Lippu

Keskeiset luvut ja tiedot

Pääkaupunki: Tripoli
Etniset ryhmät: Arabit ja berberit 97%, muut 3%
Kieli: Arabia (virallinen kieli), berberi, englanti, italia
Uskonto: Muslimit 97% (sunni), kristityt ja muut 3% (2020)
Väkiluku: 6 958 538 (2022)
Valtiomuoto: Väliaikaishallitus
Pinta-ala: 1 759 541 km2
Valuutta: Libyan dinaari
BKT per asukas: 23 375 Ostovoimapariteetti $
Kansallispäivä: 17. helmikuuta (vallankumouksen vuosipäivä), 24, joulukuuta (itsenäisyyspäivä)

Maantiede

Libya sijaitsee Pohjois-Afrikassa Välimeren rannalla. Rajanaapureita ovat lännessä Algeria ja Tunisia, idässä Egypti ja Sudan, etelässä Niger ja Tsad. Libyalla on 1770 kilometriä Välimeren rannikkoa. Rannikolla on hiekkarantoja, särkkiä, kallioiden ympäröimiä lahtia ja suola-altaita. 90% libyalaisista elää Välimeren rannikolla. Yli 80% ihmisistä asuu kaupungeissa. Rannikolla on Välimeren ilmasto: kesät ovat lämpimiä ja kuivia, talvella on viileämpää ja sateista. Kapean rannikkovyöhykkeen eteläpuolella alkaa kuuma ja kuiva Sahara. Valtaosa Libyasta on karua hiekka-aavikkoa. Paikoitellen aavikolla on keitaita, jopa pieniä järviä. Keitailla kasvaa taatelipalmuja.

Libyan joet ovat kuivia enimmän osan vuodesta. Niillä alueilla missä esiintyy rankkasateita, joet täyttyvät vähäksi aikaa ja kuivuvat sitten uudelleen. Saharan hiekan alla on vuosituhansien kuluessa kertyneitä pohjavesivaroja. Niitä on suunniteltu käyttää juomavesilähteinä ja viljelymaiden kasteluun. Libyan vehrein seutu on maan koillisosassa Välimeren rannalla. Siellä on Jebel Akhdarin ylänkö, jonka rinteillä kasvavat johanneksenleipäpuut, parkkitammet, pihkaiset mastiksipistaasit ja katajat.

Tibestin vuoriston pohjoisin kieleke työntyy Tsadista Libyaan. Libyan puolella korkein huippu on Bikku Bitti (2266 m). Sen pohjoispuolella Waw an Namusin vanha tulivuoren kraatteri on keskellä aavikkoa kuin valtava musta silmä. Tulivuoren vieressä on kolme suolavesijärveä. Länsi-Libyassa Algerian rajan lähellä Acacusvuorten nimellä tunnetut harmaat kukkulat kohoavat karheina Saharan hiekasta. Kallioissa on kymmenen tuhatta vuotta sitten kaiverrettuja ja maalattuja kuvia kirahveista, sarvikuonoista, norsuista ja virtahevoista. Sahara on ollut paljon kosteampi ja vehreämpi kuin nyt. 2010-luvun levottomuuksien aikana ja niiden jälkeen suuri osa Acacusvuorten kivipiirroksista on tuhottu.

Historia

Haua Fteahin kalliosuojasta Jebel Akhdarin ylängöltä on löydetty jäänteitä 150 000 vuotta vanhasta ihmisasutuksesta. Kalliosuojan maalattian kaivauksissa on paljastunut monta eri kerrosta, joissa on ihmisten luita, kivityökaluja ja myöhemmän ajan esineiden ja astioiden palasia. Suojan varhaisimmat asukkaat ovat eläneet kivikaudella, myöhäisimmät alle 2000 vuotta sitten. Eri puolilla Libyaa on yli 5000 vuotta sitten tehtyjä kalliopiirroksia, joissa kuvataan Saharan suuria eläimiä ennen kuin alue kuivui hiekka-aavikoksi.

3000 vuotta sitten Libyan länsiosissa eläneet garamantit rakensivat kivikaupunkeja ja maanalaisia kasteluverkostoja. Garamantit hallitsivat keitaiden ketjua, jonka kautta kulki yksi Saharan keskeisistä kauppareiteistä. 2600 vuotta sitten kreikkalaiset perustivat Libyan itäosiin useita kaupunkeja. 2100 vuotta sitten Libyasta tuli osa Rooman valtakuntaa. 600-luvulla islamilaiset arabit valloittivat Libyan. 1500-luvulla Libya liitettiin osmanien/ottomaanien valtakuntaan.

1800-luvulla Pohjois-Afrikassa oli osmani/ottomaanivaltakuntaan kuuluvia, mutta hallinnollisesti melko itsenäisiä barbareskivaltioita, jotka perivät suojelumaksuja Välimerellä kulkevilta aluksilta. Merirosvous johti sotaan Tripolin ja Yhdysvaltojen välillä. Vuonna 1911 Italia alisti Libyan siirtomaakseen. Libyaan muutti 150 000 italialaista siirtolaista. Italia kukisti julmasti siirtomaavallan vastaiset kapinat. Itä-Libyan Kyrenaikan alueella surmattiin 50 000 ihmistä. Puolet Libyan beduiiniväestöstä kuoli sotaan, nälkään ja tauteihin.

Toisen maailmansodan aikana Libya oli ankarien taistelujen näyttämö. Saksan ja Italian armeijat taistelivat Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen joukkoja vastaan. Vuodesta 1943 vuoteen 1951 Libyassa oli brittiläinen hallinto. Libya itsenäistyi vuonna 1951. 1950-luvun lopulla maasta löydettiin suuria öljyesiintymiä. Vuonna 1969 Muammar Gaddafin johtamat sotilaat kaappasivat vallan. Gaddafi johti Libyaa itsevaltiaana vuoteen 2011 asti. Sitten hänet surmattiin sisällissodassa. Libyan tilanne on säilynyt epävakaana. Eri valtaryhmät ja niitä tukevat aseelliset joukot ovat kamppailleet maan ja öljyvarojen hallinnasta.

Yhteiskunta ja politiikka

Öljy vaurastutti köyhän Libyan ylemmän keskitulotason maaksi. Vuonna 2010 Libyan talous oli Afrikan maiden kärjessä. YK:n inhimillisen kehityksen vertailussa Libya oli Afrikan paras maa. Libyan yhteiskunnallisessa tilassa oli kuitenkin valtavia epäkohtia. Muammar Gaddafi hallitsi maata täysin itsevaltaisesti. Kansalaisvapauksia rajoitettiin. Ihmisoikeuksia loukattiin jatkuvasti. Vuonna 2011 maassa leimahti kapina Gaddafin hallintoa vastaan. Alkoi sisällissota, johon osallistui monia paikallisia aseryhmiä. Asejoukot muodostuivat alueellisten ja uskonnollisten jakolinjojen mukaisesti. Taisteluihin osallistui myös ääri-islamistisia ryhmiä.

Muammar Gaddafi surmattiin vuonna 2011. Sen jälkeen olot ovat olleet sekavat. Libyassa on ollut paljon muista Afrikan maista tulleita vierastyöläisiä. He ovat joutuneet väkivallan kohteiksi ja heitä on karkotettu maasta. Libya on myös ollut kauttakulkureitti sadoille tuhansille Eurooppaan pyrkiville afrikkalaisille. YK:n ihmisoikeusneuvoston mukaan muuttajia ja pakolaisia on kohdeltu julmasti libyalaisissa pakolaiskeskuksissa. Heitä on pahoinpidelty. He ovat joutuneet sukupuolisen väkivallan kohteiksi. Libyan eri aseryhmillä on omia vankileirejään, jotka ovat virallisen valvonnan ulkopuolella. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR sanoo, että 3000 afrikkalaista muuttajaa tai pakolaista kuoli vuonna 2021 yrittäessään päästä Välimeren yli Eurooppaan pienillä ja huonokuntoisilla aluksilla. Monet heistä lähtivät merelle Libyasta. Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM arvioi, että Libyassa oli vuoden 2021 lopussa yli 600 000 vierastyöläistä tai siirtolaista 43 maasta.

Vuonna 2019 Libyassa puhkesi taisteluja maan länsiosassa toimivan kansainvälisesti tunnustetun hallituksen ja maan itäosia hallitsevan sotilasjohtajan Khalifa Haftarin joukkojen välillä. Vuonna 2020 solmittiin tulitauko ja sovittiin, että Libyassa järjestetään vaalit vuoden 2021 lopulla. Vaaleja ei kuitenkaan järjestetty. Neuvottelut vaalien mahdollisesta järjestämisestä jatkuivat vuonna 2022. Libyan valtataisteluun osallistuu useita ulkopuolisia tahoja. Turkki on tukenut läntistä Tripolin hallitusta. Egypti, Saudi-Arabia ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat ovat toimittaneet aseita ja sotilaita Khalifa Haftarin armeijalle. Yhdysvallat, Ranska ja Venäjä ovat julkisesti antaneet tukensa YK:n rauhanaloitteille, mutta samaan aikaan ne ovat välittäneet monenlaista apua Haftarin joukoille.

Ääri-islamilaiset ryhmät etsivät keinoja vahvistua ja käyttää hyväkseen Libyan sekavaa tilannetta. Nämä ryhmät toimivat myös Libyan naapurimaissa Tsadissa ja Nigerissä. Libyan yhteiskunnan kehitys on juuttunut taisteluasetelmiin. Köyhyys on lisääntynyt. Naiset ovat turvattomassa asemassa. Elinolot eivät parane ennen kuin maahan saadaan kestävä rauha. YK totesi vuonna 2021, että 1,3 miljoonaa libyalaista oli välittömän hätäavun tarpeessa. Libyassa on 200 000 maan sisäistä pakolaista.

Lisätietoja Libyan konfliktista täältä.

Talous ja kaupankäynti

Maailmanpankki luokittelee Libyan ylemmän keskitulotason maaksi. Vuonna 2020 Libyan talous supistui 31%. Maan vaikeat poliittiset ristiriidat ja aseelliset välikohtaukset ovat vaikeuttaneet öljyn tuotantoa aiheuttaen vahinkoa maan taloudelle. Vuonna 2021 öljyn pumppaus ja vienti elpyivät ja tämä piristi osittain kansantaloutta. Libyan poliittinen ja yhteiskunnallinen tilanne on kuitenkin yhä kireä ja lähiajan talousnäkymät ovat epävarmat. Libyassa ei ole edellytyksiä talouden kasvulle, ellei valtataisteluihin löydetä kestäviä ratkaisuja. Öljyn hinnan kohoaminen saattaisi lisätä vientituloja helpottaen lamasta irtautumista, mutta samaan aikaan vehnän, maissin ja muiden ulkomailta tuotavien ruokatuotteiden kallistuminen kansainvälisillä markkinoilla kasvattaa libyalaisten kuluja. Afrikan kehityspankki arvioi, että vuonna 2021 53% libyalaisista oli niin köyhiä, että heillä ei ollut varaa hankkia välttämättömimpiä kulutustarvikkeita.

Vuonna 2019 maatalous työllisti 16% Libyan työvoimasta, 24% toimi teollisuuden tehtävissä ja 59% palvelualoilla. Libyassa kasvatetaan taateleita, manteleita, oliiveja, sitrushedelmiä, vehnää, ohraa ja vihanneksia. Sisällissota ja kuivuudet ovat vähentäneet maataloustuotantoa. 75% väestön kuluttamista elintarvikkeista tuodaan ulkomailta. Vuonna 2020 Libyan viennin arvo oli 8,4 miljardia dollaria. Tuonnin arvo oli 11,8 miljardia dollaria. Öljyn ja maakaasun vienti tuotti kolme neljäsosaa kaikista vientituloista. Kullan osuus oli 20%. Suurimpia vientimaita olivat Italia, Turkki, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Saksa, Kiina ja Espanja. Tärkeimmät tuontimaat olivat Kiina, Turkki, Italia, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Kreikka.