Uruguay

Maantiede

Uruguay sijaitsee Etelä-Amerikan eteläosassa, Atlantin rannalla, Brasilian ja Argentiinan välissä. Argentiinan ja Uruguayn välinen raja kulkee Rio de la Platan lahteen laskevaa Uruguayjokea pitkin. Joessa on Salto Granden pato ja vesivoimala, joka tuottaa merkittävän osan Uruguayn sähköstä. Maan eteläisin rannikko ja pääkaupunki Montevideo ovat Rio de la Platan rannalla. Rannikoilla on hiekkarantoja ja -särkkiä, suistoja ja lahdelmia. Montevideon koillispuolella ja pohjoisessa Brasilian rajalla on mäkiä ja kukkuloita, mutta enimmäkseen Uruguay on alavaa maata. Korkein huippu, Cerro Catedral, kohoaa vain 514 metrin korkeudelle merenpinnasta. Taivaalta tarkasteltuna Uruguay on kuin tilkkutäkki, maatiloja näkyy kaikkialla suoralinjaisina suikaleina. Metsiä on vähän.

Uruguayn ilmasto on lämmin etelän kesän aikaan. Lämpötilat ovat korkeimmillaan tammikuussa. Talvet ovat viileitä. Heinäkuussa voi paikoitellen olla pakkasta. Melkein puolet Uruguayn asukkaista elää Montevideon metropolialueella. Metropolialueeseen kuuluvat suurkaupunki, sen esikaupungit ja niiden lähivyöhyke. Kaikkiaan 96% uruguaylaisista asuu kaupungeissa. Pienin kylä on alle kahden sadan asukkaan Arbolito, Cerro Largon maakunnassa lähellä Brasilian rajaa.

Muutamia kymmeniä kilometrejä Montevideosta itään rannikon eteläisimmällä niemellä on Punta del Esten kaupunki. Se on hieno rantalomakohde. Playa Bravan rannalla suuret sormet työntyvät esiin hiekasta. Taiteilija Mario Irarrazabalin veistoksesta on tullut kaupungin nähtävyys. Kuvahakuvihje: La mano de Punta del Este. Kahdeksan kilometrin päässä rannasta on Isla de Lobos, suomeksi susisaari. Karulla saarella elää harjasmerileijonia ja merikarhuja. Uruguayn itärannikolla San Miguelin kansallispuistossa on loivia kukkuloita ja luonnontilaisia kosteikkoja. Siellä tavataan pitkähäntäkissoja, villisikoja, vyötiäisiä ja kaimaaneja.

Vesien pilaantuminen on yksi Uruguayn ympäristöhaasteista. Rio de la Platan rantalahdelmissa on merkkejä saastumisesta. Maatalous on rehevöittänyt vesistöjä. Kastelu rasittaa pohjavesivaroja. Neljäsosassa maatalousmaista on havaittu tuottokykyä haittaavaa kulumista. Luonnon monimuotoisuuskin on uhanalainen. Luonnonniityt ja metsät vähenevät. Liikakalastus on verottanut kalakantoja. Luonnonsuojelualueiden osuus Uruguayn pinta-alasta on alle kymmenen prosenttia.

Historia

Uruguayn jokivarsilta on löytynyt lohkokivisiä keihäänkärkiä, jotka ovat osoittaneet, että alueella on elänyt ihmisiä yli 11 000 vuotta sitten. Rochan alueella lähellä Atlantin rannikkoa on satoja ihmisten rakentamia kumpuja, joiden ikä on yli 4000 vuotta. Kumpujen liepeiltä on kaivettu ihmisten ja saaliseläinten jäänteitä sekä merkkejä varhaisesta maanviljelystä. Rochan asukkaat ovat kasvattaneet maissia, kurpitsoja ja papuja sen lisäksi, että he ovat olleet kalastajia ja metsästäjiä. Espanjalaisten valloittajien tullessa Uruguayn alueelle Rio de la Platan rannalla asui charrua-kansaa. Uruguayjoen varrella eli bohanes-kansa ja sisämaassa oli guenoa- ja minuanes-väestön ryhmiä. Espanjalaiset saapuivat Rio de la Platalle vuonna 1516. He rakensivat San Lazaron linnoituksen Uruguayjoen suulle. Espanjalaiset eivät löytäneet Uruguaysta kaipaamiaan kultaa ja hopeaa. Intiaaniväestö teki ankaraa vastarintaa torjuakseen valloittajat.

1600-luvun lopulta 1700-luvulle Espanja ja Portugali kilpailivat Uruguayn omistamisesta. Espanjalaiset perustivat Montevideon kaupungin vuonna 1726. Espanjalaisten karja levisi Uruguayn hyville laidunalueille 1600-luvulla. Karja eli luonnontilassa ja sitä metsästettiin lihaksi ja nahoiksi. Nahasta ja rasvasta tuli Uruguayn tärkeimpiä vientituotteita. Taudit ja sodat tuhosivat intiaaniväestön. Viimeinen alkuperäisväestön joukkomurha tapahtui vuonna 1831. 1810-luvulla Argentiinassa syntynyt liikehdintä itsenäisyyden puolesta levisi Uruguayn alueelle samoihin aikoihin, kun Brasilia yritti ottaa Uruguayn haltuunsa. Uruguayssa käytiin sotaa 1820-luvun lopulle asti. Vuonna 1830 Uruguaysta tuli itsenäinen maa. Tähän aikaan maassa oli vain 74 000 asukasta. Argentiina, Brasilia, Ranska ja Englanti pyrkivät hallitsemaan aluetta. Ristiriidat leimahtivat sodiksi ja sisällissodiksi.

Vuosien 1860 ja 1920 välillä maahan saapui 600 000 eurooppalaista siirtolaista. Karjatalous oli tärkein elinkeino. 1900-luvulla Uruguay teollistui, väki muutti kaupunkeihin. Vientiliha pakastettiin. Villan kehräämöistä kasvoi monipuolinen tekstiili- ja vaateteollisuus. Toisen maailmansodan jälkeen maata koettelivat jatkuvat talouskriisit. Vuonna 1973 sotilaat kaappasivat vallan. Tuhansia ihmisiä vangittiin, heitä kidutettiin ja surmattiin. Puolueet ja ammattiliitot kiellettiin. Viestimiä valvottiin tiukasti. Kovaotteinen sotilashallinto jatkui vuoteen 1985 asti. Sen jälkeen valta on siirtynyt vaaleilla hallitukselta toiselle. Politiikan vanhat asetelmat ovat muuttuneet. On syntynyt uusia puolueita. Maata ovat johtaneet vasemmistolaiset ja konservatiivit. Talous on kasvanut. Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House-järjestön mukaan Uruguay on vapaa maa. Uruguayn julkishallinnossa on esiintynyt vähemmän väärinkäytöksiä kuin muissa Latinalaisen Amerikan maissa.

Yhteiskunta ja politiikka

Uruguayn presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla viiden vuoden kaudelle. Presidentti voidaan valita uudelleen, mutta häntä ei voi valita virkakauttaan välittömästi seuraavalle kaudelle. Presidentti johtaa hallitusta. Kaikilla 18 vuotta täyttäneillä Uruguayn kansalaisilla on äänioikeus. Äänestäminen on pakollista. Vuonna 2024 Uruguayn presidentiksi valittiin vasemmiston vaaliliiton Yamandu Orsi. Hän on entinen historianopettaja, maatyöläisen ja ompelijan poika. Uruguayssa on kaksikamarinen parlamentti. Parlamenttivaalit järjestetään samaan aikaan presidentinvaalien kanssa. Ylähuoneeseen, senaattiin, valitaan kolmekymmentä senaattoria. Alahuoneessa, eli edustajainhuoneessa, on 99 kansanedustajaa. Vuonna 2024 valituista kansanedustajista 28 on naisia.

Vuoden 2024 vaaleihin osallistui yksitoista vaaliliittoa tai puoluetta, joista kuusi sai edustajia parlamenttiin. Presidentti Orsin Frente Amplio -vaaliliitto sai niukan enemmistön senaattoreista, ja 48 edustajainhuoneen paikkaa. Mielipidemittauksissa uruguaylaiset sanoivat, että maan isoimpia ongelmia olivat talouden tila, työttömyys ja turvattomuus. Vuonna 2020 Uruguayn talous supistui koronalaman takia. Tätä oli jo edeltänyt kolme laihan kasvun vuotta. Vuonna 2021 talous elpyi. Vuonna 2023 kasvu tyrehtyi jälleen. Vuonna 2024 seitsemän prosenttia Uruguayn työvoimasta oli työttömänä. Köyhyydessä eli 9% uruguaylaisista. Vaalikampanjan aikana monet puolueet arvostelivat terveydenhoidon laatua ja sosiaaliturvaa.

Naisten aseman parantaminen on polttava haaste. Työttömyys kohdistuu tuntuvasti enemmän naisiin kuin miehiin. YK:n tasa-arvojärjestön mukaan Uruguayn pienituloisissa perheissä vain 39 prosentilla naisista on vakituinen työpaikka. Naiset ovat yhä huonommin palkattuja kuin miehet. Matalapalkkaisissa tuntitöissä naisille maksetaan 11% vähemmän kuin miehille. Korkeaa koulutustasoa edellyttävissä tehtävissä naisten palkat ovat 27% alhaisempia kuin miesten. Naisiin kohdistunut väkivalta lisääntyi koronaepidemian aikana. Kuolemaan johtaneissa naisten pahoinpitelyissä Uruguay on ollut väkilukuun suhteutettuna Latinalaisen Amerikan kärjessä. Väkivaltarikokset ovat lisääntyneet viime vuosina. Montevideo on yksi Etelä-Amerikan kokaiinin lähtösatamista, kun huumetta kuljetetaan kansainvälisille markkinoille.

Taidemaalari Leonilda Gonzalez jätti jälkeensä mustavalkoiset kuvat kissoista ja naisista. Naisten kasvoilla on tumma pilvi tai varjo. Hääpukuiset ovat vihaisia. Arkunkantajilla on tuimin ilme. Katso itse, kuvahakuvihje: Leonilda Gonzalez obras.

Talous ja kaupankäynti

Uruguay on korkean tulotason maa. Maailmanpankin mukaan Uruguayssa on Amerikan mantereen laajin keskiluokka. Siihen kuuluu yli 60% maan asukkaista. Keskiluokkaan kuuluvilla ihmisillä on kohtalaisen hyvä elintaso ja koulutus. Heillä on taloudellinen vapaus tehdä omia valintoja eikä ainoastaan koettaa selviytyä päivästä toiseen. Maailmanpankki arvioi, että 90% yli 65-vuotiaista uruguaylaisista on virallisen eläkejärjestelmän piirissä. Uruguayssa tuloerot ovat pienemmät kuin muualla Latinalaisessa Amerikassa.

Vähän yli 8% Uruguayn työvoimasta saa toimeentulon maataloudesta, 18% toimii teollisuuden tehtävissä ja 74% työskentelee palvelualoilla. Lihakarjan kasvatus ja lihanjalostus ovat pitkään olleet tärkeitä elinkeinoja. Viljelijät kasvattavat soijaa, maissia, ohraa, vehnää ja sokeriruokoa. Uruguay tuottaa hedelmiäkin: appelsiineja, viinirypäleitä, mandariineja ja omenia. Metsä Botnia rakensi Fray Bentosiin suuren sellutehtaan, jonka raaka-aine tulee istutetusta eukalyptusmetsästä. Vuonna 2023 valmistui metsäteollisuusyhtiö UPM:n Paso de los Torosin sellutehdas, jonka tuotantokyky on kaksinkertainen Fray Bentosiin verrattuna. Nämä suomalaiset tuotantolaitokset kuuluvat laajimpiin teollisuushankkeisiin, mitä Uruguayssa on toteutettu. Uruguayssa on myös teknologia- ja muoviteollisuutta.

Vuonna 2023 Uruguayssa kävi lähes neljä miljoonaa ulkomaista matkailijaa. Eniten turisteja tuli naapurimaista Brasiliasta ja Argentiinasta. Rantakaupungit Punta del Este, La Paloma ja Piriapolis ovat suosituimpia matkakohteita. Uruguayn raha- ja pankkipalvelut ovat houkutelleet ulkomaisia yritysasiakkaita. Viime vuosina tietotekniikka- ja neuvonta-alojen palvelutarjonta on kasvanut ja uudet uruguaylaiset yritykset ovat päässeet esille kansainvälisillä markkinoilla.

Vuonna 2022 Uruguayn tavaraviennin kokonaisarvo oli 10 miljardia euroa. Tuonnin arvo oli 12 miljardia euroa. Pakastelihan ja muiden lihatuotteiden myynti tuotti neljäsosan vientituloista. Sulfaattisellun myynti tuotti 15% vientituloista. Muita vientituotteita olivat soija, maitotiiviste, riisi, ajoneuvot, muovit, puutavara, mallas, nahka ja sähkö. Lähes neljäsosa Uruguayn viennistä suuntautui Kiinaan. Muita isoja vientimaita olivat Brasilia, Argentiina, Yhdysvallat, Alankomaat ja Italia. Tärkeimmät tuontimaat olivat Brasilia, Kiina, Yhdysvallat, Argentiina ja Saksa.