikkovesillä harjoitetaan kotitarvekalastusta. Syvillä vesillä pyydetään tonnikalaa. Tuvalu myy tonnikalan pyyntikiintiöitä ulkomaisille kalastusyhtiöille. Pyyntikiintiöiden kauppa tuottaa valtiolle yli kaksikymmentä miljoonaa euroa vuodessa. Tuvalu saa vuosittain kahdeksan miljoonaa euroa maksuna maan verkkotunnuksen (.tv) käyttöoikeuksista.

Tuvalun viljelijät kasvattavat taaroa, kookospalmuja, leipäpuita, papaijaa ja banaaneja. Kopra on aikaisemmin ollut tärkeä vientituote. Kopra on kookospähkinän kuivattua siemenvalkuaista. Siitä tehdään kookosöljyä. Tuvalun maanviljely on pienimuotoista. Neljä viidesosaa väestön kuluttamista elintarvikkeista tuodaan ulkomailta. Tuvalun saarilla käy vuosittain vain kolme tuhatta ulkomaalaista turistia. Matkailunedistäjät mainostavat upeita rantoja, meriluontoa ja koralliriuttoja. Tuvalu aikoo tallentaa saarista ja kulttuuristaan virtuaalikopion, jotta maasta säilyisi muisto sen jälkeen kun se mahdollisesti jää veden alle.

Vuonna 2023 Tuvalun tavaraviennin kokonaisarvo oli 50 miljoonaa euroa. Tuonnin arvo oli 90 miljoonaa euroa. Kalanvienti tuotti 95 prosenttia koko viennin arvosta. Muita vientituotteita olivat puhelimet, viihde-elektroniikka, kolikot ja muovit. Lähes 90 prosenttia viennistä suuntautui Thaimaahan. Muita vientimaita olivat Japani, Filippiinit, Irlanti ja Yhdysvallat. Tärkeimpiä tuontimaita olivat Kiina, Fidzi, Japani, Australia ja Uusi-Seelanti. Ulkomailla työskentelevät tuvalulaiset lähettävät kotisaarille vuosittain yhteensä kaksi miljoonaa euroa. Satoja tuvalulaisia on töissä ulkomaisten varustamojen rahti- ja matkustajalaivoilla.