Venezuela

Maantiede

Venezuela on Etelä-Amerikan pohjoisrannikolla, Karibianmeren rannalla. Rannikon edustalla on saaria ja koralliriuttoja. Maan luoteiskorvassa Andien vuorijonot Serrania de Perija ja Cordillera de Merida kaartavat suuren Maracaibojärven laitoja. Vuorten korkeimmat huiput kohoavat lähes viiden tuhannen metrin korkeudelle merenpinnasta. Rinteiden pilvimetsissä elää harvinaisia silmälasikarhuja.

Venezuelan keskiosa on tasankoa etelästä Kolumbian rajalta koilliseen Orinocojoen suistoon asti. Orinoco alkaa Parimasta Venezuelan ja Brasilian raja-alueelta, se kiemurtelee tasankojen halki laskeakseen lopulta Karibian mereen. Yli kahden tuhannen kilometrin pituisella Orinocolla on satoja sivujokia. Orinocojoessa tavataan jättiläissaukkoja, piraijakaloja, sähköankeriaita, delfiinejä ja krokotiileja.

Orinocojoen itä- ja eteläpuolella on Guyanan ylänkö. Siellä joet ovat kaivertaneet jyrkkäseinäisiä, syviä laaksoja, joiden väliin jää tasalakisia hiekkakivivuoria. Guyanan ylängöllä kasvaa sademetsiä. Canaiman kansallispuiston nähtävyys on Salto Angel, maailman korkein vesiputous. Venezuelan alavilla mailla ilmasto on kuuma ja kostea. Ylängöillä ja vuorilla on viileämpää.

Lähes yhdeksänkymmentä prosenttia venezuelalaisista elää kaupungeissa. Miltei puolet kaupunkilaisista asuu slummeissa. Slummien asukkailla ei ole käytettävissään riittävästi puhdasta vettä, viemäröinti on puutteellinen, asutaan ahtaasti ja asuinpaikka on turvaton. Kaupunkien ylikasvu hävittää puistot. Caracasissa asutus on jo levinnyt läheisen Avilan kansallispuiston sisälle. Maracaibossa ja muilla öljyn poraus- ja pumppauspaikoilla on usein öljypäästöjä, jotka pilaavat ympäristöä.

Historia

Karibian meren rannikolta Taima-Taimasta on löydetty jäänteitä neljätoista tuhatta vuotta vanhasta asutuksesta. Löydöksiin kuuluu norsun sukuisen mastodontin lonkkaluu, jonka on lävistänyt kivikärkinen keihäs. Venezuelan varhaiset asukkaat olivat metsästäjiä, kalastajia ja keräilijöitä. Ensimmäiset saviesineiden löydökset ovat kolmen tuhannen vuoden ikäisiä. Kaksi tuhatta vuotta sitten Kolumbian puolelta siirtyi viljelevää väestöä Venezuelan tasangoille. 900- ja 1000-luvuilla on rakennettu kyliä ja viljavarastoja. Maanviljelyn päätuotteita ovat olleet maissi ja juurikasvit.

Kristoffer Kolumbus saapui Venezuelaan vuonna 1498. Silloin alueella asui monia eri väestöryhmiä, kuten lännen wayuut, pohjoisen caquetit ja Andien timoto-cuicat. Kolumbus näki rannikolla paalujen varaan rakennettuja kalastajakyliä. 1500-luvun lopulla espanjalaiset ja englantilaiset purjehtivat Orinocojokea pitkin sisämaahan etsien tarun kultaista kaupunkia. Espanjalaiset perustivat suuria maatiloja, joilla tuotettiin maissia, papuja, lihaa, sokeria ja kaakaota. Tilojen työvoimana olivat pakkotyöhön alistetut intiaanit, sekä myöhemmin afrikkalaiset orjat.

Vuonna 1811 Venezuela julistautui itsenäiseksi. Tästä syttyi kymmenvuotinen vapaussota. Sen jälkeen Venezuela irtautui Espanjan vallasta ensin osana Suur-Kolumbian valtiota ja sen jälkeen erillisenä itsenäisenä maana. 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella kahvi oli tärkeä tuote. Kahvinvienti vauhditti Venezuelan talouden kasvua. Kenraalit johtivat maata. 1960-luvulta alkaen öljy hallitsi Venezuelan taloutta. 1970-luvun puolivälissä öljyntuotanto kansallistettiin.

Öljytuloista huolimatta Venezuela velkaantui ja kompasteli lamasta toiseen. Vähävarainen väestö jäi syrjään, kun varakkaat ja vallankäyttäjät menestyivät. Vuonna 1998 puolet Venezuelan asukkaista oli köyhiä. Ihmisten tyytymättömyys loi kannatuspohjan vasemmistolaiselle populismille. Presidentiksi valittiin sanavalmis ja suuripuheinen Hugo Chavez. Chavez pystytti Venezuelaan keskusjohtoista valtiososialismia. Ulkopolitiikassaan hän pyrki muodostamaan samanmielisten hallitusten ja poliittisten liikkeiden latinalaisamerikkalaisen yhteisön. Öljyrahalla ostettiin liittolaisia. Venezuelan sisällä hallituksen kannattajien ja vastustajien välinen kiista kärjistyi. Hallitus kuritti vastustajiaan yhä kovemmin keinoin. Hugo Chavez kuoli vuonna 2013. Hänen jälkeensä presidentiksi nousi Nicolas Maduro.

Vuonna 2024 Nicolas Maduro väitti voittaneensa Venezuelan presidentinvaalit. Hallitusta tottelevat vaaliviranomaiset julistivat Maduron voittajaksi ennen kuin äänet oli laskettu, eivätkä sen jälkeen tarjonneet tarkkaa tietoa vaalien tuloksista. Opposition ja sitoutumattomien tarkkailijoiden keräämät äänestyspaikkakohtaiset tiedot osoittavat, että Maduro hävisi vaalit. Hallituksen vastaisen vaaliliiton presidenttiehdokas Edmundo Gonzalez sai kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.

Vaalien jälkeen Venezuelassa oli isoja mielenosoituksia Maduron hallintoa ja vaalipetosta vastaan. Satoja mielenosoittajia vangittiin. Poliisit tappoivat kymmeniä ihmisiä. Edmundo Gonzalez sai turvapaikan Espanjasta. Vuonna 2025 venezuelalainen Maria Corina Machado sai Nobelin rauhanpalkinnon. Machado on demokratialiikkeen johtaja. Vuoden 2026 alussa Yhdysvaltojen armeijan erikoisjoukot vangitsivat Nicolas Maduron. Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump ilmoitti johtavansa Venezuelaa.

Yhteiskunta ja politiikka

Euroopan Unioni ja Yhdysvallat eivät pidä Venezuelan hallitusta laillisena. Yli kolmekymmentä maata kieltäytyi tunnustamasta Nicolas Maduroa vuoden 2024 presidentinvaalien voittajaksi. Vaalien jälkeen Peru, Panama, Argentiina, Chile, Uruguay, Costa Rica ja Dominikaaninen tasavalta katkaisivat diplomaattisuhteet Venezuelaan. Venezuela on yksi Amerikan mantereen huumekaupan keskuksista. Kolumbian ja Brasilian vastaisilla rajoilla aseelliset sissiryhmät ja järjestäytynyt rikollisuus käyttävät valtaa laajalla alueella. Venezuelan armeijassa ja poliisivoimissa on tuhansia Kuuban turvallisuuspalvelun työntekijöitä, jotka harjoittavat poliittista valvontaa.

Venezuela vaatii itselleen pienen naapurimaan Guyanan läntistä maakuntaa Essequiboa. Essequiboon kuuluu yli puolet Guyanan pinta-alasta. Alueella on rikkaita öljyesiintymiä. Venezuelan armeija on siirtänyt joukkoja ja kalustoa Guyanan rajalle. Vastatoimena Brasilia on vahvistanut armeijaansa Venezuelan rajalla. Yhdysvallat ja Iso-Britannia ovat sanoneet puolustavansa Guyanaa. Kahdeksan miljoonaa venezuelalaista on lähtenyt kotimaastaan köyhyyden ja turvattomuuden vuoksi. YK:n Ihmisoikeusneuvosto on asettanut työryhmän tutkimaan Venezuelan ihmisoikeusloukkauksia. Työryhmä on todennut, että Venezuelassa on tapahtunut rikoksia ihmisyyttä vastaan. Nicolas Maduro, hallituksen jäsenet ja armeijan johto ovat olleet osallisina näissä rikoksissa.

Tammikuussa vuonna 2026 Yhdysvaltojen armeijan erikoisjoukot hyökkäsivät Caracasiin ja vangitsivat Nicolas Maduron ja hänen vaimonsa Cilia Floresin. Flores on vaikutusvaltainen poliitikko. Hän on toiminut parlamentin puheenjohtajana. Maduron sieppaamisen jälkeen varapresidentti Delcy Rodriguez nousi presidentiksi. Maduron vangitseminen ei muuttanut Venezuelan valta-asetelmia. Hallituspuolueen sisäpiiri on vallassa ilman Maduroakin. Vahvimpia toimijoita ovat sisäministeri Diosdado Cabello ja puolustusministeri kenraali Vladimir Padrino. Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump on sanonut nyt johtavansa Venezuelaa. Yhdysvallat on kiinnostunut Venezuelan öljystä.

Venezuelan nykypulmat rasittavat ihmisiä ja luontoa. Maalari Feliciano Carvallo rakasti luontoa ja kilpapyöräilijöitä. Hän edusti Venezuelan afrikkalaistaustaista vähemmistöä. Kuvahakuvihje: Feliciano Carvallo arte.

Talous ja kaupankäynti

Venezuela on alemman keskitulotason maa. Maan talous on romahtanut. Vuonna 2025 Venezuelan kansantalouden koko oli noin seitsemänkymmentä miljardia euroa. Viisitoista vuotta sitten talous oli yli viisi kertaa suurempi. Venezuela on pitkään ollut riippuvainen öljystä. Maalla on rikkaat öljyvarat, mutta öljyn tuotanto on vähentynyt. Tuotantolaitteistot ovat huonokuntoisia. Niiden huolto on puutteellista.

Monen vuoden ajan Venezuela sai yli neljä viidesosaa vientituloistaan öljystä. Valtion rahankäyttö on ollut tuhlailevaa. Väärinkäytöksiä on esiintynyt paljon, ja niitä esiintyy edelleen. Venezuelan ruoantuotanto on riittämätöntä. Ihmisten tarvitsemia perustuotteita on vähän saatavilla. Puolet venezuelalaisista ei saa riittävästi ruokaa eikä lääkkeitä.

Kymmenesosa Venezuelan työvoimasta saa toimeentulon maataloudesta, viidesosa on teollisuuden tehtävissä ja seitsemänkymmentä prosenttia työskentelee palvelualoilla. Yli kuusikymmentä prosenttia venezuelalaisista elää köyhyydessä. Kahdeksan miljoonaa venezuelalaista on lähtenyt ulkomaille pakolaisiksi, tai etsimään työtä ja toimeentuloa.

Vuonna 2023 Venezuelan tavaraviennin kokonaisarvo oli seitsemän miljardia euroa. Tuonnin arvo oli yhdeksän miljardia euroa. Yli puolet vientituloista saatiin öljystä. Muita vientituotteita olivat teollisuusalkoholi, typpilannoitteet, romurauta, alumiini, hummerit ja ravut, kulta, kala ja rommi. Suurimpia vientimaita olivat Yhdysvallat, Kiina, Espanja, Brasilia ja Turkki. Tärkeimpiä tuontimaita olivat Kiina, Yhdysvallat, Brasilia, Kolumbia ja Turkki. Ulkomailla asuvat venezuelalaiset lähettävät kotimaahan yhteensä kolme miljardia euroa vuodessa.