Venäjä

Maantiede

Venäjä on laaja maa. Sen leveys eurooppalaisilta länsirajoilta itään Siperiaan sekä Tyynen meren rannikolle on lähes yhdeksän tuhatta kilometriä. Pohjoisilta jäämeren rannoilta etelään Kiinan ja Mongolian rajoille on matkaa yli kolme tuhatta kilometriä. Ilmasto ja maisemat vaihtelevat suuresti Pohjois-Venäjän lumitalvista etelän aavikoiden helteisiin, paljailta hiekka- ja kalliorannoilta tuuheaan korpeen, sekä karuimmista vuoristoista viljaville pelloille, vehreisiin lehtikuusi- tai tammimetsiin, koivikkoihin ja soille.

Uralin vuoristo ulottuu Pohjoiselta jäämereltä Kazakstanin rajalle. Venäjän sydänmaat ovat Uralin länsipuolella. Vuorten itäpuolelta alkavat Siperia ja Aasia. Siperian lakeus levittäytyy Uralilta kaksi tuhatta kilometriä itään Jeniseijoelle ja Altaivuorten juurelle. Altain korkein huippu on Beluha (4506 m). Venäjän korkein vuori Elbrus (5642 m) on maan eteläosassa lähellä Georgian rajaa. Elbrus on osa Mustanmeren ja Kaspianmeren välissä kohoavaa Kaukasuksen vuoristoa.

Venäjän Volga on uljas joki. Volgan lähteet ovat Valdain kukkuloilla Moskovasta luoteeseen. Volga virtaa itään ja etelään melkein neljä tuhatta kilometriä laskeakseen lopulta Kaspianmereen. Uralin itäpuolella vielä pitemmät joet Jenisei, Lena ja Irtysh-Ob laskevat jäämereen. Näiden Siperian jokien lähteillä routa sulaa keväällä aikaisemmin kuin alajuoksulla, pohjoisessa. Yläjuoksulle kertyvä vesi tulvii suuriksi suoalueiksi. Ussuri- ja Amur-jokien laaksoissa kasvaa tiheitä metsiä. Siellä elää vielä leopardeja ja tiikereitä.

Shantarin saaret ovat Ohotanmerellä, Tyynen meren lahdessa. Saarilla on kallioita, jyrkkiä rinteitä ja kielekkeitä. Meri on jäässä tai siinä kelluu jäälauttoja yhdeksän kuukautta vuodesta. Suurimmilla saarilla kasvaa kuusimetsiä. Metsässä on karhuja ja soopeleita. Saarten rannoille nousee merileijonia ja norppia. Meressä ui maitovalaita, miekkavalaita, grönlanninvalaita ja lohia. Suuressa maassa on moni-ilmeinen luonto.

Venäjä on vuosien ajan suhtautunut välinpitämättömästi ympäristönsuojeluun. Vanhat tehtaat saastuttavat maata, ilmaa ja vettä. Metsäpalot ovat tuhonneet luontoa. Öljyteollisuuden päästöt ja vuodot ovat jatkuva ympäristöongelma. Venäjän talous on riippuvainen öljystä ja kaasusta. Suomi on auttanut parantamaan Pietarin jätevedenpuhdistamoja. Näin on voitu torjua Itämeren rehevöitymistä ja likaantumista.

Historia

Luolalöydöt osoittavat, että Venäjän eri osissa on elänyt ihmisiä kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Moskovan eteläpuolelta Zarayskista on löydetty mammutinluusta työstettyjä naisveistoksia, joilla on ikää 20 000 vuotta. Siperialaisesta Denisovan luolasta kaivettiin vuonna 2008 esiin aikaisemmin tuntemattoman ihmislajin luita. Lajia kutsutaan denisovanihmiseksi.

Venäjä on ollut monien kansojen koti. Avarat arot ovat olleet paimentolaiskansojen valtakuntia jo kolme tuhatta vuotta sitten, aina 1800-luvulle saakka. Vanhan venäläisyyden esikuvaksi on nostettu Kiovan Rus, joka 900-luvulla ulottui Mustaltamereltä Pohjoiselle jäämerelle ja kävi kauppaa Persian kanssa. Kiovan valtakuntaan kuului sekä slaavilaisia että pohjoismaalaisia kansoja.

1200-luvulla mongolit kukistivat Kiovan. 1400-luvulla Moskovan ruhtinaskunta voimistui nykyisen Venäjän sydänmaita hallitsevaksi valtioksi. Moskovan valta levittäytyi Siperiaan. Venäjä kävi myös pitkiä sotia Puola-Liettuaa, Ruotsia ja Tanskaa vastaan laajentaakseen valtakunnan aluetta Itämeren ympärille.

1700-luvulla Venäjästä tuli keisarikunta. Pietarin kaupunki rakennettiin. Kutomot tekivät laivastolle purjeita. Metalliteollisuus työsti rautaa ja kuparia. 1750-luvulla Moskovaan perustettiin yliopisto. Maaorjuus synnytti talonpoikaiskapinoita. 1800-luvun alussa Venäjä valloitti Suomen. Vuonna 1812 Napoleonin armeija hyökkäsi Venäjälle ja valtasi Moskovan. Talven tullen ranskalaiset perääntyivät.

Venäjän väkiluku kaksinkertaistui 1800-luvun puolivälistä vuosisadan loppuun. Vuoden 1897 väestölaskennan mukaan Venäjällä asui tuolloin 125 miljoonaa ihmistä. Heistä vain 17 miljoonaa oli kaupunkilaisia. Moskovassa, Pietarissa, Ivanovossa ja muissa kaupungeissa oli tehtaita ja työväestöä. Uusien yliopistojen opiskelijat levittivät yhteiskunnallisia edistysajatuksia. Näiden mukana myös eurooppalaiset kumousaatteet juurtuivat Venäjälle.

Ensimmäisessä maailmansodassa Venäjän armeija kärsi isoja tappioita. Sota murskasi maan talouden. Vuoden 1917 alussa ruokapula lietsoi rajuja mielenosoituksia ja lakkoja. Pietarin varuskunta siirtyi kapinoivien työläisten puolelle. Helmikuussa vuonna 1917 keisarinvalta kaatui. Venäjästä tuli tasavalta. Marraskuussa bolsevikkipuolue syrjäytti väliaikaisen hallituksen ja otti vallan työläisneuvostojen nimissä. Heti vallankumouksen jälkeen Venäjällä syttyi sisällissota. Sota, nälkä ja taudit tappoivat miljoonia ihmisiä. Suomi, Viro, Latvia, Liettua ja Puola irtautuivat Venäjästä.

Vuosien 1919 ja 1921 välillä Ukraina, Valko-Venäjä, Armenia, Azerbaidzan ja Georgia pakotettiin liittymään Neuvosto-Venäjään. Neuvostoliitto perustettiin virallisesti vuonna 1923. Vuonna 1925 bolsevikkipuoluetta alettiin kutsua yleisliittolaiseksi kommunistipuolueeksi. Kommunistipuolueen sisällä käytiin valtataisteluja. Puolueen pääsihteeri Josif Stalin johti Neuvostoliittoa diktaattorina 1930-luvulta vuoteen 1953 asti. Stalinin puhdistuksissa tapettiin tai vangittiin poliittisia vastustajia ja sellaisiksi epäiltyjä. 1930-luvun suuressa puhdistusaallossa surmattiin 700 000 ihmistä. Stalinin hallinnon aikana 14 miljoonaa ihmistä lähetettiin vankileireille. Nobelin palkinnon saanut venäläinen kirjailija Alexander Solzenitsyn on kirjoittanut useita teoksia työleirien julmasta, raskaasta arjesta. Vangin yhtä päivää kuvaava Ivan Denisovitsin päivä julkaistiin suomeksi vuonna 1962.

Venäläiset muistavat toisen maailmansodan yhtenä maan historian vaikeimmista ja vaarallisimmista vaiheista. Sodassa kuoli 20 miljoonaa neuvostoliittolaista. Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon vuonna 1941. Sota päättyi liittoutuneiden voittoon ja Hitlerin kuolemaan vuonna 1945. Liittoutuneiden vahvimpia voimia olivat Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Neuvostoliitto. Voiton ansiosta myös Stalin näyttäytyy venäläisille päättäväisenä ja isänmaallisena valtionjohtajana eikä armottoman väkivallan keinoin hallinneena vainoharhaisena itsevaltiaana. Stalinia arvostetaan suuresti nykyajan Venäjällä.

Vuonna 1939 Saksa valloitti Puolan länsiosat. Neuvostoliittokin tunkeutui Puolaan ja otti haltuunsa sen itäosat. Saksa ja Neuvostoliitto solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen. Neuvostoliitto hyökkäsi Suomea vastaan ja miehitti Viron, Latvian ja Liettuan. Puolan jakaminen Saksan kanssa sekä Hitlerin ja Stalinin välinen sopimus jäävät yleensä pois Venäjän toisen maailmansodan sankarikertomuksesta. Toisen maailmansodan jälkeen Itä-Eurooppa oli Neuvostoliiton valtapiiriä. Viro, Latvia ja Liettua olivat venäläisten alistamia neuvostotasavaltoja. Puola, Tsekkoslovakia, Bulgaria, Romania, Itä-Saksa, Unkari ja Albania kuuluivat Varsovan liittoon, Neuvostoliiton johtamaan sotilasliittoon, ja Neuvostoliitto käytti näitä maita hyväkseen poliittisesti ja taloudellisesti.

Ydinaseiden omistaminen teki Neuvostoliitosta voimakkaan sotilasmahdin. Tuotannon ja talouden kehityksen osalta Neuvostoliitto ei koskaan päässyt länsivaltojen tasolle. 1980-luvulla Neuvostoliiton talous oli niin pahasti lamassa, että silloinen kommunistisen puolueen pääsihteeri Mihail Gorbatsov alkoi ajaa läpi muutoksia, jotka asettivat entiset hallintotavat kyseenalaisiksi. Muutosliike karkasi puoluejohdon hallinnasta. Neuvostoliitto hajosi. Viro, Latvia, Liettua, Moldova, Georgia ja Armenia itsenäistyivät. Vuonna 1991 Gorbatsov piti viimeisen puheen Neuvostoliiton presidenttinä ja ilmoitti, että Neuvostoliitto lakkaisi olemasta.

Venäjästä ei tullut demokratiaa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen taloutta alettiin vapauttaa, jotta ihmisten elinolot paranisivat. Uudistuksiin kuului valtion omaisuuden yksityistäminen. Nopeiden muutosten kuohuva aika antoi tilaisuuksia keinottelulle. Nouseva rahaylimystö rikastui öljyvaroilla ja kaappaamalla haltuunsa valtavia omaisuuksia. Joidenkin väestönosien elintaso koheni, toiset köyhtyivät ja elämä muuttui epävarmaksi. Nämä muutosaikojen jännitteet ovat yhä olemassa. Monet venäläiset kaipaavat Neuvostoliittoa, toiset haluavat enemmän vapautta, ja varakkaat vievät rahansa ulkomaille.

Vuonna 1999 Venäjän pääministeriksi nousi Vladimir Putin. Vuotta myöhemmin hänet valittiin presidentiksi. Siitä lähtien Putin on ollut Venäjän johtaja. Hänen vallankäyttönsä on itsevaltaista. Putinin vastustajia ja häntä arvostelleita toimittajia on surmattu tai vangittu. Putinia avustavat hänen ystävänsä, joista monet ovat entisiä tai nykyisiä tiedustelupalvelun virkailijoita. Putinin lähipiiriin kuuluu myös valtion omaisuudella äkkirikastuneita pankki- ja teollisuusjohtajia. Maailman demokratian tilaa seuraavan Freedom House-järjestön mukaan Venäjä ei ole vapaa maa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on lisännyt entisestään valtionjohdon tarvetta hallita mielipideilmastoa ja vaientaa arvostelijat.

Yhteiskunta ja politiikka

Vuonna 2014 Venäjä miehitti Ukrainalle kuuluvan Krimin niemimaan. Venäjä otti haltuunsa myös Itä-Ukrainan Luhanskin ja Donetskin alueita. Vuonna 2022 Venäjä hyökkäsi Ukrainaan tavoitteenaan vallata koko maa. Tästä alkanut Ukrainan sota on järkyttänyt Euroopan turvallisuutta. Euroopan Unioni, Yhdysvallat, Iso-Britannia, Kanada, Japani, Etelä-Korea, Australia ja Uusi-Seelanti ovat määränneet taloudellisia ja kaupallisia pakotteita Venäjää vastaan.

Ukrainan sota heijastaa yhtä Venäjän ulkopolitiikan jatkumoa: halua palauttaa vanhan Venäjän, ja Neuvostoliiton, suuruuden ajat. Vladimir Putin ja monet muutkin venäläiset katsovat, että Ukraina ja Valko-Venäjä kuuluvat Venäjän valtapiiriin. Venäjällä nousee myös jatkuvasti esiin näkemyksiä, joiden mukaan muutkin entiseen isompaan Venäjään kuuluneet alueet olisi saatava takaisin. Venäjä korostaa kaikissa tilanteissa olevansa suurvalta. Talousvaikeuksien keskelläkin maan johto ja ihmiset ovat olleet ylpeitä siitä, että Venäjä on sotilasmahti. Armeijan voimaa on esitelty Punaisen torin paraateissa. Putinin kannatus kohosi huippuunsa, kun Venäjä miehitti Krimin ja julisti sen taas liitetyksi valtakuntaan.

Vuonna 2024 Ukrainan armeija hyökkäsi rajan yli Venäjälle Kurskin alueella. Ukrainan ohjukset ja lennokki-iskut ovat tuhonneet ase- ja polttoainevarastoja Venäjän sisäosissa. Vuonna 2024 Venäjä pyysi sotilasapua Pohjois-Korealta. Suurten ammustoimitusten lisäksi Pohjois-Korea on lähettänyt Venäjän armeijan avuksi tuhansia sotilaita.

1800-luvulla silloiset venäläiset ajattelijat yhdistivät venäläisyyteen kolme piirrettä: itsevaltiuden, ortodoksisen kirkon ja kansallismielisyyden. Nämä ovat myös Putinin Venäjän kannatinpilareita. Nobelin palkinnon saanut kirjailija Svetlana Aleksijevitsh muistuttaa teoksessaan Neuvostoihmisen loppu, että Venäjällä ei ole koskaan käyty avointa ja puhdistavaa keskustelua Stalinin ajan vainoista ja vankileireistä, Neuvostoliiton hajoamisesta ja siitä, kuinka valtion omaisuus siirtyi äkkirikkaille rahavaltiaille.

Putinin Venäjällä, samoin kuin entisessä Neuvostoliitossa, ulkomaisia tahoja syytetään lähes kaikkien ongelmien aiheuttajiksi. Venäjän tulevaisuus sekä yhteiskunnallinen, poliittinen ja talouden kehitys kytkeytyvät erottamattomasti siihen, mitä Ukrainan sodassa tapahtuu. Länsimaiset sotilasasiantuntijat arvioivat, että vuoden 2024 loppuun mennessä sodassa oli jo kuollut tai vammautunut yli 600 000 venäläistä sotilasta. Sota ja Venäjää vastaan julistetut kansainväliset kauppa- ja talouspakotteet jättävät venäläisten elämään syviä, pitkäaikaisia jälkiä.

Talous ja kaupankäynti

Venäjän taloustilastot näyttävät 3-4 prosentin vuosikasvua vuosina 2023 ja 2024, Ukrainan sodasta ja kansainvälisistä pakotteista huolimatta. Venäjä myy öljyä ja kaasua Intiaan ja Kiinaan, sekä muuallekin kansainvälisille markkinoille. Polttoaineiden hinnan kohoaminen on lisännyt tuloja. Aikaisempina vuosina Venäjä on sijoittanut osan öljy- ja kaasutuloista rahastoon, jota on nyt käytetty tukemaan valtiontaloutta ja rahoittamaan sodankäyntiä. Pohjoisamerikkalaiset ja eurooppalaiset talousasiantuntijat ennustavat Venäjälle kasvavia talousvaikeuksia lähivuosien aikana. Kansainväliset pakotteet ovat jäädyttäneet puolet Venäjän valuuttavarannosta. Nämä ovat talletuksia, joita on säilytetty pankkitileillä Venäjän ulkopuolella. Noin 40% Venäjän valtion menoista oli sota- ja varustelukuluja vuonna 2024. Sotateollisuus luo työpaikkoja ja vauhdittaa Venäjän taloudellista toimeliaisuutta, mutta se vie voimavaroja ihmisten tarvitsemien kulutustavaroiden tuotannolta ja tulee niin kalliiksi, että muutamassa vuodessa kansantaloutta uhkaa romahdus.

Pakotteiden tultua voimaan yli tuhat Venäjällä toiminutta isoa kansainvälistä yritystä on poistunut maasta. Tämä sekä pakotteiden kaupparajoitukset supistavat kulutustavaroiden tarjontaa. Pakotteet estävät Venäjää saamasta puolijohdekomponentteja, osia ja laitteita, joita ilman maan teollisuus ei pysty valmistamaan tuotteita. Venäjän teollisuus on hyvin riippuvainen ulkomailta tuotavista koneista ja osista. Lentoliikenteen pitäminen toiminnassa on jo osoittautunut vaikeaksi. Vuonna 2022 Venäjän tavaraviennin kokonaisarvo oli 450 miljardia euroa. Tuonnin arvo oli 180 miljardia euroa. Öljyn ja kaasun myynti tuotti 56% vientituloista. Muita vientituotteita olivat hiili, kulta, lannoitteet, rauta, platina ja vehnä. Viidesosa viennistä suuntautui Kiinaan. Muita tärkeitä vientimaita olivat Intia, Saksa, Turkki ja Italia. Suurimpia tuontimaita olivat Kiina, Saksa, Turkki, Kazakstan ja Etelä-Korea. Vuonna 2023 Venäjän tavaraviennin arvo supistui lähes 30% ja kolme neljäsosaa viennistä suuntautui Aasian maihin.