Valko-Venäjä

Maantiede

Valko-Venäjä on itäeurooppalainen sisämaavaltio. Rajanaapureita ovat lännessä Puola ja Liettua, pohjoisessa Latvia, etelässä Ukraina ja idässä Venäjä. Valko-Venäjä on valtioliitossa Venäjän kanssa. Valko-Venäjä sijaitsee Uralvuorilta Karpaateille ulottuvalla Itä-Euroopan tasangolla. Maasto on enimmäkseen tasaista. Pohjoisessa on järvialue, jota rypyttävät loivat kukkulat ja laaksot. Maan keskiosissa on ylänköä. Siellä on myös Valko-Venäjän korkein kohta, Dzjarzynskin mäki (345 m). Etelämpänä leviää Polesian alanko.

Valko-Venäjää halkovat pitkät joet. Dnepr virtaa Venäjältä Valdain ylängöltä Valko-Venäjän ja Ukrainan läpi laskeakseen Mustaanmereen. Dneprin sivujokia ovat Pripet ja Berezina. Väinäjoki ja Niemen laskevat Itämereen. Bug on Puolan ja Valko-Venäjän rajajoki. Jokien rannoilla on monta kaupunkia. Valko-Venäjä on meri- ja mannerilmaston välisellä vaihettumisvyöhykkeellä. Talvet ovat kylmiä. Kesät ovat lämpimiä. Maan pohjoisosissa sataa enemmän kuin etelässä. Etelässä talvet ovat leudompia kuin pohjoisessa.

Bialowiezassa Puolan ja Valko-Venäjän rajalla kasvaa alavan maan lehtimetsää. Valtalajeja ovat valkopyökki, lehmus, saarni ja tammi. Kansallispuistossa elää visenttejä, kauriita, karhuja, ilveksiä ja villisikoja. Valko-Venäjän suurin luonnonsuojelualue on etelässä Homelin lähellä Pripetjoen varrella. Se on Polesian säteilysuojelualue, joka muodostettiin puskurivyöhykkeeksi vuonna 1988 kaksi vuotta Tsernobylin ydinvoimalan räjähdyksen jälkeen. Alueen eläinkannat ovat runsastuneet, kun ihmisten läsnäolo on vähentynyt. Suomalaisetkin ovat tutkineet siellä säteilyn vaikutuksia eläimistöön.

Yli puolet Valko-Venäjän kuluttamasta energiasta saadaan maakaasusta. Öljyn osuus on hieman yli neljäsosa ja hiilen noin 3%. Ydinvoimalla tuotetaan 7% energiasta. Uusiutuvien energianlähteiden osuus on pieni. Valko-Venäjän hallinto suhtautuu vihamielisesti kansalaisjärjestöjen toimintaan. Monet luonnon- ja ympäristönsuojelun aloilla toimineet järjestöt ovat joutuneet keskeyttämään työnsä. Vuonna 2024 Valko-Venäjän hallitus sulki yli 900 kansalaisjärjestöä.

Historia

Ihmiset alkoivat asettua Valko-Venäjän alueelle, kun viimeisen jääkauden mannerjää vetäytyi yli 30 000 vuotta sitten. Homelin seudulta Pripetjoen varrelta on löydetty jäänteitä yli 20 000 vuotta vanhasta ihmisasutuksesta. Slaavilaiset kansat levittäytyivät Valko-Venäjälle 500-luvulta alkaen. Maan pohjoisosia hallitsi 800-luvulta 1100-luvulle asti Polatskin ruhtinaskunta, joka valvoi tärkeitä jokireittejä. Vanhan valkovenäläisyyden, ukrainalaisuuden ja venäläisyyden yhteiseksi esikuvaksi on nostettu Kiovan Rus, joka 900-luvulla ulottui Mustaltamereltä Pohjoiselle jäämerelle ja kävi kauppaa Persian kanssa. Kiovan valtakuntaan kuului slaavilaisia ja pohjoismaalaisia kansoja. Mongolit kukistivat Kiovan 1200-luvulla.

1200-luvulta 1400-luvulle saakka Valko-Venäjä oli Liettuan suuriruhtinaskunnan alainen. 1560-luvulta alkaen maa oli osa Puola-Liettuaa. 1700-luvun lopulla Valko-Venäjä liitettiin osaksi Venäjän keisarikuntaa. Ensimmäisessä maailmansodassa Saksa miehitti Valko-Venäjän. Vuonna 1917 Saksan miehityksen aikana perustettiin Valko-Venäjän tasavalta. Vuonna 1918, Venäjän vallankumouksen jälkeen, Neuvosto-Venäjän armeija valtasi Valko-Venäjän. Vuonna 1922 maasta tuli Neuvostoliiton osavaltio, neuvostotasavalta. 1940-luvulla toinen maailmansota tappoi neljäsosan valkovenäläisistä. Vuonna 1991, Neuvostoliiton hajottua, Valko-Venäjä itsenäistyi.

Vuonna 1994 Valko-Venäjän perustuslaki uudistettiin. Osana uudistusta perustettiin presidentin virka. Maan presidentiksi valittiin Aljaksandr Lukashenka. Hän on ollut Valko-Venäjän johtaja siitä lähtien. Lukashenka hallitsee maata itsevaltaisesti. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön mukaan Valko-Venäjällä ei ole ollut vapaita vaaleja sen jälkeen, kun Lukashenka nousi valtaan. Vuonna 1999 Valko-Venäjä solmi valtioliiton Venäjän kanssa. Valko-Venäjä on ollut Venäjän asevoimien tukialue Venäjän vuonna 2022 aloittamassa rikollisessa hyökkäyssodassa Ukrainaa vastaan.

Yhteiskunta ja politiikka

Valko-Venäjää hallitsee presidentti. Toimeenpanovaltaa käyttää presidentin nimittämä, pääministerin johtama hallitus. Vuodesta 1996 lähtien parlamentilla on ollut lähinnä muodollinen asema. Maan ilmeinen hallitsija on presidentti Aljaksandr Lukashenka. Tammikuussa vuonna 2025 järjestetyissä presidentinvaaleissa vaaliviranomaiset julistivat Lukashenkan voittajaksi yli 87%:n ääniosuudella. Satoja Lukashenkan vastustajia, tai sellaisiksi epäiltyjä, pidätettiin ennen vaaleja. Edellisten vuonna 2020 järjestettyjen presidentinvaalien jälkeen Valko-Venäjällä oli laajoja mielenosoituksia Lukashenkan hallintoa vastaan. Poliisit pahoinpitelivät mielenosoittajia. Pidätettyjä kidutettiin poliisivankilassa. Vuonna 2024 hallitus lakkautti lähes tuhat valkovenäläistä kansalaisjärjestöä. Osa järjestöistä jatkaa toimintaansa ulkomailla. Vuoden 2020 jälkeen 200 000 valkovenäläistä on lähtenyt maasta.

Vuonna 2022 valkovenäläinen demokratian, vapauden ja ihmisoikeuksien puolustaja Ales Bjaljatski sai Nobelin rauhanpalkinnon. Vuonna 1996 hän perusti Viasna-järjestön, joka tarjoaa tukea poliittisille vangeille. Vuonna 2022 Bjaljatski istui itsekin vankilassa. Valkovenäläinen toimittaja ja kirjailija Svetlana Aleksijevits sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2015. Aleksijevits on ollut rohkea, tarkkasanainen, sorron ja itsevaltiuden arvostelija. Vuonna 2020 Aleksijevits lähti Valko-Venäjältä. Hän asuu maanpakolaisena Berliinissä.

Valko-Venäjän itsenäistyttyä vuonna 1991 monet maan yhteiskunnan ja tuotantoelämän piirteet säilyivät samanlaisina kuin mitä ne olivat olleet Neuvostoliiton aikana. Talouden kaikilla aloilla valtio on määräävässä asemassa. Valtion yritysten osuus on yli puolet sekä työpaikoista että kansantuotteesta. Tavaroiden kuluttajahintoja säädellään keinotekoisesti. Valtion yritysten huono tuottavuus ja tappiot rasittavat maan taloutta. Valko-Venäjä saa lainoja Venäjältä. Venäjä toimittaa myös halpaa öljyä ja kaasua. Käytännössä Venäjä pitää pystyssä Valko-Venäjän valtiontaloutta. Myös presidentti Lukashenka pysyy maan johdossa Venäjän avulla. Venäjä katsoo Valko-Venäjän kuuluvan valtapiiriinsä.

Talous ja kaupankäynti

Viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana Valko-Venäjän talouskehitys on vaihdellut hitaan kasvun ja taantumien välillä. Vuonna 2024 kansantalous oli samankokoinen kuin vuonna 2013. Euroopan Unioni kohdistaa Valko-Venäjään talouspakotteita siksi, että Valko-Venäjä on tukenut Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan. Kymmenesosa Valko-Venäjän työvoimasta saa toimeentulon maataloudesta, 30% toimii teollisuuden tehtävissä ja 60% työskentelee palvelualoilla. Viljelijät kasvattavat perunaa, sokerijuurikasta, vehnää, maissia, ohraa, ruista ja ruisvehnää. Ruisvehnä on vehnän ja rukiin risteytys. Sitä käytetään rehukasvina. Valko-Venäjä tuottaa myös omenia ja vihanneksia.

Valko-Venäjän teollisuus valmistaa traktoreita ja muita koneita, ruokatuotteita, jääkaappeja sekä muita kodinkoneita, lannoitteita ja elektroniikkaa. Puuteollisuudella on pitkät perinteet. Kaivoksista louhitaan rautaa, suolaa ja kipsiä. Parhaimpina matkailuvuosina Valko-Venäjällä on käynyt yli 10 miljoonaa ulkomaalaista turistia. Vuosittaiset matkailutulot ovat tuolloin kohonneet miljardiin euroon. Suosituimpia matkailukohteita ovat olleet pääkaupunki Minsk, toisessa maailmansodassa kuuluisaksi tullut Brestin linnoitus, 1500-luvulla rakennettu Mirin linna sekä Bialowiezan kansallispuisto. Neljä viidesosaa Valko-Venäjälle tulevista matkailijoista on ollut venäläisiä. Ukrainan sota on supistanut turismia tuntuvasti.

Vuonna 2022 Valko-Venäjän tavaraviennin kokonaisarvo oli 9 miljardia euroa. Tuonnin arvo oli 10 miljardia euroa. Lähes viidesosa vientituloista saatiin lannoitekaupasta. Muita vientituotteita olivat öljy, puutavara, rapsiöljy, traktorit, kankaat ja vaatteet, kodinkoneet, maito, liha, rauta ja kaapeli. Tärkeimpiä vientimaita olivat Venäjä, Kiina, Ukraina, Puola, Kazakstan ja Liettua. Suurimmat tuontimaat olivat Venäjä, Kiina, Puola, Saksa, Liettua ja Turkki. Ulkomailla asuvat valkovenäläiset lähettävät kotimaahan noin miljardi euroa vuodessa.